olen tässä alkanu miettimään, et minne on kadonnu mun ystävät ja kaverit...
ite olen aktiivinen pitämään yhteyttä ja käymäänkin..
kavereistani ei kukaan ole kiinnostunu tulemaan meille koskaan, vaikka pyytäny oon..
minun on sitten osallistuttava joka helkatin kissan ristiäisiin ja kaikkeen muuhunki..
sit on tääki, jos mä sanon oman mielipiteeni asioista tai satun vastaan laittaa ni heti
oon kamala ihminen ja aivan paska.
mulle sitten voi laukoa ja tehä vmäisiäki asioita.
oon nimittäin helvetin kyllästyny tämmöseen..
mulle yks tuttu sano, että sun kaverit on jostain kumman syystä joko kateellisia tai niillä on jotain muuta sua vastaan ku eivät haluu olla sun kanssa tekemisissä paljoa..
kaveripiirissäni on yksinhuoltajia ja perheellisiä.. aina ku satun puhumaan omasta perheestäni ni heti menevät vaikeaksi ja mulkoilevat.. onko niin et mulla vois olla paremmin asiat mitä mun kavereilla??
kertokaa joku ihana ihminen et mitä tää oikeen on.. mua nimittäin ihteeni alkaa haittaa jo!
ite olen aktiivinen pitämään yhteyttä ja käymäänkin..
kavereistani ei kukaan ole kiinnostunu tulemaan meille koskaan, vaikka pyytäny oon..
minun on sitten osallistuttava joka helkatin kissan ristiäisiin ja kaikkeen muuhunki..
sit on tääki, jos mä sanon oman mielipiteeni asioista tai satun vastaan laittaa ni heti
oon kamala ihminen ja aivan paska.
mulle sitten voi laukoa ja tehä vmäisiäki asioita.
oon nimittäin helvetin kyllästyny tämmöseen..
mulle yks tuttu sano, että sun kaverit on jostain kumman syystä joko kateellisia tai niillä on jotain muuta sua vastaan ku eivät haluu olla sun kanssa tekemisissä paljoa..
kaveripiirissäni on yksinhuoltajia ja perheellisiä.. aina ku satun puhumaan omasta perheestäni ni heti menevät vaikeaksi ja mulkoilevat.. onko niin et mulla vois olla paremmin asiat mitä mun kavereilla??
kertokaa joku ihana ihminen et mitä tää oikeen on.. mua nimittäin ihteeni alkaa haittaa jo!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kannattaa vaihtaa kavereita, jos nykyiset ovat ilkeitä. Ja toki tarkkailla miten itse puhuu muille. Omia mielipiteitään voi sanoa eri tavoilla. Omat ajatukset ovat aina sallittuja, mutta joskus ne kannattaa jättää sanomatta tai sanoa niistä vain osa ja nekin hienotunteisuutta mukana käyttäen.
Sitten on myös tuo kuuntelemisen taito, eli että joskus voi jättää omasta perheestä puhumiset toiseen kertaan, ja olla vain ennemminkin kuunteleva ja myötäelävä osapuoli.
Aina kyse ei ole sinusta, jos kavereita ei huvita olla kanssasi. Ihmisillä on omia menojaan ja ongelmiaan selvitettävänä, jotka vievät aikaa ja energiaa. Varsinkin lapset ovat sellaisia aika- ja energiasyöppöjä, että päivät, viikot ja kuukaudet hujahtavat vauhdilla, niin ettei jää aikuisten omiin juttuihin juurikaan aikaa.
no tätä on jatkunu siitä lähtien ku ekan muksun sain, ettei tää oo ihan vasta alkanutta :D
mä oon niin monesti kuunnellu kaverien murheita ja auttanu. ite jos satunkaan puhumaan, ni ketään ei kiinnosta.. on muutama sellanen tapaus, et ryyppykaveriksi kelpaan aina muuten on aivan sama..
toinen on jos en nyt satu hevosta tai rotukoiraa omistaa, ni mut voi täysin unohtaa..
todella pinnallista minusta!!!
oma luonne on sellanen et rehellinen oon ja puhun suuni puhtaaksi asiasta ku asiasta.
en teeskentele olevani mitään muuta ku oma itseni ja miksi vetää roolia kysynpähän vain.
minä en voi toisten mieliksi itseeni muuttaa ja siihen en etes rupia!
onhan minullaki oma elämä ja kaikkee, mut koskaan en oo kavereita unohtanu!