joka monesti on elämässään kokenut epäluottamusta, ulkopuoliseksi tahallaan jättämistä ehkä kateuden vuoksi, taloudellista tai henkistä hyväksikäyttöä, vihaa, epätasa-arvoa, kiusaamista, pakollista paskan seuran sietämistä kohteliaisuuden nimissä vaikka ei voisi vähempää kiinnostaa jne. miettii kyllä monesti että rakentaa yksin oman elämän loppuelämäksi vaikka sydän sanoo toista niin pieni järjen ääni käskee olla omillaan. Tiedän joitakin ihmisiä jotka ovat tämän tien valinneet. Kumpi painaa vaakakupissa enemmän? Kevyet pintaliitosuhteet vai jotain syvempää?
Ihminen
oman tien kulkija
12634
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
pintaliitosuhteet on koettu ja nähty..ihan peestä koko touhu!
:((( Ei ole ollut helppoa sulla..
Älä kuitenkaan vaivu epätoivon suohon..
Äläkä liiaksi katkeroidu..
Löydät varmasti itsellesi hyvän kumppanin, kun jaksat vain uskoa siihen.
Kaikki ei ole pahiksia = eli nössöjä ^^
minä olen kokenut melkein samaa kuin sinä .
( olen kulissiliitossa asuva mies ).
vähä kuin kohtalo toveri . aloittajalle menee .
Hengailette saman katon alla ystävien ja sukulaisten takia. Vihaatte, inhoatte, vähintään ette tunne vetoa toisianne kohtaan, mutta olette päättäneet yhdessä juksata kaikkia muka rakastamalla toisianne.
Omalta osaltani voin vastata ettei kumpikaan. Parempi ratkaisu on pitää etäisyyttä kaikkiin. Turha leikkiä tulella ja mahdollisesti pilata jo saavutettua tasapainoa, sillä et enää kaipaa sellaisia asioita jotka olet unohtanut. Siksi itse olen mielummin kokonaan yksin.
En vastaa tähän kuin että en haluaisi olla yksin, mutta silti olen. Ehkä eräs oli oikeassa kun sanoi, että vapaita kunnollisia miehiä ei olekaan. (On vain vapaita kunnollisia naisia :)
Tuollaisen elämän elänyt on pakosta joutunut muuttumaan selvitäkseen elämästä hengissä. Ei sellainen ihminen jaksa mitään pintaliitoa katsella läheisissä suhteissaan.
vaikka kaikkea mainitsemaasi olen käynyt läpi, useastikin.
mutta en luovuta.
kun itsestä em. asioiden johdosta löytyy syvyyttä, ymmärrystä sekä vahvuutta, en voi tyytyä pinnallisiin asioihin. sellainen ei vaan anna mitään.
ja vaikka tiedän, että ihan varmasti tulevaisuudessa edelleen tulee turpaan, en luovuta. en rakenna muuria. koska kuka siitä kärsisi? minä.
älä jätä elämääsi elämättä.
Kuulostaa ikävältä. Tuollaisen jälkeen on varmaankin vaikea luottaa muihin ihmisiin.. Mut usko vain et löytyy niitä luotettaviakin ihmisiä, jopa miehistä. Minäkin olen välillä epäillyt sitä mut nyt tuntuu siltä et saatan olla jopa väärässä. Mut tuohon kysymykseesi vastaisin et sellainen syvempi suhde ehdottomasti.
Aurinkoista kevättä sinulle.. Ja toivottavasti tapaat vielä sellaisen mukavan ja luotettavan miehen. :)
Juuri näin, juuri näin. Ja nimenomaan vielä kohteliaisuuden nimissä pitää kestää kaikkia heikkolahjaisia vikisijöitä. Parasta muuttaa jonnekin korpeen kyyköttämään hirvikiväärin kanssa, ja vihaisen koiralauman - pysyvät tunkeilijat loitolla :)
Ihmisessä pittää olla syvyyttä ja leveyttä. Eihän se mikkään ole semmonen saippua, joka ei ole mittään mieltä ja vain miellyttää muita.
Mietin eilen, olenko taas sinisilmäinen hölmö, jota käytetään hyväksi - > Ja totesin, että kyllä! Se mikä minussa on muuttunut on herkentyneet tuntosarveni, jotka turhankin kärhäkkäästi vaistoaa, koska ollaan väärillä linjoilla. Mutta syvenpää etsin ja uskon ja toivon, että tällainen minulle vielä suodaan, niin kauan yksin.....