Oletteko muut huomanneet että masennus todella vaikuttaa ulkonäköön?
Minulla ainakin, jos on ollut pitkään masentunut niin vaikka kuinka laittaa itseään, hoitaa ihoa ja hiuksia, pitää hyvää huolta kosmetiikkatuotteista ja välineistä, harrastaa liikuntaa jne. niin kyllä tulos on silti eri kuin ilman masennusta.
Henkinen rappio vaan näkyy, minusta hiukset on aivan eri kunnossa, iho ja jotenkin kasvot kokonaisuudessaan. Vaatteet repsottaa sieltä ja täältä, vaikka ne kuinka tuntuisi omalle ja valitsisi tarkasti.
Tottakai fyysisen terveyden ylläpitäminen auttaa, mutta aika yllättävää miten paljon henkinen silti vaikuttaa ulkoiseen olemukseen.
Minulla ainakin, jos on ollut pitkään masentunut niin vaikka kuinka laittaa itseään, hoitaa ihoa ja hiuksia, pitää hyvää huolta kosmetiikkatuotteista ja välineistä, harrastaa liikuntaa jne. niin kyllä tulos on silti eri kuin ilman masennusta.
Henkinen rappio vaan näkyy, minusta hiukset on aivan eri kunnossa, iho ja jotenkin kasvot kokonaisuudessaan. Vaatteet repsottaa sieltä ja täältä, vaikka ne kuinka tuntuisi omalle ja valitsisi tarkasti.
Tottakai fyysisen terveyden ylläpitäminen auttaa, mutta aika yllättävää miten paljon henkinen silti vaikuttaa ulkoiseen olemukseen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Että pidetäänkö vähän juoppona tms. jos näytän aina poissaolevalta ja ei-niin-huolitellulta vaikka juon ehkä kerran n. 3kk sisällä vähän. Aina sellainen tunne kun kävelee esim. viemään roskia tai hakemaan autoa autopaikalta että ihmiset pudistelee päätään tai katsoo jotenkin pitkään. Ei sillä väliä mitä muut miettii, mutta ei se mukavaa ole.
Juoppolook pysyy vaikka lopettaisitkin viinan kaa läträämisen. Sillä niputetaan myös masennus; olet juoppo siksi masennut, koska sinulla ei ole itsetuntoa, viina on sen tuhonnut.
Tottakai oireilemani masennusalttius huononisi viinan käytöstä, mutta siihen halpaan ei pidä sortua. On aivan sama mitä ihmiset ajattelevat, kunhan itse tuntee tilanteensa.
Perusmasentunut, kuten mie, erottuu heti katukuvassa. Olen saanut avun itsehoitomenetelmistä. Ne teettää paljon kunnonhoitamista ja tiettyjä harjoituksia, mutta VAIN ne auttaa köyhää ja syrjäytynyttä.
Kunnallinen terveydenhuolto nostaa kätensä pystyyn iäkkäiden henkisen avun kustannuksien suhteen.
On otettava lopunaikaiseksi elämäntyökseen itsensä pitäminen kapealla henkisen tasapainon narulla. Siinä tehtävässä ei voi olla liian kiltti ja jokaiselle jotakin tryyppi.
kyllä se tuppaa näkymään ulospäinkin, vaikka mäkin olen yrittänyt tsempata ettei ihan karseelta näyttäis. Ei jaksa hymyillä. Itselläni masennukseen on myös liittynyt liiallinen laihtuminen.
Masentuneena ja itsetunto-ongelmaisena yritin aikanaan pukeutua mahdollisimman siististi, hiukset ja parta piti olla siisti ajettuna jne. Nyt kun masentuneisuus on helpottanut, itsetunto-ongelmiakin olen oppinut jotenkuten käsittelemään enkä muutenkaan huuhdo omia ongelmiani viinalla alas, niin olen huomannut että pukeudun ja näytän melko rentulta. Hiki ei valu eivätkä kasvot ole punaisen turvonneet, mutta parta on ajamatta, housut ja kengät ovat kuraiset, paidat ovat vanhoja joissa on pinttyneitä tahroja ja näytän muutenkin rähjäiseltä. Suihkussa käyn tietysti säännöllisesti koska se on mielyttävyys kysymys, mutta ulkonäköni ja vaatetukseni ei minua häiritse. Se on korkeintaan muiden pikkumaisten ihmisten ongelma, jolla ei minulle itselleni ole merkitystä.
Osaisipa itsekin olla välittämättä. Itse esimerkiksi kauppaan lähtiessäni ajan usein parran ihan vain siksi, että näyttäisin muiden silmissä siistiltä. Todellisuudessa haluaisin olla ihminen, joka ei muiden mielipiteistä piittaa.