Ratkaisuketju

Kaikki kyllä tietää ne keinot ja vinkit, mutta tämän palstan vierailijat ovat vain niin saamattomia paskahousuja että eivät viitsi toimia ohjeiden mukaan vaikka mikä olisi.

Jos te tyhjennätte päänne noista loisista, jotka kiusaavat teitä?

Olen itsekin tekemässä sitä, ja hyvin tuntuu toimivan: tulee samalla vähän flunssamaisia oireitakin, mutta ne ovat aika mitättömiä. Kiinnostuin loisesta nimeltä toksoplasma, kun luin noita tieteellisiä julkaisuja, ja etsin sopivia lisäravinteita, loisen häätämiseen, kun antibiootit ja malarialääkkeet nyt ovat kortilla. Käytän nyt paljon jodia, vahvaa oreganoöljyä, alfalipoiinihappoa, ja C-vitamiinia.

Niin, ja siis minussa ei ole mitään kummempaa vikaa - eli toksoplasma on sinänsä oireeton tartunta. Haluaisin vain olla vähän sosiaalisempi, ja luulen että se onnistuu nyt tämän loishäädön avulla. Pahiten minua on kuitenkin häirinnyt se etten jaksa nousta kovin aikaisin aamulla ylös, ja muutenkin tuntuu tekemisissäni olla hieman inertiaa.

Itse en ole yksinäinen vaan eksyin tälle palstalle mielenkiinnosta, kun olen nyt pari kertaa ollut samassa tilanteessa miehen kanssa joka valittaa yksinäisyyttään.

Vinkkini on, että tilanteissa joissa on tapaamassa muita ihmisiä (tuo mies on ollut parissa opiskelijoiden Raamattu/keskustelupiirissä) kannattaa varata aikaa jonkinlaiseen hengailuun "virallisen" ohjelman jälkeen. Hän on niinä kertoina, kun on ollut paikalla, lähtenyt tasan ohjelman loputtua tai jopa kesken, ja näin jäänyt paitsi kaikesta mukavasta epävirallisesta jutustelusta, mitä on ollut sen ohjelman jälkeen. Hän on jäänyt paljon etäisemmäksi ja tuntemattomammaksi kuin muut.

Tuo Raamattupiiri on vain yksi esimerkki. Ihan hyvin sen tilalla voisi olla vaikka luento tai urheilutreenit. Itse harrastin erästä lajia, jossa olin ainoana naisena ryhmässä, ja tunsin itseni hiukka ulkopuoliseksi aina siihen asti kunnes aloin kulkea samaa matkaa pois treeneistä muutaman muun kanssa ja aluksi juteltiin ihan vain niistä treeneistä ja harrastuksesta. Aikaisemmin olin vain kiireellä lähtenyt treenien jälkeen yksin matkaan.

Välttämättä tuollaisessa tilanteessa ei tarvitse edes olla kovin aktiivinen höpöttäjä. ekin jo auttaa rikkomaan hieman jäätä, että on ollut läsnä siinä illan epävirallisessa osassa. Voi olla kuuntelijakin, jos ei vaan tuijottele seiniä vaan näyttää kiinnostuneelta muiden jutuista.

Aluksi yksinäisen pitää tiedostaa, että syy hänen yksinäisyyteensä on kokonaan hänessä itsessään ja kyvyttömyydessään mukautua massaan. Jos et esimerkiksi halua ryypätä, opettele haluamaan. Sinun täytyy pakottaa itsesi pitämään ryyppäämisestä, koska ryyppäämisestä pitäminen on normaalia ja normaalius on maailman suurin hyve. Vika ei ole suomalaisessa ryyppykulttuurissa vaan yksinomaan sinussa. Olet friikki, joka täytyy heti korjata normaaliksi.

Hyvin usein yksinäiset kuvittelevat, että valtavirrassa on jotain vikaa, mutta se on vain kateellisten panettelua. Yksinäisten tulee keskittyä omiin vikoihinsa ja tehdä itsestään täydellisiä, ennen kuin saavat luvan kritisoida valtavirtaa. Yksinäiset hakevat vikoja muista sulkeakseen silmänsä omilta vioiltaan. Todellisuudessa valtavirrassa ei ole pahemmin mitään vialla. Vali-vali-valittavat yksinäiset ovat tämän yhteiskunnan suurin ongelmakohta. Jos heidät saataisiin normalisoitua, olisi kansakunnallamme edessä suuri ilon, vaurauden ja hyvinvoinnin aikakausi. Mikään ei ärsyttävämpää kuin valittajat, jotka pilaavat hyvän fiiliksen.

Pitäis vaan tajuta ettei kukaan muu oo vastuussa mun yksinäisyydestä. Ei auta vaikka kuinka valittaisin kotona, että muut ihmiset on kamalia eikä ymmärrä mua. Ei kukaan tuu hakemaan mua täältä ja anna mulle täydellistä ystävää tosta vaan.

Monet valittaa, ettei voi mennä vaikka terassille, kun ei ole ketään jonka kanssa mennä. Ihan hyvin terassille voi mennä yksinkin ja joku toinen ilman seuraa oleva saattaa jopa liittyä seuraan. Toki se on vaikeaa. Muistan kun itselläni ei joskus ollut kavereita. Ei todellakaan tehnyt mieli lähteä mihinkään ja oli tunne etten voi mennä kun ei ole ketään jonka kanssa mennä. En kehdannut mennä, mutta toisaalta tuskin kukaan olisi oikeasti katsonut, että "tuo joutuu istumaan yksin", vaikka en olisi edes voinut esittää odottavani jotain.

Nykyään minulla on paljon kavereita, mutta menen välillä ihan mielelläni yksin kahvilaan tai terassille, vaikka töiden jälkeen tai muuten vaan kaupunkireissulla. Jos minulla olisi varaa, niin matkustelisinkin ihan mielelläni yksin, kun kavereiden kanssa reissuun lähteminen on aina aikamoista jahkaamista. Monesti on pitänyt lähteä, mutta usein jommalle kummalle tulee jokin este tai jos vihdoin päästään niin voi olla, että matka joudutaankin keskeyttämään liian aikaisin jomman kumman sairastumisen tai muun syyn vuoksi. Yksin matkustaessa on niin mukavaa, kun ei tarvitse sovittaa menojaan toisen kanssa yhteen, ei tarvitse odotella toista itseään kyllästyttävissä paikoissa tai kuunnella "mentäis jo"-valitusta itselle mieluisissa paikoissa.