Kirjottakaa mulle jotain

Niin tuota... Raskas kuin sun blogisi onkin. Niin se on aika kiva, noin ulkoasultaan ja sun kirjoitus tyyliltäsi.

Kannattaa käydä vilkaisemassa, tällä palstalla lienee muutama muukin jotka ahdistusta suunnilleen hikoilee. Vaan varmaan hyvä jos kommentoijiksi eksyy muutama hieman kevyemmän mielenkin omaava, jotta siitä ei muodustu semmonen masokistinen masturbaatio...

Iha hyvä blogi. Kokeilen muistaa eksyä sinne toistenkin.

lukea, niin tuli väkisinkin mieleen sellainen ajatus, että yksinäiset ihmiset voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: niihin jotka ovat sydämeltään massaa mutta jokin, esim. masennus/ahdistus estää toimimasta ihan niinku muut. Ja nämä tunnistaa kilometrin päästäkin. Tuossa Suuri pettymys -ketjussahan jo asiaa puitiin. Massatyypit rupeavat gootti-henkisiksi kestoangstaajiksi ja runoilevat siitä että sielu/sydän/mieli on kuin särkynyttä lasia, ja ihailevat jotain vampyyrejä. Sitten taas ytimeltään individualistiset ja/tai erakkoluontoiset ihmiset ovat jo lähtökohtaisesti sopivasti erillään muusta maailmasta ja löytävät mielekästä tekemistä yksinkin. Ja heidän tekstejään on mielenkiintoisempaa lukeakin, kun siellä on jotain omaperäisiä ajatuksia, goottivaikutteet omaksutaan sellaisinaan.

Et kuulosta 18-vuotiaalta vaan vanhemmalta.
Sä pakenet ihmisiä, se mä ainakin hokasin sun blogista. Sä haluisit jonkun lähelles muttet päästä, koska kuvittelet haluavas olla yksin. Pelkäät että toiset satuttaa.

mut kukaan ei voi tarjota yksinäisyyten apua ellet sä anna.