Lestalgiaa
”Synnit on annettu teille anteeksi." 1. Joh 2:12
Olen lukenut viimeisen kolmen vuoden aikana lukemattoman paljon kirjoituksia ja mielipiteitä tältä palstalta. Suurimmaksi osaksi täällä kirjoitettu asia on vain tuuletusta ja haukkumista. Asiaakin tosi on välillä, mutta negatiivinen henki täällä leijailee.
Olen miettinyt, kuinka moni täällä kirjoittelevista ihmisistä on todellisuudessa kosketuksissa vanhoillislestadiolaisuuteen. En usko, että kovin moni. Toki niitäkin on jotka liikkeeseen kuuluvat, mutta täällä kirjoitellessaan he eivät, ikävä kyllä, tee muuta kuin haukkuvat omaa hengellistä kotiaan tai itkevät sen piirissä tapahtuvia laiminlyöntejä.
Minä itse tutustuin toden teolla tähän herätysliikkeeseen kesällä 2008 Sievissä. Uskoisin, että moni teistä lukijoista oli myös tuolla Sievissä tuolloin. Kyseessä oli vanhoillislestadiolaisten suurin juhla, joka kesäiset suviseurat. Tiesin paljonkin näistä seuroista. Olinhan lukenut jo aiemmin monet SRK vuosikirjat ja kuunnellut monet seurasaarnat netin kautta edellisvuosien suviseurasivustoilta.
Sievin suviseuroihin oli valittu tunnukseksi psalmin 32 sanat: ”Autuas on se, jonka synnit on annettu anteeksi.”
saavuin perjantai aamuna seura alueelle jo hyvissä ajoin. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja aamukaste kimmelsi peltoaukeiden keskellä. Muistan elävästi kun silmieni eteen levittäytyi ensimmäisen kerran eläissäni koko seura-alue kaikessa laajuudessaan. Aamuinen auringon paiste sai matkailuvaunujen katot kimmeltämään hyvin kirkkaasti luoden kristallinkirkkaan maton kauaksi horisonttiin asti. Mieleeni nousi sanat: ”Ja minä näin ikään kuin lasisen meren, tulella sekoitetun.”
Koko päivä tuli siellä vietettyä. Kuuntelin saarnoja ja join välistä kahvia. Kävelin paljon ja puhuin ihmisille. ”Jumalan terve” kajahti välistä jossain, mutta ei se tottuneesti joka paikassa kuulunut. Nuoret pukeutuivat hyvin tyylitietoisesti ja avoimesti. Ihmettelin tätä itsekseni. Liike ei ole pukeutumiseen puuttunut, vaikka mielestäni liian seksistinen pukeutuminen ei ole hyvästä.
Yhteisöllisyys oli silmiinpistävää. Joukkokokoontumisia näytti olevan paljon. Varsinkin juhlaportti oli iltapäivästä täyden ihmispaljouden peittämä.
Yhteenvetona voin vain todeta, että rakastuin näihin suviseuroihin. Koin olevani tärkeä ja odotettu vieras. Saarnat olivat mielenkiintoisia ja armoa välittäviä. Synnit sai uskoa anteeksi, varsinkin kun saarnaaja osoitti sanansa seuravieraalle sanoen: ” Näissäkin Jumalan lasten suviseuroissa on nyt joku ihminen joka on tullut tänne ja miettii sydämessään, että mitähän minä täällä teen kun tänne olen eksynyt. Niin minä haluan nyt sanoa sille ihmiselle, että älä ihmettele jos sinulla on tällainen olo, sillä et sinä ole tänne sattumalta tullut vaan Jumalan laittamana. Ja sille ihmiselle ja niille jotka tätä sanaa kuulevat, minä tahdon sanoa, että nyt on lupa uskoa kaikkia synnit anteeksi.”
Lopuksi:
Vanhoillislestadiolaisuus on luonut ehkä huomaamattaan uusia, rakentavia ja positiivisia piirteitä ja tulkintoja myös niihin kristittyihin jotka ovat tutustuneet liikkeen toimintaan itsenäisesti. Osallistuminen vuotuisiin suviseuroihin, radio ja nettiseurojen kuuntelu, siionin virret sekä tutustumalla SRK-kirjallisuuteen on mahdollistanut vanhoillislestadiolaisuudesta kiinnostuneen "lestagia-suunnan" syntymisen. Niinpä nykyisin ei ole ollenkaan ihmeellistä todeta, että esimerkiksi SRK- suviseuroissa vierailee lukematon määrää "lestaltiikkoja" ja muita asiasta kiinnostuneita.
”Synnit on annettu teille anteeksi." 1. Joh 2:12
Olen lukenut viimeisen kolmen vuoden aikana lukemattoman paljon kirjoituksia ja mielipiteitä tältä palstalta. Suurimmaksi osaksi täällä kirjoitettu asia on vain tuuletusta ja haukkumista. Asiaakin tosi on välillä, mutta negatiivinen henki täällä leijailee.
Olen miettinyt, kuinka moni täällä kirjoittelevista ihmisistä on todellisuudessa kosketuksissa vanhoillislestadiolaisuuteen. En usko, että kovin moni. Toki niitäkin on jotka liikkeeseen kuuluvat, mutta täällä kirjoitellessaan he eivät, ikävä kyllä, tee muuta kuin haukkuvat omaa hengellistä kotiaan tai itkevät sen piirissä tapahtuvia laiminlyöntejä.
Minä itse tutustuin toden teolla tähän herätysliikkeeseen kesällä 2008 Sievissä. Uskoisin, että moni teistä lukijoista oli myös tuolla Sievissä tuolloin. Kyseessä oli vanhoillislestadiolaisten suurin juhla, joka kesäiset suviseurat. Tiesin paljonkin näistä seuroista. Olinhan lukenut jo aiemmin monet SRK vuosikirjat ja kuunnellut monet seurasaarnat netin kautta edellisvuosien suviseurasivustoilta.
Sievin suviseuroihin oli valittu tunnukseksi psalmin 32 sanat: ”Autuas on se, jonka synnit on annettu anteeksi.”
saavuin perjantai aamuna seura alueelle jo hyvissä ajoin. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja aamukaste kimmelsi peltoaukeiden keskellä. Muistan elävästi kun silmieni eteen levittäytyi ensimmäisen kerran eläissäni koko seura-alue kaikessa laajuudessaan. Aamuinen auringon paiste sai matkailuvaunujen katot kimmeltämään hyvin kirkkaasti luoden kristallinkirkkaan maton kauaksi horisonttiin asti. Mieleeni nousi sanat: ”Ja minä näin ikään kuin lasisen meren, tulella sekoitetun.”
Koko päivä tuli siellä vietettyä. Kuuntelin saarnoja ja join välistä kahvia. Kävelin paljon ja puhuin ihmisille. ”Jumalan terve” kajahti välistä jossain, mutta ei se tottuneesti joka paikassa kuulunut. Nuoret pukeutuivat hyvin tyylitietoisesti ja avoimesti. Ihmettelin tätä itsekseni. Liike ei ole pukeutumiseen puuttunut, vaikka mielestäni liian seksistinen pukeutuminen ei ole hyvästä.
Yhteisöllisyys oli silmiinpistävää. Joukkokokoontumisia näytti olevan paljon. Varsinkin juhlaportti oli iltapäivästä täyden ihmispaljouden peittämä.
Yhteenvetona voin vain todeta, että rakastuin näihin suviseuroihin. Koin olevani tärkeä ja odotettu vieras. Saarnat olivat mielenkiintoisia ja armoa välittäviä. Synnit sai uskoa anteeksi, varsinkin kun saarnaaja osoitti sanansa seuravieraalle sanoen: ” Näissäkin Jumalan lasten suviseuroissa on nyt joku ihminen joka on tullut tänne ja miettii sydämessään, että mitähän minä täällä teen kun tänne olen eksynyt. Niin minä haluan nyt sanoa sille ihmiselle, että älä ihmettele jos sinulla on tällainen olo, sillä et sinä ole tänne sattumalta tullut vaan Jumalan laittamana. Ja sille ihmiselle ja niille jotka tätä sanaa kuulevat, minä tahdon sanoa, että nyt on lupa uskoa kaikkia synnit anteeksi.”
Lopuksi:
Vanhoillislestadiolaisuus on luonut ehkä huomaamattaan uusia, rakentavia ja positiivisia piirteitä ja tulkintoja myös niihin kristittyihin jotka ovat tutustuneet liikkeen toimintaan itsenäisesti. Osallistuminen vuotuisiin suviseuroihin, radio ja nettiseurojen kuuntelu, siionin virret sekä tutustumalla SRK-kirjallisuuteen on mahdollistanut vanhoillislestadiolaisuudesta kiinnostuneen "lestagia-suunnan" syntymisen. Niinpä nykyisin ei ole ollenkaan ihmeellistä todeta, että esimerkiksi SRK- suviseuroissa vierailee lukematon määrää "lestaltiikkoja" ja muita asiasta kiinnostuneita.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jaa-a, niin sitä voi eri lailla kokea.t Suvarit on kohdistettu "sisäänpäin" eli ensi sijassa jo uskomassa oleville. Itse kävin viime kesänä suvareissa, enkä meinannut millään jaksaa olla koko aikaa. Saarnoja ei huvittanut kuunnella.
Teki mieli kysyä, veteleekö herätysliike viimeisiään? Fraaseja fraasien perään. Kuten sanonta kuuluu: "Alussa oli sana - lopussa fraasi." hengetöntä höpinää.
ne saatanalliset Raamatun vastaiset valheopit, joita vl-herätysliike opettaa?