Onkohan?

Ajattelin tulla täältä vähän kyselemään mielipiteitä semmosesta asiasta että onkohan mahdollista että mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö? Kun mulla on nyt parin vuoden ajan ollut sellasia jaksoja että kahden viikon ajan olen ihan maassa ja tunnen itseni huonoksi, ja taas seuraavat kaksi viikkoa olen pirteä ja iloinen. Olen 16-vuotias lukiolainen. Koulussa yritän olla suhteellisen normaalisti. Nyt tämän kuukauden aikana mieliala on vaihdellut aika jyrkästi. Tämä jyrkempi vaihtelu alkoi sen jälkeen kun muutin omilleni. Esimerkiksi toissapäivänä itkin vuolaasti sitä kuinka en sovi maailmaan ja kaikki kaatuu päälle. Eilen itkin ilosta kun kaikki on niin ihanaa ja olen onnellinen. Tuntuu aika oudolta.

Se pitää vielä mainita että mun isällä on tämä kaksisuuntainen mielialahäiriö. Vissiin ei ole ihan mikään lieväkään. Onko tämä periytyvää? Vai olisiko tämä ihan vaan jotain teini-ikäisen normaalia mielialan vaihtelua? Olen yrittänyt tästä puhua kavereillekin mutta he eivät ole suhtautuneet kovin vakavasti. Ovat vain sanoneet että ei se mitään ole, ihan normaalia. Päätin sitten tulla tänne kysymään teidän mielipiteitänne.
3116
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Onko sinulla kissa, tai oliko lapsuudenkodissasi useita vuosia lemmikkinä kissa?

Äänestä
  • ei ole ollut koskaan kissaa

    Äänestä

bipouteen kyllä perityy.
Käyhän juttelemassa vaikka koulun psykologin kanssa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


ihmetteleväinen kirjoitti:

Ajattelin tulla täältä vähän kyselemään mielipiteitä semmosesta asiasta että onkohan mahdollista että mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö? Kun mulla on nyt parin vuoden ajan ollut sellasia jaksoja että kahden viikon ajan olen ihan maassa ja tunnen itseni huonoksi, ja taas seuraavat kaksi viikkoa olen pirteä ja iloinen. Olen 16-vuotias lukiolainen. Koulussa yritän olla suhteellisen normaalisti. Nyt tämän kuukauden aikana mieliala on vaihdellut aika jyrkästi. Tämä jyrkempi vaihtelu alkoi sen jälkeen kun muutin omilleni. Esimerkiksi toissapäivänä itkin vuolaasti sitä kuinka en sovi maailmaan ja kaikki kaatuu päälle. Eilen itkin ilosta kun kaikki on niin ihanaa ja olen onnellinen. Tuntuu aika oudolta.

Se pitää vielä mainita että mun isällä on tämä kaksisuuntainen mielialahäiriö. Vissiin ei ole ihan mikään lieväkään. Onko tämä periytyvää? Vai olisiko tämä ihan vaan jotain teini-ikäisen normaalia mielialan vaihtelua? Olen yrittänyt tästä puhua kavereillekin mutta he eivät ole suhtautuneet kovin vakavasti. Ovat vain sanoneet että ei se mitään ole, ihan normaalia. Päätin sitten tulla tänne kysymään teidän mielipiteitänne.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu