Rakkauden Katkoviivaa!

Näitä hetkiä yksin kun mietin
aina rukoilin puolestanne,
vaikka surunkin aikoja vietin
oli rakkaus kanssamme.
Jos et osannut oikein sä näyttää
tunteita sun sydämen?
En osannut oikein mä käyttää
millä tunteeni tulkitsen?

Kyynel` lohduttaa kärsivää parkaa
joka säälii vain itseänsä,
salaa sanat ne huulilta karkaa
voiko pettää näin sydäntänsä?
Onko onni vain haihtuva huntu?
Joka valoa tuo elämään,
jos kyyneleet on surun tuntu?
Niitä käydä saan pyyhkimään.

Kovin helppo on loukata toista
joka kärsii jo muutenkin,
anteeks` pyyntö ei sanoja poista
sydämestäin vaik`rakastin.
Sitä tiedä ei ihminen silloin
mikä tärkeää on päällä maan?
Sen tietääkin vasta kai milloin
yksin käydä kun saa nukkumaan.

Onnen hetkiä kanssasi vietin
miksi kyynel`on poskellani?
Sitä iltaisin useinkin mietin
kun oot poissa mun viereltäni.
Jos sä pyyntöni kuulet oi Luoja?
Anna rakkaus mun sydämeen,
se olisi mullekkin suoja
polut rakkauden hukanneen.

Miksi tuhlata puhdasta vettä?
Kun on roiskeet jo päälläni mun,
mikset sanokkaan voi kuule että?
Löysin uuden jo rakastetun.
Vaikka halpana tieni saan mennä
usein taaksekki jään ovien,
silti aatokset lennä ja lennä
luokse kaikkein rakkaitten.

Monet viitat tään elämän maisen
usein harhaan sua johdattelee,
kun oot löytänyt rakkahan naisen
pilvet onnea toivottelee.
Silti hauras on onnesi huntu
saapuu kyyneleet jälkehen sen,
kesti hetken vain onnen tuntu
elon kuoppia väistellen.

Elo soutaa ja huopaa ja antaa
usein ottaa myös tieltäsi pois,
vaikka rakkaus käsillään kantaa
toisen luonako parempi ois?
Tyydy rakkauteen luonasi tässä
vaikka toinenkin houkuttelee,
kuihtuu ruusut myös tuon elämässä
älä tuulelle pesää tee.

Anna rakkauden merkkinä hälle
suudelma luo kyynelten,
anna kiitokset myös elämälle
kun oot löytänyt rakkauden.