me oltii yhes yli puoli vuotta..mä rakastin sitä jätkää yli kaiken..mut se vaan vaan meni jättää mut..sattuu nii pirusti..mä oon ihan kuollu sisältä..mä en jaksa välittää enää yhtään mistään..mä saatan jäädä luokalleni ja kaikkee..mut mä en jaksa enää välittää..ihan sama..mä vaan haluisin olla sen kaa..mut se ei haluu mua..se ei rakastanu mua tarpeeks et ois jaksanu kauempaa..ja se sattuu..enemmän ko mikään..mä en ikuna tuu selvii tästä..
henkisesti kuollut..
SadAngel
5424
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Totta! Olet todellakin henkisesti kuollut...
Moi!
Vähän samat tuntemukset mulla nyt niinku sulla.
Ja opiskelu ym kärsii..dääm!:(
mulle kävi just noin..ihan samalla tavalla. Ja tuntuu että kaikki on nyt niin perkeleen vaikeeta...ennen oli helpompaa kun oli yksi murhe vähemmän ja tiesi että joku välittää. Mutta vaikka tuntuu ettei selvitä niin ei anneta periksi...kyllä me selvitään...aikanaan...toivottovasti. Yritetään jaksaa.
juu... mun oletuksen mukaan elämä ei riipu pelkästään yhen rakkauden takii... vaikkakin olisi miten palavasti rakastunu... mullekki kävi samoin... eukko jätti mut tosta vaan... ja myöhemmin näin sen kaulailevan toista jätkää... sydän kyl siinä murtu, mut pystyin unohtaa ja jatkaa elämää... jatka säkin elämää, se on vaikeeta, mä tiiän... mut koita selviytyä... maailma on täynnä muita miehiä...
Ei tietenkään elämä lopu siihen ja sitä jossain vaiheessa rakastuu uudestaan. Vaikeinta on se miten pysyä kasassa eron jälkeen ja sen ajan mikä kestää päästä yli. Mitä pidempi suhde sitä vaikeampaa on ero ja toipuminen siitä. Jotkut rakkaudet ei unohdu ikinä. En tarkoita että niitä suree koko loppuelämän mutta ne on mielessä ja muistot. Eron jälkeen vaikeaa kuvitella tuskan loppuvan koskaan tai että pystyis rakastumaan koskaan uudestaan.
Kaikki riippuu myös elämäntilanteesta kuinka vaikea ero on. Esim mulle poikaystävä oli myös ihminen johon luotin ja ainoa parasystävä. Joten eron jälkeen olin todella YKSIN.