Tutustuin yhdessä paikassa yhteen ihmiseen. Ensin vaan juttelimme ja sitten juttelu muuttui varmaan en ole asiasta vieläkään varma seurusteluksi. En siis tiedä vieläkään mikä juttu se oli. Sitten se ihminen hävisi pois elämästäni. Lähetin viestin sille ihmiselle ja sain viestiini vastauksen jossa hän kertoi että on onnellinen kihlattunsa kanssa. Menin sekaisin ja sokkiin ja satutin itseäni pahasti muistaakseni heti kun luin vastauksen. Nyt tiedän miksi menin satuttamaan itseäni. Elämäntilanne oli muutenkin jo vaikea. Minua ollaan kiusattu koulussa, kotona oli vaikeuksia ja sitten tapahtui semmosta. Niihin aikoihin minulla oli masennusta ja itsetuhoisia ajatuksia ja lähdin kävelemään rautatielle ja oli niin lähellä että en menny junan alle. Nyt olen onneksi toipunut itsetuhoisuudesta, mutta arvet muistuttaa minua joka päivä kaikesta tuskasta. Haluaisin että ne arvet lähtisi pois, koska ne on pilannut minun elämää. Miksi syytin itseäni? Miksi muutuin itsetuhoiseksi siksi kun toiset ovat satuttaneet minua? Olen miettinyt ja nyt ymmärrän että satutin itseäni pahasti koska toiset on ensin satuttaneet minua. Onneksi en ole itsetuhoinen enää, olen hyvin katkera elämälle.
Miksi minua satutettiin?
katkera____________
1973
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
asian loukkaamatta sinua..jotenkin näin: Kun ihmisiin tutustuu, toisinaa he häviävät yhtä nopeasti kun ovat tulleetkin koska: ette ole sopineet yhteen.
Ihmettelen miksi ihmiset syyttävät aina muita kun toinen ei viihdykkään seurassa, esim. nyt sinun seurassasi. Itse ainakin koen että minulla on oikeus valita seurani, olen tavannutkin jonkun ihmisen mutta olen todennut hänet todella oudoksi ja hävinnyt maisemista.
Kuulostat kyllä hyvin katkeralta..luuletko että olet viihdyttävää seuraa..?