Minulla pitäisi asiat periaatteessa olla hyvin, olen suht nuori, terve ja ihan nätti, mutta minä koen etten ole saanut elämältä mitään. Olen kyllä yrittänyt, olen lukenut 2 ammattia mutta valitettavasti molemmat ovat sellaisia että tässä lamassa niillä aloilla ei ole töitä. Minulla on koti, mutta en pidä siitä, se ei vastaa käsitystäni inhimillisestä kodista ja tilaa ei ole. Minulla ei ole miestä, olen tavannut vain täydellisiä kusipäitä ja pettureita! Ystäviä minulla toki on, mutta heillä kaikilla on puoliso ja lapsia, tunnen oloni varsin ulkopuoliseksi.
Minulla ei ole oikeastaan enää tunteita, ei ainakaan iloa, onnea, riemua ei edes intohimoa. Tunnen lähinnä tympääntymistä, katkeruutta, vihaa ja surua.
Koitan muuttaa epätyydyttävää elämäntilannettani, mutta vaikka kuinka yritän niin minusta tuntuu etten koskaan onnistu missään. En ole saanut töitä vaikka ammattitaitoinen olenkin enkä löydä luetettavaa ja ok näköistä miestä.
Välillä tuntuu että en ole enää edes elossa, olen vain tyhjä kuori joka tekee robotinomaisesti asiat tuntematta yhtään mitään.
Onko täällä ketään toista joka tuntee samoin?
Katkera elämälle
10
1275
Vastaukset
- 2:n kuori
Tunnen lähes samoin ja syytkin on aika samat, mullakin on useampi ammattikoulutus mutta töitä tosi vähän ja se kyllä "syö".Olisi kiva tehdä normaali töitä ja saada palkkaa.Eikä tuntea itseään luuseriksi.
Mutta pakko huomiseen on vain uskoa silti. Elämä on joskus kummallista.- tunteetonko
Helpottavaa kuulla että on toinenki joka tuntee samoin. Samalla se on surullista koska itsellä on niin paha olla ettei toivoisi sitä kenellekään. Ristiriitaista tiedän, mutta onneksi löytyi ihminen joka ymmärtää miltä minusta tuntuu. Se jo helpottaa hieman!
- ........
tunteetonko kirjoitti:
Helpottavaa kuulla että on toinenki joka tuntee samoin. Samalla se on surullista koska itsellä on niin paha olla ettei toivoisi sitä kenellekään. Ristiriitaista tiedän, mutta onneksi löytyi ihminen joka ymmärtää miltä minusta tuntuu. Se jo helpottaa hieman!
Olen myös samassa tilanteessa. Lisäksi terveyteni romahti viime vuoden kesäkuussa työperäisten syiden takia. On jopa mahdollista, että yksi suurta oireilua aiheuttava sairauteni saattaa tappaa minut vajaassa 10 vuodessa. Olen aivan hajoamispisteessä. Tekisin työtä jos terveys sen sallisi, toisaalta jos kuolen, niin onko sillä enää mitään väliä. Ikääkään minulla ei ole kuin vajaa 30 vuotta. Voin sanoa, että tunnen aivan käsittämätöntä vihaa/katkeruutta edellistä työnantajaani kohtaan
- tunteetonko
........ kirjoitti:
Olen myös samassa tilanteessa. Lisäksi terveyteni romahti viime vuoden kesäkuussa työperäisten syiden takia. On jopa mahdollista, että yksi suurta oireilua aiheuttava sairauteni saattaa tappaa minut vajaassa 10 vuodessa. Olen aivan hajoamispisteessä. Tekisin työtä jos terveys sen sallisi, toisaalta jos kuolen, niin onko sillä enää mitään väliä. Ikääkään minulla ei ole kuin vajaa 30 vuotta. Voin sanoa, että tunnen aivan käsittämätöntä vihaa/katkeruutta edellistä työnantajaani kohtaan
Nyt minua alkaa jo hieman hävettää, vaikka elämäntilanteeni ei tällä hetkellä ole mikään ihanteellinen eikä muutenkaan hyvä, on minulla sentään terveyteni ja tuntuu pahalta kuulla että sinulla "Sama täällä" tämäkin asia on hieman vaakalaudalla :( Toivon sydämestäni että sinun sairautesi ei mene niin pahaksi kuin kuvailet sen pahimmassa tapauksessa menevän.
Toivotaan yhdessä että tämä taantuma/lama millä nimellä ikinä sitä kutsukaankin helpottaa ja löytäisimme kaikki töitä tai edes jotakin, mikä saa meidät hymyilemään, vaikka se toisinaan tuntuukin aivan mahdottomalta ajatukselta... - .......
tunteetonko kirjoitti:
Nyt minua alkaa jo hieman hävettää, vaikka elämäntilanteeni ei tällä hetkellä ole mikään ihanteellinen eikä muutenkaan hyvä, on minulla sentään terveyteni ja tuntuu pahalta kuulla että sinulla "Sama täällä" tämäkin asia on hieman vaakalaudalla :( Toivon sydämestäni että sinun sairautesi ei mene niin pahaksi kuin kuvailet sen pahimmassa tapauksessa menevän.
Toivotaan yhdessä että tämä taantuma/lama millä nimellä ikinä sitä kutsukaankin helpottaa ja löytäisimme kaikki töitä tai edes jotakin, mikä saa meidät hymyilemään, vaikka se toisinaan tuntuukin aivan mahdottomalta ajatukselta...Kiitoksia oikein paljon positiivisista sanoista "tunteetonko". Koville tosiaan ottaa, varsinkin kun oireet rajoittavat elämää todella paljon, eikä tiedä tulevaisuudesta. Eihän sulla ole mitään hävettävää; jokaisella on omat murheensa, eikä kukaan voi toisen murheita vähätellä/arvostella. Mullehan joku voisi sanoa, että ole onnellinen, et ole sentään neliraajahalvaantunut yms. Itseään tässä kuitenkin enimmäkseen ajattelee, ja omaa hyvinvointiaan.
Toivotaan tosiaan parasta molemmille. Kyllä sinäkin elämällesi suunnan löydät ja niitä positiivisia asioita elämääsi. Tuntuu kyllä, että joitakin ihmisiä vaan seuraa epäonni, tekivät ne sitten mitä tahansa. Toivotaan, että meidän kohdalla onni kääntyisi parempaan suuntaan - ja hyvin pian.
- 66&66
olen katkeroitunut. Työtön, vanha ja aivan tarpeeton. Vihaan entistä työnantajaani joka teki tämän minulle.
- myös hieman katkero
Sit toi olis pahempi, jos olisit itse aiheuttanut tuo tilan. Itse olen mies ja tunnen suhteellisen samoin. Katkeruutta siksi, koska olen opiskellut todella pitkään, enkä ole valmistunut vieläkään. Opinnäyte puuttuu, mutta en tiedä saanko sitä tehtyä koskaan, kun haen töitä samaan aikaan, jotta saisin paremman elintason.
- sdfjlkdjfsd
on ihminen joka tuntee samoin. Surullista että meitä on, mutta toisaalta niin se elämä joskus menee. Voi kunpa me jokainen katkera ja kurjasti kohdeltu saisimme jokin päivä onnemme. Osaisimme varmasti arvostaa sitä, eikö?
- jaksetaanhan uskoa??
kyllä, osaisimme sitä varmasti arvostaa. Ei ole helppoa tuntea itsesään luuseriksi ja "hylkiöksi" niin työ kuin parisuhde markkinoilla. Jos minä saisin työn, isomman asunnon (nykyinen on oikeastaan vain huone n.20 neliötä, ei keittiötä ei kunnon vessaa tai suihkua ei säilytystilaa) ja jopa sen parisuhteen, olisin varmasti maailman onnellisin ihminen. Ja arvostaisin niitä asioita aivan varmasti hamaan loppuun asti!
Mutta eihän nämä tilanteet, työttömyys tai sinkkuun ole aina oma vika, itseasissa harvoin se on oma vika, kun ei ole töitä, ei ole "vara" seurustella varsinkin jos se toinen on työssä, ei ole vara laittaa 12€ leffa lippuun ja siihen päälle 20 € ravintola illalliseen ja ei voi olettaa että toinen maksaisi.
Yritetään pitää lippu korkealla, pakkohan sen onnen on kääntyä, pakko! Ja lohduttavaa ja surullista kuten joku sanoikin on tietää ettei ole ainoa joka on tässtä kurjassa tilanteessa! Tsemppiä kaikille, minä ainakin toivon että jokainen meistä löytää sen onnen vielä oli se mitä tahansa!
- hakkaanakkaa
Hei nainen! Kerro osoitteesi niin PANNAAN asiat hoitumaan!
Esstä ja takko iestä ja takkoo!
Píllu se on, mitä sulla ja muilla naikkosilla on annettavana yhteiskuntamme hyväksi!
Siis panemisiin!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1253004
Timo Soini tyrmää Tynkkysen selitykset Venäjän putinistileiristä
"Soini toimi ulkoministerinä ja puolueen puheenjohtajana vuonna 2016, jolloin silloinen perussuomalaisten varapuheenjoht2671245- 1011231
Nainen voi rakastaa
Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt791041Sulla on nainen muuten näkyvät viiksikarvat naamassa jotka pitää poistaa
Kannattaa katsoa peilistä lasien kanssa, ettet saa ihmisiltä ikäviä kommentteja.631013Kalateltta fiasko
Onko Tamperelaisyrittäjälle iskenyt ahneus vai mistä johtuu että tänä vuonna ruuat on surkeita aikaisempiin vuosiin verr12990- 30946
IS Viikonloppu 20.-21.7.2024
Tällä kertaa Toni Pitkälä esittelee piirrostaitojansa nuorten pimujen, musiikkibändien ja Raamatun Edenin kertomusten ku48911Ikävöimäsi henkilön ikä
Minkä ikäinen kaipauksen kohteenne on? Onko tämä vain plus 50 palsta vai kaivataanko kolme-neljäkymppisiä? Oma kohde mie42894- 44806