Sydäntä vastaan..

Eräs tarina. Me tapasimme 3,5 vuotta sitten. Salasuhteessa elimme ja rakastuimme toisiimme. Minä vapaa nainen, hän varattu mies. Mies erosi sitten 1,5 vuotta sitten, mutta ei tullut minun luokseni vaan veivasi vielä jotain ja halusi pitää minua edelleen tarvittaessa saatavilla.. lopetin vihdoin koko paskan. Mies ei jättänyt minua rauhaan, soitti jatkuvasti, tuli työpaikalleni, lähetti sähköposteja.. sanoin voivani olla kyllä kaverina tms. ja että kuulumisia voidaan vaihdella. Tapasin sitten kivan miehen jonka kanssa nyt oltu puolisenvuotta yhdessä.. koko tämän ajan tuo toinen mies on soitellut ja vannonut rakkauttaan. Hän ei ole kuulemma tajunnut mitä menetti ja että miten paljon hän minua tarvitsee ja rakastaa enemmän kuin koskaan ketään jne.. kyllähän niitä tunteita on vielä mullakin ja siksipä tuo kirpaisee. Välillä tuntuu että sitä elää sydäntään vastaan kun ei anna periksi lähde kokeilemaan tuon miehen kanssa yhteiseloa.. sitten tulee taas järki päähän, en luota siihen tyyppin yhtään pätkääkään ja minulla on paljon tuteita tätä "uutta" miestä kohtaan, hän on vilpitön ja rehellinen. Ja tuo toinen mies siis tietää olen varattu nyt ja minä olen yhden kanssa kerrallaan, hän meinaa vaan että kyllä minä vielä palaan takaisin ja sitten voimme vihdoin olla onnellisesti yhdessä ikuisesti..