(osittainen) liikuntakielto

Kyllä niitäkin hetkiä on, kun tekisi mieli pomppia ilmaan, koska on kokenut "valaistuksen", ja tajuaa, että se, mitä oikeasti haluaa tehdä, on se liikunta, ja tarpeeksi syöminen, ja omassa lajissa pitkälle ja parhaaksi kehittyminen. Tosiaan, onneksi niitäkin on. :)

Ja sekin kannustaa paranemaan, että mahdollisessa osastohoidossa saisi käskyn lihottaa itsensä normaalipainoon. Minä kun olen "normaalistikkin" hivenen alipainoinen. Niin että, parhainta olisi tervehtyä itse, omin voimin, ilman ulkopuolista apua ja saavuttaa biloginen normaalipainonsa. Mutta piru kun tekee tiukkaa.

MUTTA, vaikka sen mahdollisen lihotuskuurin kestäisikin, jos joskus huomaisi tarvitsevansa ammatti apua, liikuntakielto olisi liikaa. Siksi haluaisin tietää, miten suuri vaara siihen on. :)

jazzys kirjoitti:

Kyllä niitäkin hetkiä on, kun tekisi mieli pomppia ilmaan, koska on kokenut "valaistuksen", ja tajuaa, että se, mitä oikeasti haluaa tehdä, on se liikunta, ja tarpeeksi syöminen, ja omassa lajissa pitkälle ja parhaaksi kehittyminen. Tosiaan, onneksi niitäkin on. :)

Ja sekin kannustaa paranemaan, että mahdollisessa osastohoidossa saisi käskyn lihottaa itsensä normaalipainoon. Minä kun olen "normaalistikkin" hivenen alipainoinen. Niin että, parhainta olisi tervehtyä itse, omin voimin, ilman ulkopuolista apua ja saavuttaa biloginen normaalipainonsa. Mutta piru kun tekee tiukkaa.

MUTTA, vaikka sen mahdollisen lihotuskuurin kestäisikin, jos joskus huomaisi tarvitsevansa ammatti apua, liikuntakielto olisi liikaa. Siksi haluaisin tietää, miten suuri vaara siihen on. :)

" ... omassa lajissa pitkälle ja parhaaksi kehittyminen. "

Oletkos tullut ajatelleeksi, että tuossa on sitä samaa asennetta kuin anoreksiassa, bulimiassa: ehdottomuutta, tarvetta olla kelvollinen, parempi.

Olla rehellinen itselleen on hyvin vaikea taito, jota kaiketi saa opetella koko elämänsä ajan. Uskallatko kysyä itseltäsi, miksi haluat tulla lajissasi parhaaksi. Uskallatko etsiä sen kaikkein perimmäisen juurivastauksen?

Oletko koskaan uhrannut muutaman hetken ja miettinyt, mikä elämässä on tärkeää? Monestikin ihminen luulee, että joku asia on olennaista ja tärkeää. Ja sitten kun saavuttaa sen, niin huomaakin, ettei se niin tärkeää ollutkaan. Sanotaan, että asian todellinen arvo paljastuu aina vasta sitten, kun sen menettää.

Miksi ihminen haluaa olla kaunein, viisain, paras ja kaikkein superlatiivisin? Mikä on se perimmäinen vastaus? En halua laittaa sanoja suuhusi. Etsi vastauksesi itse, mutta ole rehellinen itsellesi.