Selvinpäin vietetty Vappu on ihan mukava juttu. Nytpä on sekin tullut kokeiltua. Taidan ottaa tavaksi.
Selvinpäin
viivi*
11524
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kiva kuulla, että selvinpäin olet viettänyt toukokuun alun! Niin minäkin. Muistan pari erikoisen hävettävää Vapunpäivää, kun humalassa mokasin itseni. Nyt ei sattunut mitään, mitä joutuisin katumaan tai häpeämään. Muutamien tuttujen pariskuntien kanssa kokoonnuttiin, jotkut ottivat kuohuvaa tai olutta, jotkut eivät. Syötiin hyvin ja saunottiin.
Hyvää raitista kevättä sinulle, päivä kerrallaan.
t.voipytty
samoin sinulle. Raitista kevättä, näin juomien puolesta, ilma saisi jo lämmetäkin.
Niin minäkin Vappua vietin ystävieni kanssa. Kuohuvaa poksauteltiin - toiset alkoholillista, toiset alkoholitonta. Tunnelma oli suorastaan riehakas ja nuorekas - ottaen huomioon seurueemme varsin keski-ikäisen keski-iän. Piti oikein välillä miettiä, onko railakas tunnelma iloista nousuhumalaa, vai onko se tosiaan ihan selvinpäin aikaansaatua. Jälkimmäistä oli minun kohdallani, jos ei Chymos ollut Pommac-pulloon alkoholia pakannut. Tuskin.
Eli nyt on takana jo melkoisen monta saavutettua ja ohitettua virstanpylvästä tällä raittiuden tiellä. Että silleen mennään.
Voi miten ihanaa lukea Viivin kuulumisia:) Minä oon sen parin kuukauden tauon jälkeen vaan parin-kolmen viikon taukoja pitänyt kaljan juonnissa, mutta koko ajan taas suunnittelen pidempää breikkiä ja myös kokonaan lopettamista. Ei se juominen anna mitään, ottaa sitäkin enemmän. Kyllä on ihmeellinen tuo pää. Vaikka tietää, miten hyvältä raittius tuntuu, niin pitää vaan lipitellä, yäk.
En yleensä käy kapakoissa varsinkaan juhlapäivinä, mutta nyt kun ystävien kanssa suostuin lähtemään vappuna, niin kyllä kauhistuin. Naamasta näki heti, kuka on kantaporukkaa. Ja se örvellys ja jankutus... Voi hyvänen aika sentään, en kyllä halua semmoseksi.
Mulla on vasta koossa raitis joulu ja uusivuosi. Nyt ajattelin tähdätä raittiiseen juhannukseen. Käypä Viivi täällä kertoilemassa miten menee, se kun on todella kannustavaa luettavaa:)
Mukavaa kevättä!
Sen minäkin olen huomannut, että alkoholi ei todellakaan tuo mitään lisäarvoa elämään.
Minullahan julkinen alkoholinkäyttö ei mikään ongelma ole ollutkaan. Olen osannut kyllä ihmisten ilmoilla ottaa alkoholia asiallisesti ja olla muutenkin fiksusti. Ainakin pääsääntöisesti. Ongelma onkin ollut yksin kotona juopottelu. Tai no, tietysti seurassakin, mutta nimenomaan se kotona ja toisilta salaa juominen. Mutta usein se on saanut alkunsa juuri jostain yhteisestä lasillisen tai parin ottamisesta, joka minulla on ryöpsähtänyt käsistä, kun muut ovat osanneet lopettaa tai ainakin hillitä vauhtia.
Mutta se menneistä - toivottavasti menneistä, sillä varuillaan on oltava joka päivä.
Alkoholi ei todellakaan paranna elämisen laatua. Se on vain tapa. Saunan jälkeen pitää juoda jotain, se on selvä, mutta ei sen tarvitse olla olutta tai siideriä. Vesi, mehu, kivennäisvesi ym ajavat ihan saman asian, ja ilman alkoholia. Ja monet niistä ihan ilman kaloreitakin, mikä sekään ei ole huono asia tällaiselle liikakiloja vartioivalle ikänaiselle. Hyvä ruoka maistuu hyvälle myös veden kanssa, ei siihen viiniä tarvita. Juhlamalja on yhtä juhlava alkoholittomanakin. Railakkaaseen tunnelmaan pääsee ilman alkoholiakin.
Mihin sitä alkoholia sitten tarvitaan?
Pään sekoittamiseen. Sitä tunnetta, että pää on pyörällä ja olo ikäänkuin irti ympäristöstä, en samassa muodossa ole saavuttanut ilman alkoholia. Enkä sitä, että aamulla yhä on sekava ja epätodellinen olo. Saati sitten edellisen illan tekemisten katumista ja muistamattomuutta, häpeää ja itseinhoa, kanssaihmisten varovaista tarkkailua; olenkohan sanonut tai tehnyt jotain tyhmää, miten he suhtautuvat minuun tänään...
Ja tuota kaikkea en todellakaan kaipaa. Enkä sitä naamaa, joka krapula-aamuina katsoi minua peilistä, sitä vanhenevan naisen turvonnutta, epäsiistiä ilmettä. Enkä sitä käheytyvää ääntä, sammaltavaa kieltä. Ylipäätään vastenmielistä ulkoista olemusta, joka yllättävän nopeasti juopottelevalle ikääntyvälle naiselle kehittyy.
Nyt olen oikeasti tyytyväinen. Mutta joka hetki varovainen ja varuillani. Ulkoilen ja liikun entistä enemmän, ja ainakin omasta mielestäni ihan ulkoinen olemuksenikin on kohentunut. Tai sitten se on vain kuvittelua, joka johtuu paremmasta mielialasta, mutta väliäkö sillä, kumpaa se on. Aluksi haaveilin kohtuukäytöstä, siitä että olisin kuin sivistyneet ihmiset, jotka osaavat juoda lasillisen tai pari ja lopettaa siihen. Mutta sitten tajusin, että siihen minusta ei ole. Ja nyt jo ihmettelen, miksi minun pitäisi osata ottaa se lasillinen tai pari, miksi minun pitäisi ottaa olut tai pari, miksi minun ylipäätään pitäisi ottaa alkoholia, kun se ei kerran minulle anna mitään hyvää?
Siinäpä se. Voiko tämä tunne olla pysyvä? Vai tuleeko tällaiselle alkoholistille jossain vaiheessa se tunne, että pitää ruveta juomaan uudestaan? Mistä sen tietää, milloin se tulee? Miten osaa varoa?
on jo muutama juhlapäivä mennyt ilman alkoholia.
jos alkaa tuntumaan,että voihan sitä taas vähän ottaa, kun on juomatauon aikana sen oppinut niin palaat lähtöpisteeseen. aikaa siihen menee vaihtelevasti, joillakin heti ja toisilla kuukausia.
sitähän ei yleensä usko kuin kokeilemalla. miten sitte lie sinun kanssa ?
tee hyviä päätöksiä ja elä hyvää elämää. anna viinapirun mennä menojaan, jos se meinaa tulla kylään :)
Sen verran monta kertaa olen vuosien mittaan tuon kokeillut, että tiedän kyllä, miten minulle käy: nopeammassa tai hitaammassa aikataulussa palaan lähtöviivalle. Eli yksikin on minulle liikaa. Onneksi en sitä tarvitse. Ottakoot muut, jos haluavat ja osaavat - tai vaikka eivät osaisikaan. Jokainenhan sen itse päättää ja minua se ei häiritse. Sitä vain ihmettelen, mistä minulle tuli tämä voimakas tunne, että en todellakaan halua enkä tarvitse koko alkoholia. Ennen olen niin voimakkaasti joutunut taistelemaan alkoholinhimoa vastaan ja hillitsemään itseäni. Onko tämä jou fyysinen tai psyykkinen puolustusreaktio? Ja meneekö tämä ohi, muuttuuko joskus taas viinanhimoksi? No, olkoon mikä vaan, pääasia on, että nyt on helppo elää. Tulevia ein kannata murehtia etukäteen. Tänään olen onnellinen tästä päivästä.
saa helposti takaisin, niin kuin kokemuksesta kumpikin tiedämme. Alkoholi vaanii 24/7 puolustuksemme heikointa kohtaa. Pakonomaisen juomisen tarpeen häviäminen on paitsi fyysinen ja psyykkinen mielestäni myös hengellinen juttu. Tarkoitan vaikkapa sitä, että luovuttaa taistelun alkoholia vastaan ja nöyrtyy sen tosiasian edessä, että ei itse hallitse alkoholinkäyttöään. Näin sitten vaan, päivä kerrallaan.
t.voipytty
että kannattaa tehdä lista puhelin-numeroista ja osoitteistakin,johon turvautua jos menee oikein kireelle.
onhan toki mullakin on tuttujen numeroita ja varsinkin tietty paikkakin,johon voi mennä tarvittaessa.
en ole joutunut kertaakaan sitten ekan vuoden jälkeen noihin turvautumaan.
ei ole pienintäkään epäselvyyttä siitä mitä tapahtuu,jos itselleen antaa luvan ottaa "pari olutta".
ei ehkä heti mutta jossain vaiheessa.
näin se menee mulla.
..menivät nyt peräkkäin pitkästä aikaa ilman alkoholia. Yleensä vain kahtena päivänä viikossa olen ollut ottamatta.
olla 4 päivää juomatta. Eikös olotila alakin olemaan jo parempi. Aioitko jatkaa "raittiutta"?.
Kyllä se juopoilla näin menee viikko pari ilman alkoholia tekee tosi hyvää elimistölle. Sitä oikein nauttii olostaan kuinka hyvä olo kun ei tarvi ryypätä joka päivä.Mutta kun muutama viikko on kulunut sitä alkaa sitä saunakaljaa kaivata pullo kaljaa ja siitä se alkaa taas kerran.