Ulvilan tapaus paljasti ainakin sen, miten onnettomalla tasolla Suomen poliisilla on henkirikosten tutkinta! Jos ei heti alussa ymmärretä ottaa kaikkia vaihtoehtoja huomioon, menee henkirikos tosi hankalaksi selvittää. Toimin itse aivan eri alalla ja ja minunkin alallani joudutaan tutkimaan ihmisen käyttäytymistä. Muuten teemme turhaa työtä jos emme tiedä, mikä ihmistä oikeasti vaivaa. Aina kun ryhdymme selvittämään, on jo lähtökuopissa otettava huomioon syy X= jokin muu vaihtoehto, ei tiedossa oleva! Ongelmallisimmissa tapauksissa selitys löytyykin useimmiten juuri tuon X vaihtoehdon tiimoilta. Tätä hämmästelen: kun henkirikos tai yllättävä kuolema tapahtuu, miksi poliisi ei heti alussa vedä kaikkia vaihtoehtoja esille ja lähde tutkimaan asioita laajalla rintamalla? Miten ihmeessä poliisien tutkimustyö voi olla noin suppea-alaista ja vain yhden vaihtoehdon huomioon ottavaa? Olen ymmälläni ja luottamus poliiseihin rikosten selvittäjinä toden teolla horjuu!
Henkirikosten tutkinnan taso Suomessa?
ymmälläni!!
1120
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eteeni tuli omituinen tilanne: eräs henkilö kuoli yllättäen.Kun sain tiedon kuolemasta, olin aivan kuin "puulla päähän lyöty". Ehti mennä vain 20 minuuttia, kun olin jo "epäilemässä" kuoleman syytä: epäilin että hänet on saatettu murhata lääkkeillä tai jollain myrkyllä. Tiesin, että poliisit ovat pian tulossa sinne paikalle. Loihen lausumahan puolisolleni, mitä ajattelin ja sanoin, että ilmoitan poliisille epäilyni. Hän sanoi, että " sinulla on vilkas mielikuvitus etkä varmasti mene häiritsemään surevia omaisia!" Suutuin ja tokaisin, että " oli se melko vilkas mielikuvitus sillä vainajallakin" ja jätin asian siihen. Ajattelin, että kyllä ne poliisit varmaan huomaavat jos siellä on jotain kummallista ja ilman muuta teettävät ainakin ruumiin avauksen ym. Kunnes sitten...meni kuukausia ja alkoi tapahtua yhtä sun toista ja jo uinumassa olleet epäilyni heräsivät uudelleen! Kuulin, että avausta ei oltu tehtykään eikä kuoleman syytä ollut perusteellisesti tutkittu. Tapauksessa paikan päällä olleet omaiset olivat kuin olivatkin onnistuneet puhumaan kaiken niin taitavasti, että kuolemansyytä ei selvitetty. Se siitä, tässä sitä sitten vaan istutaan ja ihmetellään! Eikä auta muu kuin pitää suunsa kiinni. Ei voi puhua mitään ettei syyllisty itse pahimman laatuiseen kunnian loukkaukseen. Näyttöä on mahdoton enää saada. Vain tapaukseen osallistuneiden keskinäinen riitaantuminen voi tuoda totuuden esille. Mutta..mikäpä se muu pitää ihmisiä niin tiukasti yhdessä kuin yhteinen salaisuus. Voi jostain lukijasta tuntua mielikuvitukselliselta tämä kirjoituksensi. Voin vain huokaista, että kunpa tämä olisikin vain mielikuvitustani, voisin ryhtyä siinä tapauksessa vaikka dekkari kirjailijaksi!