Yhtäkkiä vaan iski onneton olotila...tuntuu että en haluaisi olla raskaana tai haluaisi olla mieheni kanssa, tähänmennessä on ollut ihan hyvä olla ja olen iloinnut raskaudesta ja nyt sitten iski "masis".
Koira sai nytkin lohduttaa ja nuolla kyyneleeni kun itkin yksikseni makkarissa.
Onko tällaiset olotilat ihan normaaleja? Mitään oireita ei ole ollut paitsi alussa turvotusta ja rintojen aristusta ja välillä tuntuu kipua kun vissiin lapsi kasvaa...en halua nyt alkaa miksikään yliherkäksi monsteriksi. Miehellekkin sanoin että teen virheen tekemällä sille lapsen...se meni olkkariin ja laitto oven kiinni perässään. Miten voi mieli vaihtua tällälailla että ensin olen maailman onnellisin ja sitten "maailman" onnettomin. Tuntuu että ainoa asia mitä rakastan on tuo karvaturri. Huoh.
Koira sai nytkin lohduttaa ja nuolla kyyneleeni kun itkin yksikseni makkarissa.
Onko tällaiset olotilat ihan normaaleja? Mitään oireita ei ole ollut paitsi alussa turvotusta ja rintojen aristusta ja välillä tuntuu kipua kun vissiin lapsi kasvaa...en halua nyt alkaa miksikään yliherkäksi monsteriksi. Miehellekkin sanoin että teen virheen tekemällä sille lapsen...se meni olkkariin ja laitto oven kiinni perässään. Miten voi mieli vaihtua tällälailla että ensin olen maailman onnellisin ja sitten "maailman" onnettomin. Tuntuu että ainoa asia mitä rakastan on tuo karvaturri. Huoh.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä tuo tuollainen tunteiden ailahtelu on täysin normaalia! Hormonihurmos saa tuollaista aikaan...ja äidiksi tuleminen ja kasvaminen on iso asia kun se tuo vastuuta ja kaikki on uutta! jokainen äiti miettii samoja alussa-usko vaan! jos ahdistus sitten ei helpota niin puhu asiasta neuvolassa...itkuherkkys kuuluu asiaan !
Joo, tuttua on!! Tervetuloa kerhoon!!! ;) Mulla ei niinkään itku oo ollu herkässä, mutta hetkessä on voinut mieliala muuttua.. Käy vaan masentaa ja tökkii kaikki vaikka kaikki on h..lvetin hyvin!!! Ihana mies rinnalla joka tukee ja auttaa.. Voi sitä mies parkaa.. Olen itsekin ihmetelly samaa että mikä mua oikein vaivaa. Ihan pikku jutuista "vedän herneen nenään".. Ei oo kivaa.. Toivottavasti tää menee jossain vaiheessa ohi!! Tsemppiä sulle ja miehellesi!! :)
Ei ole kivaa ja kaiketi normaaliakin, mutta mun mielestä voisit silti kyllä pyytää mieheltäs anteeksi. Ei minusta hormoneiden varjollakaan tarvitsis toiselle ihan noin ikävästi sanoa.
ihan turhaa syyllistää ketään sanomisistaan. ja itellä kyllä kokemusta miten raskaushormonit voi saada niin sekaisin, ettei omaa käytöstään enää edes tunnista ja sanojaan ei hallitse. se on jotain todella hirveää, jotkut tai no mitä olen kuullut niin useimmat selviävät tosin vähemmällä mielialavaihtelujen suhteen. oikein käy sääliksi niitä jotka joutuvat kokemaan samanlaiset tunnemyllerrykset. ja sen, haluaako sittenkään jatkaa raskautta vaikka aluksi olisikin iloinnut asiasta. mutta vaikka saattaa kestää pitkä aika että negatiiviset tunteet menee ohitse, ne kyllä jossakin vaiheessa menevät. minulla ne ajoi siihen pisteeseen, että oli hilkulla etten tehny aborttia, mutta luojan kiitos en tehnyt, sillä katuisin sitä katkerasti varmaan tänäki päivänä. usein siis tuollaiset tunteet kuuluu asiaan, mutta niiden vuoksi ei pitäisi tehdä mitään peruuttamatonta. toivotan sinulle jaksamista ja voimia!
Mä en ainakaan syyllistänyt, mutta kyllä silti anteeks voi minusta pyytää, vaikka kuinka olis hormonien tekosia. Kyllä mulla ainakin on tapana sanomisiani anteeks pyytää, jos pahasti tulee sanottua ajattelemattomuuttaan tai kuinka vaan.
Hormoonit hyrrää ja sulla on niin paljon mielessä kun tää on iso juttu. Mä halusin ihan hirveesti lasta ja olin tosi onnellinen tullessani raskaaks (luulin et kärsin lapsettomuudesta). Silti joskus ekalla kolmanneksella tuli muutaman kerran semmonen olo että eihän tää oo oikein. Ihmettelin järjellä sitä. Mut se on vaan tunteiden ja ajatusten ailahtelua raskausaikana. Mulla taasaantu mielialat toisella kolmanneksella. Sitten taas rv 34-35 tienoilla on tullu vielä voimakkaampia ailahduksi ja itkeskelen kaikkee tyhmää telkkarista. =DD