Hei!
Olen 34 vuotias nainen ja sairastanut ph:a noin viitisen vuotta. Välillä on ollut pitkiäkin jaksoja ettei mitään. Ei kaupan jonossa yms.
Tänä vuonna hommasin auton pitkän tauon jälkeen, toki ajanut muiden kärryillä, että ajotaito on aina pysynyt hanskassa. Kerran olin tulossa töistä kotiin ja olin valoristeyksessä keskimmäisellä kaistalla monen auton ympäröimänä. Ja siinä se iski. Jumalaton paniikki.
Ne tyypilliset oireet paitsi x 100. En tietenkään päässyt pois. Valot olivat kaiken lisäksi menossa vikakuntoon, koska aikani odoteltua( ikuisuuden!) valot meni keltaiselle, tuntu että sekoan rattiin. Pyörrytti, oksetti, sydän hakkas. Entä jos olis taju mennyt, olen kuullut että voi mennä paniikkikohtauksessa, mutta äärimmäisen harvinaista.
Siitä lähtien tuo risteys on aika ajoin pelottanut. Ja pikkuhiljaa myös muutkin valoristeykset.
Niinkuin totesin, viisi vuotta sairastanut, mutta alkaa saada tähänkin sairauteen uusia sävyjä:) oikeesti ei naurata. Toinen mikä ei tosiaan otsikkoon sovi, mutta itse tähän, niin miten voi olla mahdollista, että mieli kehittää noita pannaripaikkoja ihan mistä vaan? Esim, mulle suihkuun meno on välillä tuskaa. Korostan, että olen ihan muuten suht normaali, työssä käyvä ja normaali asioista pitävä,myös siis puhtaudesta. Mutta kesken kaiken shamppoon ollessa päässä, tuo paniikki tulee. Hirveellä kiireellä hiukset huuhdella ja vaateet niskaan ja parvekkeelle haukkaamaan ilmaa.
No nyt kerroin yhden siasta kaksi asiaa, jotka häiritsevät.
Eli tuo liikenne--miten selvitä noista tilanteista? Onko muille sattunut näin ja oletteko löytäneet vinkkejä tilanteiden varalle??
Tuohon suihkupannarointiin tuskin löytyy samasta kärsiviä..tai mikä tietää..on tämä sairaus aika "monipuolinen".
Kertokaa ja kommentoikaa!! Lääkityksenä minulla on opamoxi ja cipramil
Kiitos!
Olen 34 vuotias nainen ja sairastanut ph:a noin viitisen vuotta. Välillä on ollut pitkiäkin jaksoja ettei mitään. Ei kaupan jonossa yms.
Tänä vuonna hommasin auton pitkän tauon jälkeen, toki ajanut muiden kärryillä, että ajotaito on aina pysynyt hanskassa. Kerran olin tulossa töistä kotiin ja olin valoristeyksessä keskimmäisellä kaistalla monen auton ympäröimänä. Ja siinä se iski. Jumalaton paniikki.
Ne tyypilliset oireet paitsi x 100. En tietenkään päässyt pois. Valot olivat kaiken lisäksi menossa vikakuntoon, koska aikani odoteltua( ikuisuuden!) valot meni keltaiselle, tuntu että sekoan rattiin. Pyörrytti, oksetti, sydän hakkas. Entä jos olis taju mennyt, olen kuullut että voi mennä paniikkikohtauksessa, mutta äärimmäisen harvinaista.
Siitä lähtien tuo risteys on aika ajoin pelottanut. Ja pikkuhiljaa myös muutkin valoristeykset.
Niinkuin totesin, viisi vuotta sairastanut, mutta alkaa saada tähänkin sairauteen uusia sävyjä:) oikeesti ei naurata. Toinen mikä ei tosiaan otsikkoon sovi, mutta itse tähän, niin miten voi olla mahdollista, että mieli kehittää noita pannaripaikkoja ihan mistä vaan? Esim, mulle suihkuun meno on välillä tuskaa. Korostan, että olen ihan muuten suht normaali, työssä käyvä ja normaali asioista pitävä,myös siis puhtaudesta. Mutta kesken kaiken shamppoon ollessa päässä, tuo paniikki tulee. Hirveellä kiireellä hiukset huuhdella ja vaateet niskaan ja parvekkeelle haukkaamaan ilmaa.
No nyt kerroin yhden siasta kaksi asiaa, jotka häiritsevät.
Eli tuo liikenne--miten selvitä noista tilanteista? Onko muille sattunut näin ja oletteko löytäneet vinkkejä tilanteiden varalle??
Tuohon suihkupannarointiin tuskin löytyy samasta kärsiviä..tai mikä tietää..on tämä sairaus aika "monipuolinen".
Kertokaa ja kommentoikaa!! Lääkityksenä minulla on opamoxi ja cipramil
Kiitos!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olipa helpottavaa kuulla, että muillakin on näitä oireita.
Itsellä on diagnosoitu masennus ja paniikkihäiriö ekan kerran 14-vuotiaana. Noin 2v sitten todettiin lisäksi sosiaalisten tilanteiden pelko. Ja se on vaihtuvasti nyt viimme vuosina hallinnut mun elämää..valitettavasti tällä hetkellä enemmän.
Ajoin ajokortin vasta tänä vuonna, ja teoriatunneilla oli vaikeaa (olla itseään yli 7v nuorempien kanssa, ylipäätään vieraiden ihmisten kanssa pienessä tilassa). Ajotunteja pelkäsin ihan hulluna, aluksi kädet ja ja etenkin jalat tärisivät ihan kauheasti, mutta onneksi opettajani oli todella mukava, ja osasi rentouttaa minut. Onneksi pääsin teoriakokeen ekalla läpi, ja JOPA inssin, vaikka pelkäsin sitä ihan hirveästi.
Ongelmat alkoivatkin kun siirryin yksin liikenteeseen. Minua hävetti, koska olin hidas vaihtamaan vaihteita, ja muutenkin ajattelen kokoajan muiden autoilijoiden katsovan ja arvostelevan minua. Kuvittelen jatkuvasti ajavani liian keskellä tietä, liian reunassa, liian hiljaa, jotenkin väärin...Olen ratin takana jäykkänä kuin rautakanki, ja usein tulee sellainen tunne, etten oikeasti saa henkeä, epätodellinen ja paha olo. Usein yritän rauhoittaa itseäni, että voin ajaa vaikka seuraavasta rampista jonnekin rauhalliselle paikalle ja vetää henkeä...voin vaikka tilata taksin sieltä kotiin ja valehdella että auto meni rikki...Joskus ajattelumalli auttaa, joskus ei.
Vaihdoin manuaaliautoni automaattiin siksi, että sillä on helpompi ajaa, vaihteilla pelaaminen hermostutti liikaa. Jos sammutin vahingossa auton, mietin sitä vielä monta päivää sen jälkeen, ja häpesin kuinka huono kuski olin. Onneksi automaatti on nyt tuonut helpotuksen tähän pulmaan.
En tajua, miksi mietin kokoajan mitä muut autoilijat ajattelevat. Olen taatusti huolellisin kuski, annan kaikille tilaa ja koitan ajaa juuri oikean rajoituksen mukaan...silti tunnen itseni tientukoksi joka tekee virheitä. Kaikki kaverini ja läheiseni kenen kyydissä olen ollut sanovat että olen hyvä kuski. Silti saan paniikkioireita ja ahdistun.
Usein ennen ajamaan lähtöä jalkani alkavat täristä, ja tuntuu etten vaan PYSTY. Olen harkinnut lääkäriin menemistä, koska tämä vaiva on ihan hirvittävän kiusallinen, ja pelottavakin. Kun satasen vauhdissa alkaa kuvitella, ettei ole enään tilanteen herra, alkaa hieman karmaista.
täällä paljon ajella, ja jos on ihan pakko, niin sitten vaan opamoxi huuleen. Nimenomaan nuo liikennevalot on meikäläisenkin kauhistus, ei siinä auta kun laittaa vapaalle ja käsijarru päälle ja sitten vaan täristään siinä, hiukka aina helpottaa kunhan vaan pääsee taas liikkeelle. Mutta en todellakaan mielellään aja, ja onneksi on sellainen tilanne, ettei oikeastaan pahemmin tartekkaan.
en tiennytkään että suomenmaassa keskuudessamme ajaa ihmisiä jotka ehdoin tahdoin ottavat opamoxin mennessään liikenteeseen... pelottavaa ja onko edes laillista? Eikös tuolloin olis paras olla kortitta ja autotta ja käyttää jotain muuta liikkumisen tapaa, kuin aiheuttaa vaaraa kaikille siellä auton ratissa?
15 mg nyt ei aiheuta yhtikäs mitään muuta kuin normaalin olon, ohjeissakin on vain että saattaa aiheuttaa väsymystä ynm., hyvin yksilöllistä mitä kenellekin tekee, mutta kun itsensä tietä, niin mikäs siinä.
""en tiennytkään että suomenmaassa keskuudessamme ajaa ihmisiä jotka ehdoin tahdoin ottavat opamoxin mennessään liikenteeseen... pelottavaa ja onko edes laillista? Eikös tuolloin olis paras olla kortitta ja autotta ja käyttää jotain muuta liikkumisen tapaa, kuin aiheuttaa vaaraa kaikille siellä auton ratissa? ""
Sinun kannattaisi ottaa jotain lääkettä, joka poistaisi tyhmyyden. Jos lääkkeeseen on resepti, niin ajaa saa ihan rauhassa, ei ole laitonta. Ei se ajoa haittaa, päinvastoin, jos tarpeeseen ottaa lääkeen. Enpä tiedä yhtään tapausta, missä tarpeeseen syöty benzo olisi osana tai syynä onnettomuuteen.
Eri asia on sitten kaikenmaailman hörhöt jotka nyt rouhii lääkkeitä tai mitä tahansa holtittomasti.
En tosiaan tunne paniikkihäiriöisiä, jotka kourakaupalla vetäisi pillereitä ja heiluisi liikenteessä aivan tokkurassa. Ei niitä nappeja huvikseen viitsi syödä.
täällä kohtalotoveri. Kaikki nuo kirjoittamanne asiat pätevät minuunkin ja nyt on tullut myös huon olo ratissa. En ole viikkoon oikein pystynyt ajamaan, kun velloo ilkeästi ja tulee epätodellinen olo. Pitkän aikaa oli pois tuo, mutta taas kevään korvilla palasi.
Oletteko miettineet, onko teillä vaikutusta kevään tulolla omiin oireisiinne? Minulla neljäs kevät, kun panikoin, pimeään aikaan ei niinkää ole ongelmia. Valon määrän lisääntyminen voi laukaista aivoissa jonkin temppuilun. Ja pahinta on, että alkaa miettiä, onko itsellä joku vakava sairaus (aivot lähinnä).
Ei auta kuin päivä kerrallaan mennä eteenpäin, eikä auta luovuttaa.
Yksi vinkki niille, jotka miettivät muiden liikenteessä olevien ajatuksia: ajatte vaan sääntöjen mukaan ja jos joku menettää pelihousunsa, annatte menettää. Älkää lähtekö mukaan, jos joku provosoi teitä. Ihan vaan ajatte ja pysytte rauhallisina (minä nyt ajan tässä ja jos sinä takana et pidä siitä, että ajan sääntöjen mukaan, se ei ole minun ongelmani).
Aurinkoista toukokuuta teille kohtalotoverit!
Juu, tuon unohdinkin mainita aiemmin kirjoituksessani, että sellainen outo "epätodellinen" olo iskee usein ratissa, samalla kun se paniikkikin, tai hieman ennen sitä. Itse en ole käyttänyt lääkkeitä ratissa, koska mulla ei ole lääkitystä, mutta voin tosiaankin sanoa, että jos jostain lääkkeestä olisi apua, ja kehtaisin mennä lääkäriin, niin ehdottomasti käyttäisin sitä.
Kolmiolääkehän saattaa vaikuttaa ajokykyyn, mutta sen alaisena EI ole kiellettyä ajaa. Kolmio on varoitus asiasta lääkettä nauttivalle. Ja usein varmasti ihminen kokeilee ensin miten lääke häneen vaikuttaa, ennenkuin menee rattiin. Hyvä esimerkki kipulääkkeestä, Panacod. TOisilla ihmisillä se ei edes vie kipua pois, eikä vaikuta havainnointiin, mutta toiset menee siitä jostain syystä aika tokkuraan.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_osio=&p_teos=lam&p_artikkeli=lam00019
Eli toisinsanoen: Itse pitää huolehtia siitä, että on ajokuntoinen. Jos lääkärin määräämä lääke aiheuttaa tokkuraisuutta, täytyy pyytää miedompaa, tai pienempi annostus.
"Säännöllisesti suuria annoksia kolmiolääkkeitä käyttävän kannattaa pyytää lääkäriltään todistus hänelle määrätyistä kolmiolääkkeistä. Potilaskortissa olevat merkinnät lääkeannoksesta ja psyykkisestä voinnista kyseisellä annoksella voivat pelastaa henkilön asiattomalta tuomiolta, jos hän joutuu auto-onnettomuuteen ja häntä epäillään lääkejuopumusrikkomuksesta."
Niin, itse olen nyt koittanut siedättää itseäni ajamalla joka päivä ihan lyhyttä matkaa kauppaan. Silti aina ennen lähtöä on maha sekaisin, syke pilvissä jne.
"Jos lääkkeeseen on resepti, niin ajaa saa ihan rauhassa, ei ole laitonta."
Virhe. Lääkärin resepti ei millään tavalla poista lääkkeen reaktionopeutta hidastavia ja huomiokykyä heikentäviä vaikutuksia, eikä lääkemääräys vapauta kuljettamaan autoa tai muuta menopeliä huomiokykyyn vaikuttavien lääkeaineiden vaikutuksen alaisena.
Voitpa tämän muuten sitten tarkistaa ihan mistä tahansa.
Te jotka ette sairasta ko. sairautta, nokka umpeen. Ette edes tiedä lääkeistä joita käytetään tämän sairauden hoitoon.
Mietitään vaikka jotain metallialan miestä/naista, jotka joutuvat syömään voimakkaitakin esim nyt kipulääkkeitä. Joutuu kuitenkin työssään vastaamaan sekä omasta että myös toisten turvallisuudesta.
Tiedän paljon henkilöitä, joilla on selkä paskana mutta töissä käytävä kipulääkkeitten voimalla.
Kaikki hyväksyy sen. Onhan kyseessä nk. hyväksytty sairaus.
Mutta että, me joilla on tuo v mäinen, mielen epätasapaino, niin meiltä autot pois. Niinkö?
Luuleekohan jotku kirjottajista, että käymme huviajelulla..et saas nähä tuleeko pannari. Huiiiii.
Itse käyn töissä ja tarvitsen autoa. Piste. Ja vaikka olisin työtön ja varaa autoon, niin herraisä, tottakai minulla on oikeus se pitää.
Se, että tämä sairaus on aaltoilevaa. Välillä on parempia jaksoja vrt vaikka selkäkipuun ja taas toisaalta, ilmottamatta oireet palaavat.
En aloittaessani tätä halunnut alkaa puhumaan niinkään lääkkeistä, vaan arkielämää helppaavista neuvoista ja vinkeistä, mutta joku taulapää leimaa meidät huumehörhöiksi.
Mietimpä vaan erästäkin joka ajaa subutexin voimalla autoa, ei todella ole töissä vaan valtion kustantaman huumeen alaisena ajelee samanhenkiset mukanaan.
Pitää tietää mistä puhuu ja ne joilla tosiaan ei ole muuta kun tuota vittuilua niin menkää ihan oikeesti toiselle palstalle. Täällä olevat ihmiset kipuilevat päivästä toiseen näiden asioiden kanssa. Ei tarvita enään puoskareita paskaa höpöttämään.
Kaikille hyvää kevättä ja mielelläni mä lukisin vielä niit käytännön neuvoja jos tulee mieleen jotain.
Voit olla vihainen ja voit olla potilas ja voit kääriytyä siihen potilaana oloosi vaikka koko iäksesi mutta paskaa ei sunkaan tarvitse täällä muille ihmisille sinunkaan puhua. Lause, jonka mukaan resepti antaa itsestään selvästi oikeuden sivuuttaa kolmion varoitus, oli kerta kaikkiaan valhe, ja voi sellaisena harhaanjohtaa useita.
On sairauksia, jotka johtavat ajoluvan rajoittamiseen tai sen menettämiseen. Epileptikot, ja monet muut neurologisia oireyhtymiä potevat menettävät ajoluvan tai ajolupaa rajoitetaan joko itse sairauden tai sairauteen käytetyn lääkityksen vuoksi. Oma puolisoni on pitkäaikainen kipupotilas, jonka lääkearsenaaliin kuuluu monenlaista lääkettä, osassa on kolmio. Ja meidän perheessä ei siis kolmiolääkkeen kanssa ajeta, kukaan. Tyttäreni kaverilla on migreenin estolääkitys, jonka vuoksi hän voi käyttää autoaan vain osan aikaa kuukaudesta. Monilta syöpäpotilailta ei ajolupaa viedä kipulääkkeiden vuoksi, mutta sen sijaan heidän ajokykynsä lääkkeen vaikutuksen alaisena ei saa lääkärin siunausta (Temgesicissäkin on "vain" kolmio, enkä kyllä kerta kaikkiaan suosittele ajamaan siinä lääkityksessä, vaikka se kuinka olisi tautiin ja vaivaan.)
Pientä realiteettiterapiaa: mikä saa paniikkihäiriöisen ajattelemaan ja mahduttamaan päähänsä yhtä aikaa nämä kaksi asiaa: 1. tautini on kuin mikä tahansa ja siksi minua tulee kohdella kuin ketä muuta vaan kenellä on tauti kun en kerran mitään tälle taudille voi kun olen niin parka
2. tautini on SILLÄ TAVALLA erikoinen tauti, että joskin käytän kolmiolääkkeitä voin muuten ja niiden kanssa ajaa autoa toisin kuin muut tautiset joiden autonajoa ehkä joku lääke voisi haitata...
moro vaan,
minulla on tässä suoria vinkkejä, miten taltutatte paniikin ensioireet (lievähköt):
- hengitä ulos, pidä huoli, ettet vedä happea liikaa keuhkoihin, sillä ainakin minulla se aiheuttaa sekavan olon. Siis leuka rintaan, katse eteen, niska rennoksi, hengitä ulos
- katsot taustapeiliin: ajattelet, että takana oleva saa oman maun mukaan stressata: sinä et mene leikkiin mukaan. Sinä ajat sääntöjen mukaan
- jos ja kun olotila pahenee, ajattelet: minä olen vain yksi tuhansien joukosta, kukaan ei minua noteeraa. Minä suoritan tämän ajon niin hyvin kuin vain voin. Olen kuin robotti, joka tekee työtä käskettyä
- jos meinaa olla paniikkia useinkin, aja tuttuja reittejä, vaikka pääsisitkin nopeammin pois tilanteesta jotain outoa reittiä pitkin.
Ja eikun tsemppiä. Meitä on monta tässä tilanteessa. Ja nyt kun sain kirjoitettua nämä asiat ulos, tuntuu jo huomattavasti paremmalta.
Lääkäritäti; kuten linkistäni ylempää kävi ilmi, niin kolmiolääke EI ESTÄ AJAMISTA MIKÄLI SE EI VAIKUTA HAVAINNOINTIKYKYYN. Luulisi sinun "Lääkärinä" tietävän;) Vaikka juuri teidän perheessä ei ajeta kolmiolääkkeen alaisena, se nyt ei tarkoita sitä, ettei kukaan muu saisi ajaa.
Kuten joku aiemmin sanoi, useat ihmiset tarvitsevat kipulääkkeitä selviytyäkseen töistänsä (ehkä siksi etteivät kaikkivoivat lääkärit kykene parantamaan heitä, mutta "hyviä" neuvoja piisaa aina....)
Mites olisi, pistetäänkö joku interaktiivinen siedätyshoitoryhmä pystyyn? :) käydään aina ajamassa oman voinnin mukaan vaikka 1-7x/vko ja kerrotaan kuinka sujui? Vois helpottaa oloa, kun pääsisi jakamaan fiilikset:)
Itse tänään uskaltauduin noin 7km päähän vieraaseen kaupunginosaan jossa sijaitsi eräs erikoisliike, jonne halusin. Viivytin lähtöä pitkään, kunnes tajusin, että ellen nyt lähde, niin en lähde ollenkaan koska ruuhka-aika lähestyi. Pelotti taas niin että tärisin.
Aluksi hermostutti ratissa, suuta kuivasi, ja ekat valot tuntui ahdistavilta. En ollut varma millaisia risteyksiä matkalla tulee olemaan, mutta kaikki meni todella hienosti, takaisin tullessa oli oikeastaan jo tosi hyvä olo...Olin voittanut itseni, ja pelkoni -tänään. Nyt tavoitteena onkin yrittää ajaa ainakin 3x/vko, ja yrittää rohkeasti ajella muuallekin kun tutuille seuduille. Tällä kertaa mietin ehkä vähän vähemmän mitä muut ajattelivat, tietoisesti koitin olla kurkkimatta taustapeiliin liikaa.
Niin ja joku, joka sanoi paniikkihäiriöisen aiheuttavan vaaratilanteita liikenteessä; luulen että monella paniikkihäiriöisellä on ennemminkin tosi kova tarkkailu sen suhteen, mitä ympärillä tapahtuu., Toisin kuin monilla "rutiiniautoilijoilla" jotka ovat niin rentoina ratissa, että eivät ehkä muista havainnoida kaikkea niin hyvin. Itse ainakin yksi karmeimmista peloista on onnettomuuden aiheuttaminen, joten olen tosi tarkka esim. taajamissa (jalankulkijat) ja ohittelua en harrasta ellei edessä mene joku selkeästi hidas kulkuväline. Turvavälistäkään ei tartte kyllä muistuttaa.
Eli paniikkihäiriöinen ei pökrää moottoritielle satasen vauhdista, tai aja kenenkään niskaan paniikissaan. Paniikkihäiriöisen kuskin saatat mieluummin nähdä parkkeerattuna jonnekin turvalliseen paikkaan hengähtämään, jos olo on oikeasti hirveän paha.
Olen tätä keskustelua seurannut nyt tämä päivän aikana, kun olen ollut kotona.
minusta myös, tai siltä tuntuu, että ssinä ap nyt olet hyvin tuomitseva muita ihmisiä kohtaan ja asetat itsesi eri viivalle.
Itse sairastan harvinaista lyhytmuistiin vaikuttavaa sairautta, minulle tulee pieniä poissaolokohtauksia ja lyhytmuistin ongelmia. Itse en niitä huomaa, mutta muut ovat huomanneet ja siksi jouduin tutkimuksiin ja hoitoon. Ja menetin ajokortin (nyt ensin määräajaksi, katsotaan mitä tutkimukset ja lääkitys sitten kertovat).
Se on minun kohtaloni. Mietin tässä että en haluaisi kyllä olla se kkuka sinun kanssasi tulee hätätilanteessa vastakkain. tai enhän enää tule autolla... mutta kävellen tai pyörällä voin tulla. Tai lapseni voi tulla. Eikö tosiaan ole niin että jos paniikkihäiriö niin ei sitten voi ajaa autoa kunnes paniikkihäiriö on kertakaikkiaan poissa? jos noin halvauttava häiriö?
Edelliselle, jonka mukaan tuomitsen, niin sinulle tosiaan on ja perheeseesi, ettei teistä kukaan aja.
Ja "valon ajalle", mä olen yrittänyt joitakin itse-hoito- vinkkejä tehdä.
En tiedä, mutta jaan ne teidän kanssa, jotka kärsitte tästä.
Ns. motti tilanteessa (autoja molemmin puolin, valoristeys) olen avannut ikkunat
Keskityn vaikka mankan selaamiseen ,(tosin joskus mankan samuttaminen tuo helpotusta)
Etsin hanskalokerosta muka jotain.
Vaihde vapaalle
Ja sitten vain odotat.
Monesti nämä toimii. Mutta tänä keväänä on erityisen hankalaa.
Eli luu ulos ja raitista ilmaa sisään:) minusta hyvä, että uskalletaan puhua tästä.
delliselle, jonka mukaan tuomitsen, niin sinulle tosiaan on ja perheeseesi, ettei teistä kukaan aja.
Jaa.
Tuomitset sitten niinkuin ikäänkuin vielä takaisin?
Herrajumala, oletko ihan pöhkö?
Että toivon jossain liikennetilanteessa että hyvinkö kävi..ö ...tai ko ei?
Tässä maailmassa meillä kullakin on vastuumme.
Lopeta ajaminen.
Kun et kerran siihen kykene tällä hetkellä, niin vaadi hoitoa ja kun sitten hoito on valmis niin sitten vasta ajat.
Et millään voi vaarantaa itseä ja muiyta liikenteessä tuolla tavalla, kai sen nyt ymmärrät itsekin.
Oletko muuten kuullut siedätyshoidosta? Tai lukenut, miten paniikkihäiriöisiä hoidetaan pääsemään eroon peloistaan?
Toihan on sama, kun tuoreelle kortin saaneelle sanottais, että hei, jos et vielä osaa ihan täydellisesti ajaa autoa, niin jääppä kuule kotiin ja opettele siellä kirjoista!
Paniikkihäiriöinen osaa ajaa, mutta pelkää sitä. Yksi mahdollinen keino päästä eroon siitä on vaan ajaa. Ensin vaikka jollain suljetulla alueella, sitten tutulla reitillä jonka on käynyt monta kertaa läpi.
Joillain aloitus saattaa olla jopa se, että istut sinne autoon, teet tarvittavat toimet mitä tehdään ennen ajamaan lähtöä (vyö, peilit, penkki jne) ja käynnistät sen.
Mä en usko, että kukaan paniikkihäiriöinen aiheuttaa vaaraa liikenteessä, etenkään niin paljon kuin kaaharit, pienessä maistissa ajelevat, ja etenkin ne jotka kuvittelevat omaavansa oikeuden sanoa kenen pitäisi jäädä kotiin autoinensa vaikka kortti taskusta löytyykin.
Jos käyttää särkylääkkeenä OxyContinia, saako silti pitää ajokortin? Tietääkö kukaan?