Sellaisen lämpösen lohduttavan halauksen. Sellasen, että sua pitäis hetken hyvänä. Silittäis hellästi selästä. Kuiskais sun korvaan, että elämä menee ihan hyvin. Sä oot vahva ja sisukas ei oo hätää.
Sä tarvisit
-
231016
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
heikko ihan rauhassa ,ei sitä tarvi aina olla silti silttämässä ,kuin pientä lasta.
ajatus oli kuiten ihan kiva.
Ei se heikko oo. Elämään suhteutettuna vahva.
Kyyneleet tuli silmiin, kun luin tuon viestisi. Omaksi epäonnekseni kukaan ei oikeasti välitä miten mulla menee. Kyllä sitä sitten hautajaisissa tekoitketään. No oma vika, kun osaa vaatia ymmärrystä.
Ei kai se aina ole niin, että ei välitetä vaikka siltä näyttäis. Ehkä ei ole halausetäisyydellä. Muuten olisi jo laitettu kädet ympärille ja lohdutettu. Ei sitä pitäisi joutuakaan pyytämään. Mutta ei se aina ole niin helppoa kellekään. On kaikenlaista etäisyyttä halauksen välissä, vaikka välittäisikin. Eikä mikään selitys korvaa sitä, että ei voi oikeasti lohduttaa.
Minulle ainakin kelpais sellainen hali.. Vähän sellainen olo on nyt. Mut toisaalta, en ehkä voisi halata ihastustani jos hän ei välitäkään minusta. Silloin halaisin mielummin vaikka ystävää.
lämpimältä ja sympaattiselta ihmiseltä. Ei taida viesti koskea minua mut tulipahan vastattua..
Ps. Tuon edellisen kommentin jälkeen en ole kirjoittanut näille sivuille mitään. Koko päivän aikana ylipäätään kuin muutaman kommentin. Ja tuonkin mainitsen ihan vain niiden palstahäiriköiden takia. Mut hiljenenpä taas..
Olikohan tuolla aloituksella jokin merkitys? Hyvästit jollekin? Vai miten?
Ps. En ole kaipaillut täällä erästä miestä kahta vuotta niin kuin tuossa läheisessä ketjussa joku kertoo. En ole ollut niin kauan ihastunut häneen. Ettei tule väärinkäsityksiä..
tullut.. Mut jos se sattuis olemaan minulle niin sanonpa vain et en ottais sinulta halausta vastaan.
Ja toisekseen, olin vahva.. Vaan en ole enää. Minut on rikottu aika pahasti. Ja siitä elämästä.. Enpä tiedä. Ehkä.. Kunhan pääsen muuttamaan täältä muualle, kauas pois.
edellisen kommentin sanat. Anteeksi niistä.. Luulin et olit kirjoittanut tuonne yhteen paikkaan minulle aika ikävästi. Mut ei se sit tainnutkaan olla sinulta.
Kyllä minä mielelläni ottaisin sen halin vastaan sinulta. Itseasiassa olen tänäänkin miettinyt mielessäni miltä se voisi tuntua. Ja suudelmat.. Huh sentään.. En sano enempää.. ;)
tälle palstalle tänään. Ne 2 muuta ovat minun 'omassa' viestiketjussa.. Useampi tunti sit kirjoitin ne sinne. Ja olkoon myös tämä viimeinen tälle palstalle tänään.
Sellaisen juuri tarvitsisinkin, mutta saisi kyllä kestää enemmän kuin hetken.
On niin kova hali, hellyys ja läheisyyspula jo, että hetken halaus ja hellyys ei riitä sitä poistamaan :(
Aivan ihanat, kannustavat ja lämpimät sanat mitkä ap. kirjoitti. Pieni hetki ja pienet sanat, mutta jotka kuitenkin antavat valtavasti voimaa taas jatkaa seuraavaan päivään. Elämässä on hetkiä kun tuntuu ,että kaikki kaatuu päälle, eikä jaksa yksin kantaa kaikkea harteillaan. Jokainen tarvitsee joskus olkapäätä ja silitystä. Taidanpa "varastaa" ja kuvitella nämä sanat itselleni, noista tuli niin hyvä mieli:)
:/
ja silti olisit tarjoomassa mulle vain- seksiä. :/
tarvitsisin. Just sulta..
sanoistasi, jotka tänään tulivat enemmän kuin tarpeeseen, vaikka et olisi niitä minulle kirjoittanutkaan silti ne lohduttaa surullista mieltä. Yleensä aina sisuunnun ja ajattelen, että periksi ei anneta! Tänään se on ollut silti vähän vaikeaa, uskoa valoisampaan huomiseen ja olisin kaivannut oikeasti lämpöistä lohduttavaa halausta kera viestisi sanojen Häneltä :)
En mitään muuta tässä maailmassa kaipaisikaan niin paljon kuin tuota.
tarvitsisin, ennenkin olen ihan itse itsestäni huolen pitänyt. Enkä kaipaa sääliä. J aelämä menee miten menee, omalla painollaan.
ainakaan minun puolelta sääliä, J os kuvittelit niin.Potki vaan etäämmäksi, jossain silti olen, tiedät sen.
en potki ketään ,sillä minua on potkittu ja tiedän tunteen, työnnän ehkä kauemmaksi. Pysy vaan kaukana tietämättömissä, en kaipaa sinua ja sinun "ymmärrystä", koska et ole koskaan lähellä ollutkaan, senkin tuntematon. Varsinkaan silloin, kun olisin tukea toiselta ihmiseltä kipeimmin tarvinnut.
Osuupa kuin nyrkki silmään tämä, mitä minä tarvitsisin juuri nyt. Ja minä tarvitsen henkisesti vahvan, omaa itseään arvostavan, omanarvontuntoisen kumppanin. Kumppanin joka ei koe uhkaksi minun pärjäämistäni ja onnistumistani, niin että se pitää mitätöidä koska ei vain kesätä sitä ETTÄ MINÄ OLEN PAREMPI!
Mokoma saatanan luuseri, sainpas sanotuksi. Saatanan sosiaalisesti kyvytön jarrupala. Nyysä! Kateellinen kusipää! Vittu! JO helpotti ja kyse lähihenkilöstä!
nähnyt jotain mitä en halua kertoa?
Olisitko mulle hän joka sanoo?