Tuntuu vaan niin pahalta välillä. Olla yksin. Olen kuitenki muutaman kerran tavannut jonku henkilön ihan livenäki. Mut aina tuntuu ku oon muiden kanssa et en osaa olla kenenkään kanssa. Olenko tuomittu oleen yksin.? Onko niin tarkoitettu? Noita kysymyksiä ja paljon muuta ajattelen joka päivä. Olen hyväkuntoinen kohta 22v nuori mies, mutta tuntuu et kaikki ihmiset keneen tutustun jotenki vetäytyy mun seurasta ja homma jää siihen. En tiedä onks ulkonäössä vai missä vika, mut en oikein jaksa enää. Oon aina laittanu esim. tekstiviestejä enemmän kuin saanu niitä. Mulla on kyl omia salaisuuksia, mut niistäkään ei voi puhuu kenenkään kans, ku ei oo kavereita yhtään. Mut joo, yritän mä silti joka päivä mennä töihin ja jaksaa eteenpäin. Jonkinlaista toivoa mulla on, vaikka en tiedä mistä se tulee. Ku muuten niin vaikeelta tuntuu välillä, melko usein. Oon kyl huomannu, et mulla on vahvoja mielipiteitä(hyviä ja huonoja) ja elän paljon tunteella asioita. Huomaan jotenki muiden tunteet, vaikken ehk välitä paljoo niist. EN polta tai juo, liikun paljon, ja yritän auttaa muita. Mä vaan, et muutki jotka ootte yksin.. Toivon et jaksatte. Jokainen on tärkeä. :/ :)
Yksin
22
5188
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
nii-in, Onko niin tarkoitettu? Tätä mietin joskus itekkin. Miks mulla pitää olla ne kaikki huonot ominaisuudet? ujous, hiljaisuus, rumuus, kaikenlaiset vaivat jne jne. Voisipa vaan olla normaali, nätti 20v typykkä, jolla on kavereita ja poikaystävä. mutta kun mun pitää näköjään olla tämmöinen friikki.
Hyviä vappuja vaan sinnekkin
Te olette vielä nuoria ja elämä voi muutttua myönteisemmäksi
Periksi ei saa antaa ja on pidettävä huoli omasta hyvinvoinnista
Aina on toivoa paremmasta
Kyllä kuulostaa niin tutulta, että olisin itekin voinu kirjottaa ihan samanlaisen viestin. Ite oon 20v nainen. Joskus tuntuu, etten mä oikeesti ymmärrä, että missä on vika, kun mä oon niin usein yksin. Mä tykkään tutustua ihmisiin (vaikka se joskus niin vaikeeta onkin), mutta jotenkin mä kuitenkin aina jään yksin. Tietysti vielä ihanampaa olis, jos olis sellanen kaveriporukka, ettei aina tarvis miettiä, miten pitäis olla tai käyttäytyä. Että vois vaan olla. Ehkä se on se juominen (tai siis munkin kohalla juomattomuus) mikä vaikeuttaa tota sosiaalisuutta. Mäkin liikun tosi paljon, minkä ansiosta mä uskon, että mä jaksan tätä kaikkea.
Onhan se totta, että me ollaan vielä nuoria ja toivoa on, mutta kyllä tää aika surulliselta tuntuu istua yksin kotona vappuna, kun samalla tietää, miten ihmiset nauttii kevään tulosta ja vapusta juhlimalla kaveriporukassa. Toisaalta en mä sitä juhlimista niin kaipaa, olis vaan mukavaa viettää vappua jonkun kanssa.
Mutta joo, oikein paljon voimia sulle ja kaikille muillekin yksinäisille.
No jos jotain lohduttaa, niin ette ole ainoita tämän ikäisiä istumassa yksin kotona.... käväsin ite salilla ja nyt kattelen vaan tv:tä ja kulutan aikaa... myöskään juhliminen niin nappaa, mutta tosiaan olis kiva ettei joudu jatkuvasti olemaan yksin...
"Ehkä se on se juominen (tai siis munkin kohalla juomattomuus) mikä vaikeuttaa tota sosiaalisuutta. Mäkin liikun tosi paljon, minkä ansiosta mä uskon, että mä jaksan tätä kaikkea.
Onhan se totta, että me ollaan vielä nuoria ja toivoa on, mutta kyllä tää aika surulliselta tuntuu istua yksin kotona vappuna, kun samalla tietää, miten ihmiset nauttii kevään tulosta ja vapusta juhlimalla kaveriporukassa. Toisaalta en mä sitä juhlimista niin kaipaa, olis vaan mukavaa viettää vappua jonkun kanssa.
Mutta joo, oikein paljon voimia sulle ja kaikille muillekin yksinäisille. "
Olen kyllä niin täysin samaa mieltä joka sanasta kuin olla ja voi. En ole mitenkään kovin ujo ja pystyn puhumaan vieraillekin ihmisille, mutta jotenkin en onnistu tutustumaan keneenkään "moikataan kun kävellään vastaan" -astetta syvemmin. Lisäksi tuo juomattomuus tai se että juo vain hyvin vähän tuntuu olevan muille ihmisille niin maatajärisyttävä asia ettei ole tottakaan. Kyllähän nyt normaalin korkeakouluopiskelijan kuuluu vetää perseet vähintään kerran viikossa! Usein kysellaan jotain ihmeen selityksiä että miksei juo. Sitten jos vastaa yksinkertaisesti ettei vain kiinnosta niin jotenkin minut sitten leimataan joksikin hihhuliksi tai uskovaikseksi tai ties miksi, kun ei ole edes mitään "hyvää" syytä. En edes oikein ymmärrä miten asia tulee niin helposti esiin, kun en siitä koskaan puhu eikä minua kiinnosta arvostella/kommentoida mitenkään muiden juomista.
Itsekin innostuin liikkumisesta pari vuotta sitten ja se on kyllä äärimmäisen tärkeä kasassa pitävä voima. Liikkuessa ei ehdi juuri miettiä miten yksin on ja on mahtavaa huomata kehitystä itsessään niin henkisesti kuin fyysisestikin, ja saa asettaa itselleen tavoitteita tulevaisuuteen. Tosin välillä tuntuu pahalta, kun kiinnostaisi monet liikuntajalit, mutta on jotenkin äärimmäisen vaikeaa löytää pelikaveria / joukkuetta näihin. Mutta siltikin oikeastaan mikä vain liikkuminen yksinkertaisesti auttaa jaksamaan ja kestämään ihan kaikkea, juuri niinkuin sanoit, ja antaa uskoa että kyllä tässä parempaan suuntaan ollaan menossa.
Itsekään en kaipaa mitään erityista tai perinteistä opiskelijoiden vappujuhlimista vaan eniten sattuu se, että on vain niin yksin. Olisi kiva jos olisi joku seurana ja voisi käydä vaikka ulkona kävelyllä / lenkillä, syödä jotain ja katsoa vaikka leffaa. Voihan noita tietysti yksinkin tehdä, mutta moni asia vain tuntuu niin laimealta yksin, ja erityisesti tällaisina päivinä tuntuu pahalta mennä edes ulos, kun tuntuu että kaikki muut ovat jossain porukassa ja että olen ainoa joka on yksin.
Mutta hauskaa vappua vaan kaikille..