Jos edes

kerran olisit kertonut. Jos edes kerran olisit lähettänyt edes hölmön känniviestin ja tunnustanut tai lipsauttanut. Jos edes kerran olisit muistanut mitä lupasit tai sanoit. Jos edes kerran olisit sanoin tai kirjaimin allekirjoittanut käytöksesi, jotta voisin sinua uskoa tai olisin voinut sinua uskoa. Haluan mennä pois. Lakata miettimästä mitä muut ehkä tietävät mitä minä en tiedä. Sääliikö heistä joku minua? Pitävätkö he minua hölmönä? Olen väsynyt tähän puun ja kuoren välissä elämiseen. Haluaisin uuden alun ja ehkä joskus, siinä uudessa elämässä, jos olet vapaa ja valmis aloittamaan toisin, niin sallisin sen sinulle. Mutta nykyisyydessä se ei ole mahdollista. Olet silti aina rakas, ja pysyt niin, vaikka minua joskus satutatkin, mutta sitä en tiedä, että satutanko joskus tietämättäni sinuakin?

Miehelle.
6344
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Itse ajattelen, että käytös, eleet ym. kertoo enemmän kuin känniviestit. Ehkä ette tunne toisianne vielä hyvin? Ehkä toinen ei ole tiennyt tilannettasi, oletko vapaa/varattu? Tietääkö hän numerosi? Vai tänne palstalleko känniviestiä toivoit?
Jos tämä koskisi omaa tilannettani, sanoisin, että eniten loukkaa ja satuttaa se, jos toinen laittaa sanat ja ajatukset päähäni, päättää puolestani ja kuitenkin oman toiveeni vastaisesti perustellen minun parhaallani.

Äänestä
  • ja eleet eivät vain riitä, ja numerokin on tiedossa. Sähköpostikin aivan ulottuvissa, joten hän olisi voinut koko tänä pitkänä edes kerran sanoa vaikka ikävöivänsä, kuten minäkin kerran tein. Olen haluttua ja toivottua seuraa tietyissä puitteissa, vain tietyissä asetelmissa, mutta muuten saan kyllä jäädä pimentoon. Se satuttaa. Monet vihjailevat ja miettivät jo vaikka mitä suhdekuvioita, mutta miten väärässä he toisaalta voivatkaan olla. Minua puolestaan loukkaa hiljaisuus, niin monen tason ääretön hiljaisuus. Jokainen on totuuden arvoinen.

    Äänestä

  • ap- kirjoitti:

    ja eleet eivät vain riitä, ja numerokin on tiedossa. Sähköpostikin aivan ulottuvissa, joten hän olisi voinut koko tänä pitkänä edes kerran sanoa vaikka ikävöivänsä, kuten minäkin kerran tein. Olen haluttua ja toivottua seuraa tietyissä puitteissa, vain tietyissä asetelmissa, mutta muuten saan kyllä jäädä pimentoon. Se satuttaa. Monet vihjailevat ja miettivät jo vaikka mitä suhdekuvioita, mutta miten väärässä he toisaalta voivatkaan olla. Minua puolestaan loukkaa hiljaisuus, niin monen tason ääretön hiljaisuus. Jokainen on totuuden arvoinen.

    Ok. Luulin jo sinua minun "häneksi", mutta en ole saanut häneltä koskaan ikävöintiviestiä sähköpostiini enkä puhelimeeni.

    Äänestä

  • <3 kirjoitti:

    Ok. Luulin jo sinua minun "häneksi", mutta en ole saanut häneltä koskaan ikävöintiviestiä sähköpostiini enkä puhelimeeni.

    olen monesti miettinyt meniköhän se viesti koskaan perillekään, kun ei siihen edes vastannut. Se olisi ollut kohteliastakin. Tuntuu että välissä on ollut joskus jotain muutakin sekaannusta, väärinymmärrystä kenties, erehtymisiä. Joskus vain olen niin väsynyt tähän leikkiin, mutta tunteet pysyvät aina kun hänet näen. Ainoa keino todellakin saada tämä loppumaan on joskus lähteä pois, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Ikävää se ei lopeta, mutta eipähän tarvitsisi enää seisoa kuin näyttämöllä kaikkien ihmeteltävänä.

    Äänestä

Missäs päin kaipaamasi mies asustaa,tutulta kuullostaa

Äänestä
  • vaan en aloittaja.
    ihan kuin olisi omia ajatuksiani kertonut.
    aloittajalle jaksamista, luulen tietäväni hyvinkin tarkkaan mitä käyt läpi.
    neuvoja ei ole minullakaan antaa, edelleen kipuilen samaa asiaa.
    kuinka pääsen ulos, en tiedä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


*h3llsinki kirjoitti:

kerran olisit kertonut. Jos edes kerran olisit lähettänyt edes hölmön känniviestin ja tunnustanut tai lipsauttanut. Jos edes kerran olisit muistanut mitä lupasit tai sanoit. Jos edes kerran olisit sanoin tai kirjaimin allekirjoittanut käytöksesi, jotta voisin sinua uskoa tai olisin voinut sinua uskoa. Haluan mennä pois. Lakata miettimästä mitä muut ehkä tietävät mitä minä en tiedä. Sääliikö heistä joku minua? Pitävätkö he minua hölmönä? Olen väsynyt tähän puun ja kuoren välissä elämiseen. Haluaisin uuden alun ja ehkä joskus, siinä uudessa elämässä, jos olet vapaa ja valmis aloittamaan toisin, niin sallisin sen sinulle. Mutta nykyisyydessä se ei ole mahdollista. Olet silti aina rakas, ja pysyt niin, vaikka minua joskus satutatkin, mutta sitä en tiedä, että satutanko joskus tietämättäni sinuakin?

Miehelle.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu