Uteliaisuudesta kysyn onko joku joskus luopunut (myynyt, antanut, piikittänyt) koiransa jonkun käytösongelman takia ja hankkinut myöhemmin uuden. En itse siis todellakaan ole tällaista harkitsemassa, mutta olen joskus miettinyt, että jos tilanne menisi tavalla tai toisella liian hankalaksi, enkä enää jaksaisi ja antaisin koiran pois, ei minulla olisi pokkaa kyllä uutta koiraa ottaa. Toki erikseen sairaudet jne.
Vanha pois, uusi tilalle
hohoho
4225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yleensä kyllä koiran käytösongelma johtuu omistajasta, mutta kyllä jotkut koirat ovat aivan luonnostaankin käytöshäiriöisiä, johon saattaa vaikuttaa vaikka sukusiitos tai vanhempien huono luonne (geenit periytyneet). Tai muuten vain koiran huono asenne.
Mutta käytöshäiriöistä koiraa ei minun mielestäni ole järkevää kenellekään muulle enää antaa, vaan joko itse ottaa siitä yhä vastuu tai lopettaa se.
Mutta uuden koiran voi hankkia käytöshäiriöisen tilalle hyvälläkin itsetunnolla, jos koiran huono luonne on sen oma vika.
olen hieman eri mieltä..käytöshäiriöisen voi antaa kokeneelle omistajalle ja aivan rehellisesti kun puhuu mikä on ongelma ja syy luopumiseen..joskus voi koira mennä paremmin toisella vaikka olisi ihan synnynäinen häiriökäyttäytyminen.
Muuten yleensä syyt omistajassa ..tai sitten aivan väärä koira väärällä omistajalla..silloin voi kyllä miettiä uutta kotia jos kerta kaikkiaan ei tule toimeen ja on kaikkensa yrittänyt.
esim nyt tutulleni tuli maalle uusi koira joka ei mennyt kaupungissa energisyytensä takia..uudessa kodissa ei ongelmia. Tai joku ei tule lasten hälisemisen ja riekkumisen takia toimeen perhekoirana..eli tilanteita voi tulla vastaan
itselläni ollut/on kaksi koiraa ja en luopuisi niistä mistään hinnasta nyt vain ikävä kyllä toinen vanha ja luonnollinen luopuminen edessä..:( aivan pennun olen antanut uuteen kotiin edellisen vanhukseni takia ei jaksanut pennun riekkumista..enkä raaskinut vanhusta rasittaa liikaa..sekin oli kova paikka vaikka kyse olikin pikkuisesta pennusta joka sopeutui hyvin uuteen hyvään perheeseen.
Energisyys ja liikunnallisuus eivät minusta ole käytöshäiriöitä koiralta, puhumattakaan bordercolliesta, jonka kuuluukin olla vertaansa vailla oleva työkoira. Monilta koiraroduilta vaaditaankin valtavaa kestävyyttä ja aktiivisuutta, jotta pärjäävät töissään mahdollisimman usein.
Tarkoitin käytöshäiriöllä lähinnä aggressiota.
niin oletinkin tai sitten häiriökäyttäytyminen voi olla myös arkuus ja stressitila joka jatkuu ja jatkuu..ekan eli aggression voi kokenut omistaja hallita kunhan tietää mikä sen laukaisee kumpuaako epävarmuudesta vai mistä(mikäli sairaudesta on silloin koira lopetettava) ja samoin arka stressialtis voi mennä maalla rauhallisessa eläkeperheessä mainiommin kuin kaupungin metelissä ja lasten hälinässä.etc
en ole väittänyt energisyyttä häiriökäyttäytymiseksi lähinnä häiritseväksi ominaisuudeksi ja koiralle sen tarpeita ei tule täytettyä ..luet nyt oikomalla ja vetämällä turhia johtopäätöksiä..vaan totesin energiset työkoirat ei aina mene välttämättä kaupungissa sillä ne vaatii kyllä huomattavasti enemmän toimintaa mitä pystyy tarjoamaan vaikka harrastaisi miten paljon..tutun bordercollie touhuaa tosiaan aamusta iltaan itsekseen ja voi hyvin ..en voisi kuvitellakaan että tämä yksilö viihtyisi kunnolla kaupungissa neljän seinän sisällä(ja siihen tulokseen aiemmatkin omistajat tuli vaikka sille oli aktiivista touhua ja toinenkin koirakaveri minkä kanssa peuhata). Minusta on tärkeää ottaa rotu joka viihtyy niissä puitteissa mitkä sille on tarjottavana eikä päinvastoin..toki koira tylsistyy ja sopeutuu mutta onko se hyvä valinta ihan oikeasti?
En pidä siitä että koirille joutuu hakemaan uutta kotia mutta myönnettävä on että tälle yksilölle se oli erittäin hyvä ratkaisu..energiaa on silminnähtävästi liikaa kaupunkioloihin, maalla sen saa purettua hyvin ja koira on tasapainoinen ja erittäin tottelevainen.