Olen jo pitkään ihmetellyt miksi neurologit puhuvat aina poissaolokohtauksistani, vaikka olen jo vuosia yrittänyt korjailla heitä siitä että saan tajunnänhämärtymiskohtauksia (joskus ohimennen, joskus hyvin selvästi). Eikö ne ole kuitenkin kaksi aivan eri asiaa. Jopa lääkärien kirjoittamissa lausunnoissa puhutaan vain poissaolokohtauksista, joita en ole tietääkseni koskaan edes saanut! Saan siis vain ja ainoastaan useamman minuutin kestäviä maiskutuskohtauksia (tajunta säilyy jossain määrin, ei kuitenkaan koko aikaa, reagointi ei onnistu, vaikka kuulisin ystävieni puheen. Silmät kiinni, kohtauksen jälkeen 5-10min tokkurainen). Onko nämä kaksi muka niin lähellä toisiaan, että niistä voidaan puhua aina poissaolokohtauksina? Eikö poissaolokohtaus ole muutaman sekunnin "pysähdys"?
Kertokaahan.. Luulenko omiani, vai eivätkö neurologit osaa erotella näitä kahta?
Kertokaahan.. Luulenko omiani, vai eivätkö neurologit osaa erotella näitä kahta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Epilepsialiiton julkaisun mukaan http://www.epilepsia.fi/files/306/AikuisenOpas_2009.pdf tajunnanhämärtymiskohtaus kuuluu paikallisalkuisiin ja poissaolokohtaus yleistyneisiin kohtauksiin. Eli kohtausten syntytapa on ihan erilainen. Ennen oli vain jako grand mal/petit mal, jolloin nuo kuuluivat samaan ryhmään. Taitaa olla neurologisi jäänyt vanhaan luokitukseen kiinni.
Nyt en oikein ymmärtänyt T****a sinun selitystäsi. Tajunnanhämärtymiskohtaus todennäköisesti kuuluu paikallisalkuiseen kohtaustyyppiin (itselläni lähti kohtaus aivoverenvuodon leikkausarvesta joka nimenomaan paikallisalkuinen eli kohtauspesäke pystytään selvittämään) mutta tajunnanhämärtymiskohtaus voi myös yleistyä eli silloin kohtaus leviää kumpaankin aivopuoliskoon ja itselleni tuli vielä niin sanottu pitkittynyt kohtaus mikä saatiin talttumaan vain neljän vuorokauden nukutuksella. Eikä yhtään kouristuksia - siis minun kohtauksessani.
Voi ollakin, että poissaolokohtaus kuuluu yleistyneisiin kohtauksiin. Ominaistahan sille on, että se kestää vain hyvin lyhyen hetken jolloin ihminen on ikäänkuin "poissa" ja sitten jatkaa normaalisti toimiaan siitä mihin jäi. Terveisin MLL
Jako on ihan suoraan tuolta epilepsialiiton julkaisusta. Olen ymmärtänyt sen niin, että poissaolokohtauksille ei löydy sitä alkupistettä aivoista, kuten paikallisalkuisten tapauksessa. Oireissahan näyttää olevan jonkin verran samoja piirteitä. Luulisin, että myös poissaolokohtaus voi toisinaan levitä ja johtaa isoon kohtaukseen.
Mutta eikös me puhuttu molemmat ihan samalla lailla tästä? Minulla diagnoosi menee "paikallisalkuinen, toissijaisesti yleistyvä", ilmeisesti sinulla sama? Ei minullakaan kouristuksia ollut (nykyisin ei kohtauksia ollenkaan), mutta aloin kaatuilla, jolloin lisättiin tuo toissijaisuus diagnoosiin. Alkuvuosina ne kyllä muistuttivat enemmän tuota kuvaustasi poissaoloista eli lyhyen tajuttomuuskatkon jälkeen jatkoin tekemistäni kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mutta heiluttelin kättäni, maiskuttelin, yms., mikä taas viittaa tajunnanhämärtymiskohtaukseen. Ei ole helppoa olla neurologi ja päättää luokittelusta!