Olen hemmetin yksinäinen. Minulla ei ole enää ainoatakaan ystävää. Miesystävä on, mutta hän asuu kaukana ja näemme vain harvoin ja riitelemme senkin ajan.
Yksinäiseksi minut on tehnyt rumuuteni. Inhoan jokaikistä kohtaa itsessäni. Minussa ei ole vialla ainoastaan ulkonäkö, vaan myös henkinen puoli. Olen myös hemmetin tyhmä, laiska ja ujo eikä minusta ole kerrassaan mihinkään. Itseinhoni seuraa minua kaikkialle. En voi nauttia elämästäni. Olen niin ruma jokapuolelta.
En tiedä miksi valitan tästä tänne, mutta oli pakko kertoa, että jotkut ihmiset, kuten minä, emme voi tehdä yksinäisyydellemme mitään. Se on tarkoitettu niin. Joten nauttikaa te kauniit ja älykkäät minunkin puolestani.
Yksinäiseksi minut on tehnyt rumuuteni. Inhoan jokaikistä kohtaa itsessäni. Minussa ei ole vialla ainoastaan ulkonäkö, vaan myös henkinen puoli. Olen myös hemmetin tyhmä, laiska ja ujo eikä minusta ole kerrassaan mihinkään. Itseinhoni seuraa minua kaikkialle. En voi nauttia elämästäni. Olen niin ruma jokapuolelta.
En tiedä miksi valitan tästä tänne, mutta oli pakko kertoa, että jotkut ihmiset, kuten minä, emme voi tehdä yksinäisyydellemme mitään. Se on tarkoitettu niin. Joten nauttikaa te kauniit ja älykkäät minunkin puolestani.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Höpö höpö, sullahan on kolli, joka varmasti tykkää susta just sellasena kun olet. Kauneus on katsojan silmässä, niin se vaan menee. Oisko sun aika katsoa sinne peiliin ihan oikeasti ja miettiä että haluatko menettää vielä kaikenlisäksi poikaystäväsi? Se on arvokkainta mitä voi ihminen saada, toisen ihmisen joka rakastaa sua kaikkine virheinesi. Niin se vaan menee et ulkonäköön ihastutaan ja sisimpään rakastutaan. Nyt kuule hyppäät auton rattiin ja ajat het seuraavana vapaapäivänä kollis luo ja nautitte toissitanne! Elämä on tässä ja nyt, jotenka elä!
joten valitettavasti en osaa auttaa. Vinkkejä kaivataan. M22
Paremmin sulla on pullat uunissa mitä minulla. Olen ehkä ruma mies, mutta älyä kyllä löytyy. Valitettavasti ei ole naisystävää eikä ole muitakaan ystäviä, mutta voin sanoa että itseinho on pahin mieltä painava asia, mikä pilaa elämää. Mieti miten voit muuttaa elämääsi niin että voit hieman enemmän kunnioittaa itseäsi. Jos henkisessä puolessa on vikoja, ei sinun kannata niiden kanssa yksin jäädä. Kerro poikaystävällesi mikä painaa mieltäsi, jos hän ymmärtää ja rakastaa sinua, voit alkaa nauttimaan elämästäsi. Sitten kun muutama tärkeä asia ensin alkaa menemään paremmalle mallille, menee pikku hiljaa loputkin. Ujous on voitettavissa, se on kyllä haastavaa, mutta jos riitelet usein poikaystäväsi kanssa, ei voi olla paljoa haittaa siitä että kertoo siitä että tunnet olevasi ruma. Laiskuudelle voi tehdä jotain: Tee sitä HYÖTY asiaa, mikä tuntuu mieluisimmalta. Jos tykkää siivota, siivoa. Jos tykkäät kokata, kokkaa. Tyhmyys voi johtua laiskuudesta. Mutta tyhmyydestä voi päästä eroon tilaamalla jo pelkästään Sanomalehden, lykee päivän uutiset sieltä, niin väistämättä jotain jää muistiinkin. Yksinäisyydelle on hankala tehdä mitään. Toiset ovat erakkoluonteita kuten minä. Olen myös kamalan ujo, mutta esim. vaikka olen katsonut Suomi24 treffiprofiileja ja nähnyt niissä muutaman mielenkiintoisen profiilin, en ole uskaltanut luoda omaa profiilia ja vastata niihin. En edes tiedä mitä kirjoittaisin omaan treffiprofiiliini, koska ei minulla ole mitään erikoista kirjoitettavaa. Siitä ei etua mulle ole. Joten taidan kuitenkin voittaa sinut ainakin ujouden suhteen, ja reippaasti.
lukemalla ei kyllä viisastu pätkääkään. Ne on 99% samanlaisia vuodesta toiseen. Paljon kehittävämpää ois vaikka tutustua filosofiaan niin ymmärtääkin sitten jotain niistä uutisista eikä vaan mekaanisesti lue "koska kuuluu yleissivistykseen tietää mikä tilanne Blurgonistanissa on tällä hetkellä päällä"
Minä tunnen aivan samoin. Ja pahinta on se, että minua kehutaan aika usein kauniiksi, mutta kun katson peiliin tai jos katson itseäni kuvista, näen ruman naisen. Jos kerron tuntemuksistani jollekin, he pitävät minua mielenvikaisena, koska pidän itseäni rumana. Ehkä en kaikkien ihmisten mielestä ole ruma, mutta omasta mielestäni olen eikä siihen auta muiden vakuuttelut "kauneudestani", jota en itse näe. Vertailen itseäni jatkuvasti kauniisiin naisiin ja haaveilen elämästä kauniina. Kaikki olisi silloin niin paljon helpompaa, niin paljon parempaa. Mutta rumuus on geeneissä. Kokemani vuoksi en halua ikinä lapsia. En halua, että he joutuisivat minun takiani kärsimään siitä, mistä minä kärsin. Mielestäni rumat eivät saisi edes tehdä lapsia. Näin olisin minäkin jäänyt onnellisesti syntymättä tähän kauniiden ihmisten ja virheettömyyden maailmaan.
jos kerran olet mielestäsi ruma etkä halua lapsia, niin miksi et halua tutustua, sillä mulle kyllä kelpais itseään rumana pitävä nainen eikä ne lapset mikään välttämättömyys elämässä ole.
Et kuitenkaan ole soittanut vaikka numeroni löytyy toisaalla samalla keskustelualueella !
Miksi siis ?
Olen mies, mutta ajattelen samalla tavalla. En halua lapsia, koska minulla on aika surkeat geenit annettaviksi näin ulkoisten tekijöiden perusteella. Tämä ei tosin oli ainut syy siihen, miksi karsastan lapsia, mutta vaikuttava tekijä kuitenkin. Sinun ulkonäköäsi on sentään kehuttu, joten olisit tyytyväinen!
Minäkin olen kaveriton seurusteleva mutta tuskinpa yksinäisyys mistään ulkonäöstä johtuu. Ja jos johtuu, niin paljon menettävät kun eivät pinnallisuudeltaan ja lammasmaisuudeltaan halua aitoa ystävää >:D
Miksi minun pitäis piitata ulkonäöstä kun ei miehiäkään kiinnosta. Lulz..
Se on ihan naurettavaa kakkaa väittää että yksinäisyys johtuisi rumuudesta. Mä oon ihan susi ruma, pituutta ehkä joku 183cm ja painoa 119kg.. naamakin näyttää lähinnä kolme kertaa yliajetulta jänikseltä. Ystäviä mulla kyllä on, viestejä vaihdetaan säännöllisesti, soitellaan ja vietetään aikaa. Tulevaisuus näyttää vaan todella harmaalta, ikää on kohta 27v enkä ole ikinä seurustellut, seurusteluun tuo ulkonäkö kun pukkaa vaikuttamaan aika kiitettävästi. Olen kaveripiirin ainoa sinkku, se on tuskaa. Voin kertoa että noilla kavereilla ei ole mitään merkitystä jos ei ole sitä omaa sielunkumppania. Voisin helposti luopua kaikista kavereista jos löytäisin naisen jota rakastaa. Mutta joo, empä aio jäädä surkuttelemaan, elämässäni on tapahtunut aika paljon muutoksia viime aikoina. Tällä hetkellä ykköasia on painon pudottaminen, sitä kautta elämänlaatu paranee, voin ostaa muodikkampia vaatteita, itsetunto kasvaa. Naamariin se nyt ei vaikut millään tavalla mutta antaapa se ainakin pienen mahdolliauuden onneen.
Se on vaikea erottaa sitä, mikä vaikuttaa todella mihinkin, kun muuttujia on niin paljon. Väitäin kuitenkin, että ruma ulkonäkö monilla vaikuttaa yksinäisyyteen. Rumat ovat esim. yksi koulukiusauksen kohteeksi johtuvista "ryhmistä". Nuoruudessa saatu negatiivinen palaute ympäristöstä voi johtaa itsetunnon romahtamiseen, ujouteen ja vastaaviin. Joillekin (kuten esim. allerkijoittaneelle, uskoakseni) ruma ulkonäkö vaikuttaa suoraan itsentuntoa heikentävästi, mikä puolestaan - ainakin omalla kohdallani - on nostanut kynnystä sosiaalisien tilanteiden suhteen.
Tiedä, että on monia "rumia", joilla on valtavasti ystäviä ja jotka jopa seurustelevat onnellisesti. Ei rumuus suoraan tarkoita sitä, että olisi yksinäinen ja että kaikki yksinäiset olisivat rumia, mutta mielestäni "hyvästä ulkonäöstä" ei olisi missään nimessä ainakaan haittaa yksinäisyyden kannalta.
Olisin mielummin vaikka aivokuollut ameeba, kuin suuri ajattelija, jos saisin rakastaa jotakuta. Samaa paskaa vuodesta toiseen ei voi mitään menen koiran kanssa mökille kihisemään se ainakin mua ymmärtää ja haluaa auttaa. Pärjäilkää yksinäisyys- palstan väki!
Terv. vanha sotaratsu Krusader
ihan sama juttu mulla, paitsi mulla ei oo kollia... ei ole ollut ja tuskin tulee olemaan piiiiitkään aikaan.