Hankala tilanne kohdallani kun on pitänyt hakea sairaslomaa lääkäriltä unen puutteen takia. Ei siinä muuten mitään, mutta työpaikalla "hieman" ihmetellään, että olenko lusmu tai jotain. Tuntuu siltä, että suht terveenä elävät ja suht normaaleja öitä nukkuvat ihmiset eivät ymmärrä unen puutteen haittavaikutuksia. Typerin kommentti on ollut se kun eräs vertasi tilannetta omaan elämäänsä ja siihen, miten hän ei yhtenä yönä(aivan, yhtenä!) pari vuotta takaperin saanut unta, mutta tuli silti töihin. Ilmeeni oli varmasti sellainen kuin jos katsoisi alennuksessa olevaa makkaraa, jonka päiväys on mennyt vanhaksi kaksi viikkoa sitten. Mieleni teki kehottaa häntä kokeilemaan samaa parin viikon ajan noin aluksi ja palaamaan sitten asiaan, mutta en viitsinyt.
töistä pois unen puutteen takia
väsyttää hieman
158388
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olen huomannut saman asian. Sitä ei ymmärretä, jos oikeasti pitkäaikaisesta unettomuudesta ei ole kokemusta. Ja se on todella raivostuttavaa jos ongelmaa vähätellään.
Itse poltin itseni loppuun mm. armeijassa. En pystynyt nukkumaan leireilläkään runsaasta liikunnasta huolimatta kunnolla, saati kasarmilla, joten unet jäivät aina vajaiksi. Yleensä alle 4 tuntiin, ja joskus saatoin maata aamuherätykseen asti punkassa hereillä. 9 kuukaudessa olin aivan loppu, mutta suoritin 12 kuukautisen palveluksen väkisin loppuun. Lopputuloksena oli se, että välit meni rikki lähes kaikkiin palvelustovereihin, koska en juuri kyennyt enää sosiaaliseen kanssakäymiseen loppuajasta, ja kärsin armeijan jälkeen 8 kuukauden mittaisen, syvän masennusjakson. Kaikkiaan armeijasta palautuminen kesti pitkälle toista vuotta, ennenkuin koin taas olevani hyvissä ruumiin- ja sielunvoimissa, ja koin pystyväni lähtemään työelämään.
Asiaa ei tuolloin auttanut se, että myös kävelin siellä paljon unissani/nukuin levottomasti, sekä koin usein merkillisiä paniikkiherätyksiä jolloin oli tunne, että nyt ollaan jo myöhässä jostain. Pahimmillaan 5 kertaa yössä vedin vaatteet kauhealla tohinalla niskaan, kunnes ymmärsin mikä oli homman oikea laita, ja että kello oli vasta neljä aamulla. Tämä ei unenlaatua ainakaan parantanut. Se oli kaikenkaikkiaan aika kamalaa aikaa, vaikka kroonisesta univelasta kärsivänä olinkin jo hieman tottunut elämään väsymyksen kanssa. Se oli kuitenkin liikaa.
Tosin en nykyäänkään pärjäisi työelämässä ilman asianmukaista lääkitystä. Muuten univelkataakka kasvaisi pikkuhiljaa musertavaksi, koska en vain yksinkertaisesti nukahda iltaisin. Ja ongelmia oli, ennenkuin avun sain. Viimeiset ~5 vuotta olen elänyt todellä säännöllistä elämää lääkityksen kanssa, mutta se säännöllisyys saattaa hajota viikonlopussa, ja kääntyä täysin päälaelleen jos lääkkeet loppuu. Mutta se on vain hyväksyttävä, ja järjesteltävä asiat niin etteivät lääkkeet pääse loppumaan. Tasapainon hakemisessa, itselle sopivassa lääkityksessä yms. menee vähän aikaa, mutta on ollut sen arvoista.
Toisaaltahan tämä ominaisuus olisi parhaimmillaan aika hyödyllinen, koska jaksan esimerkiksi kohtuullisen helposti painaa vuorokauden tuntien verran töitä yms. Kun kerran olen herännyt, niin kroppa ei tarvitse lepoa (eikä myöskään ravintoa) pitkään aikaan. Mutta sitten kun se tarvitsee, niin se tarvitsee sitä sitten kunnolla. Ja tämmöinen rytmi ei valitettavasti nyky-yhteiskunnassa oikein toimi, koska maan pirulainen kierähtää akselinsa ympäri liian nopeasti.
Toivottavasti saat asiat kondikseen, koska kyllähän jatkuvassa univelassa oleminen on ihan helvettiä. Se vie voimien lisäksi myös elämänhalun, ja sen elämänlaatua alentava vaikutus on pitkään jatkuneena aivan järkyttävä. Lisäksihän se vie muunkin terveyden mennessään, joten jollet vielä ole saanut lääkinnällistä apua, niin hae sitä. Loppujenlopuksi kun on aivan sama, että tapatko itsesi pitkässä juoksussa nukkumalla liian vähän, vai syömällä elämäsi aikana kuorma-autolastillisen lääkkeitä. Elämänlaatu vain tahtoo olla parempi jälkimmäisessä vaihtoehdossa. :)
Tosin oikeasti suosittelen tietysti ensin kokeilemaan kaikki muut mahdolliset vaihtoehdot, ja esimerkiksi melatoniinin, joka on oman hoitoni kulmakivi.
yksi joka on nytkin sairauslomalla vakavien unihäiriöiden ja niistä seuranneen masennuksen takia. Tiedän mistä puhut. Ne ihmiset, jotka eivät uniongelmista kärsi, eivät voi tietää, miten nopeasti unettomuus sekoittaa normaalin elämän. On parempi hyväksyä se tosiasia, että jotkut idiootit pitävät sinua lusmuna, koska he eivät ole kokeneet sitä, mitä sinä koet. Jos lääkäri on sinut kirjoittanut sairauslomalle, se tarkoittaa, että olet työkyvytön (=sairas, ei voi tehdä töitä) ja sitä sinun ei enempää tarvitse työtovereillesi selitellä.
Jos olisit saanut sydänkohtauksen (joka muuten on oihan mahdollinen pitkän unettomuuden johdosta), ei sinun tarvitsisi sairaauslomaasi selitellä.
Lääkinnällisestä hoidosta sen verran, että se vie aikaa ennen kuin oikea ja sinulle toimiva lääke löytyy. Itse olen kokeillut jo lähes kaikki markkinoilla olevat unilääkkeet ja masennuslääkkeet, eikä idioottivarmaa lääkettä unettomuuteen ole löytynyt. Bentsot, joita niin mielellään ensi hädäksi määrätään koukuttavat ennen pitkää takuuvarmasti ja toleranssi kasvaa tosi nopeasti. Unettomuus ja masennus ovat kaksi käsi kädessä kulkevaa peikkoa ja sen vuoksi on tärkeää, että sinulla olisi joku hoitokontakti koko ajan.
Älä pode huonoa omaatuntuoa asiasta, johon et voi vaikuttaa. Sen läksyn olen joutunut itsekin opettelemaan. Tsemppiä!
Onko sulla pitkä- vai lyhytvaikutteinen melatoniini ja minkävahvuinen. mitä muita lisäksi unettomuuden hoidossa? onko koskaan tutkittu, että voisitko tiedostamattasi kärsiä ahdistuksesta, joka ei anna sinun nukahtaa illalla. yleensä tähän ahdistukseen ei auta nukahtamislääkkeet(eivät ole anksiolyyttejä)vaan vanhanaikaiset masennuslääkkeet. itse oon vieroittautunut nukahtamislääkkeistä, monen vuoden käytöstä mirtatsapiinilla, iltaisin annos n4-5 milliä,vaikea saada tarkka määrä, kun puree 30mg tbl.sta sopivaa määrää.
olen levännyt kuukausiin todella hyvin, uni tulee vaikka ei nukuttais,mutta makoilee ja oottaa, niin tulee sittenkin,joskus on niin väsynyt mirtan jälkeen,että ei jaksa kattoa jotian ohjelmaa loppuun kuin ennen vanhaan ennen uniongelmia.
En niinkään tiedä muuta, kuin että Melatonin 3 mg on melatoniinini laatu, ja sitä syön käytännössä jatkuvasti. Olen jo oppinut hyväksymään sen, että sitä tuien todennäköisesti syömään loppuikäni. Nukahtamislääkeriippuvuus on tietyllä tasolla olemassa, mutta se on kuitenkin hallinnassa. Eli 20 tabletin paketin Stilnoctia tarvitsen noin kolmen - neljän kuukauden välein. Se ei ole nähdäkseni mahdottomasti liikaa, ja auttaa suunnattomasti silloin kun arki käy raskaaksi. Homma on kokoajan seurannassa, ja nykyään annos pysyttelee vakiona, vaikka välillä pahaa tekeekin.
Ja olen melko varma, että unettomuuteni on erään traumaperäisen kokemuksen syytä, mutta sitä ei olla juuri tutkittu. Ei, vaikka olen asiasta maininnutkin. Ongelmani on, että olen yliaktiivinen silloin kun pitäisi nukkua, ja ajatukset juoksee parhaiten juuri siinä vaiheessa kun pitäisi nukkua. Mutta toistaiseksi olen hyväksynyt kemiallisen vaihtoehdon avukseni.
Ihanaa että löysin tämän keskustelupalstan. Viimeksi eilen hermostuin avomiehelleni, vaikka hän hyvää hyvyyttään yrittää minua auttaa ja yrittää keksiä miten jaksaisin paremmin. Hän kuten kukaan, joka ei unihäiriöistä kärsi, ei voi käsittää millaista on taistella jatkuvan väsymyksen kanssa. Tunnen itseni kamalaksi kun hermostun niin pienestä, mutta en yksinkertaisesti voi sille mitään. Ei todellakaan ole helppoa elää tällaisen kireän ja elämänilonsa menettäneen ihmisen kanssa kuin minä.. Tiedän, että olen masentunut tämän väsymyksen myötä, mutta odotan sen korjaantuvan heti kun saan nukuttua :)
Minun unihäiriöni alkoivat jo 17 vuotta sitten, olen puolet elämästäni taistellut väsyneenä eteenpäin. Herään yössä kymmeniä kertoja ja olen hereillä oloajan aivan uupunut. Olen kokeillut useita eri lääkkeitä, joidenkin avulla olen saanut nukuttua, mutta kaikki ovat aiheuttaneet päiväväsymystä. Minulle on tehty vuoden sisällä sekä suppea- että laaja unipolygrafia, missä molemmissa selvisi levottomat jalat -oireyhtymä. Siihen on lääkkeet, mutta olen raskaana, joten lääkkeitä en voi käyttää.
Toinen syy onkin syvemmällä.. Unettomuus aiheuttaa unettomuutta. Stressaan nukkumisesta, tai en niinkään siitä vaan ajatuksesta, että huonon yön jälkeen on taas kauhea väsymys ja joudun taistelemaan selvitäkseni arkirutiineista. Väsymys heikentää elämänlaatua, olen koko ajan vain puoliksi läsnä. Sosiaalinen elämä kärsii, kun mistään ei nauti niin kuin virkeänä tekisi.. Ja minua pelottaa, että miten tulen jaksamaan vauvan kanssa, kun olen jo valmiiksi kuolemanväsynyt :(
Onko kenelläkään kokemuksia hypnoosista? Haluaisin kokeilla vielä sitä, jos se saisi tämän kurjuuden katkeamaan!
Tsemppiä kaikille jotka taistelette väsymystä vastaan! Periksi ei anneta!! :D
on ok.
Olen huomannut, että on ihmisiä, jotka pitävät nukahtamislääkkeiden popsimista perisyntinä. Okei olette syntisiä, jos lääkäri lastoittaa kätenne.
ihanaa että olet saanut sairaslomaa, kuulut ehdottomasti maapallon prosentin kokoiseen eliittiin! ihanaa!
Sama tilanne täällä. Onneksi itselläni on tilanne se että joka yö nukahdan joka tapauksessa jossain vaiheessa ja ehdin yleensä nukkua pari tuntia. Itselläni on liukuva työaika joten voin mennä töihin "koska huvittaa". Viikonloppuisin nukkumisen kanssa ei ole mitään ongelmaa mutta auta armias kun tietää että seuravana päivänä odottaa rankka työpäivä ni johan alkaa illalla sydän jyskyttämään ja tulee levoton olo. Unilääkkeistä kannattaa pysyä erossa jos vain suinkin mahdollista, itse popsin niitä kaksi vuotta ja kierre oli valmis. Sitten ajauduin kiinalaista akupunktiota harjoittavan lääkärin luo ja sain häneltä akupunktiota sekä melatoniinia. Näistä oli todellakin apua! Unilääkkeistä eroon pääseminen kesti silti noin 1,5 vuotta, nyt olen olut reilun vuoden verran kuivilla. Auttoi paljon kun lääkäri ymmärsi ongelmani!
Työpaikalla en juuri unettomuudestani maininnut. Tuntuu, että on helpompi sanoa possaolon syyksi vaikkapa päänsärky, pääsee vähemmällä selittelyllä.
Tsemppiä sulle nukkumisen kanssa, meitä huonosti nukkuvia on yllättävän paljon!
Kokemuksia 3 vuoden takaa ensin unettomuus siitä seurauksena masennus unilääke kierre ja lopulta otin lopputilin .
Nykyään en unilääkeitä tarvitse ja olen päässyt masennuksesta yli .En toivo kenellekkään vastaavaa
sellainen ihminen joka nukkuu yönsä hyvin ei tajua millaista se on painia unettomuuden kanssa .
unilääkeitä en suosittele kun vasta viimeisenä keinona unettomuutteen omakohtaisena kokemuksena ne koukuttavat .Melatonin suosittelen kokeilemaan itselläni toimii hyvin. voimia sinulle
siis nuijien arvelut. Niihin mahtuu aika monta tyhmää lääkäriä - vain enemmistö niistä nuijista. Minä nukuin vain kolmea tuntia kolme ja puoli kuukautta viime vuonna. Ei mennyt oikein perille, että nukkumattomuus voi tehdä ihmisestä kärsimättömän, sellaisen, joka ei pysty keskittymään oikein mhinkään.
Itsellä alkoi noin vuosi sitten unettomuus. Nukahdin yöllä aina 3-4 aikoihin ja kello oli töihin soimassa 5 aikaan. Eli ei kauheita yö unia.. Kuukauden verran jaksoin taistella kunnes iski lopullinen uupumus. Lääkäri sit määräsi sairaslomalle ja antoin unilääkettä mistä alkoikin sit melkoinen rumpa. Mikään unilääke ei ole vieläkään auttanut vaikka ollaan varmaan toistakymmentä lääkettä kokeiltu.. Tän unettomuuden mukaan sitten rupesi tulemaan ahistusta ja paniikki oireita ja lopulta vaikea masennus. Nyt olen ollut n.9kk sairaslomalla ja lääkettä menee aika reilusti ja unta saan noin 4 tuntia yössä. Lääkkeet on nyt: Tenox 20mg * 3 , Opamox 15mg * 3 ; Lyrica 300mg *2 ja Eferon 150mg *2. Mut jospa tästä joskus viel noustaan ja pääsis takasin työelämään.
lääke on Efexor
oletko kokeillut mirtatsapiinia, auttaa vaivaan kuin vaivaan? entä melatoniini, masennuslääkkeet tai luontaistuotteet? voitko pitää sairaslomaa vaikka vuoden verran (yhteiskunta kuulemma kustantaa), ja analysoida yhdessä psykiatrin kanssa onko sisimmässäsi haamuja, onko?
entä voisistko lääkittä unettomuutta vaikka alkoholilla, sitä kun saa kaupasta ilman reseptiä, kannabis on kuulemma myös hyvä....
masennuslääke eikä suinkaan auta vaivaan kuin vaivaan eikä missään tapuksessa kaikilla unettomuuteen millään annoksella
Alussa ensimmäisenä mielialalääkkenä kokeiltiin 3 viikkoa mirtatsapiinia jonka aikana mieliala vain romahti ja ahdistus kohtaukset lisäänty. Jossain välin myös kokeiltiin kun oli jo toinen masennuslääke menossa niin mirtatsapiinia pienellä annoksella unta antamaan niin kävi aivan samalla tavalla kuin aikaisemmin. Eli se ei todellakaan sovi minulle. Melatoniinia olen myös kokeillut. Voin pitää sairaslomaa vaikka sen vuoden verran ja työnantajaltakaan ei ole tullut mitään paineita että pitäisi palata töihin. Ovat vain sanoneet että parane vain aivan rauhassa. Mutta oman mieleterveyden takiakin olisi hyvä jo päästä töihin kun alkaa ahistamaan tämä sairastelu. Psykiatrille pääsin vasta pari viikkoa sitten kun tuntuu olevan melkoiset jonot siellä. Toivotaan että siitä olisi apua.