Olen 36-vuotias työssäkäyvä perheellinen mies, jolla kaikki pitäisi olla hyvin. Viime kesällä minulla laukesi pidemmän stressijakson jälkeen unettomuus ja ahdistus. Hakeuduin välittömästi terapiaan kun tajusin, että kaikki ei ole kohdallaan.
Nyt nukun huomattavasti paremmin, mutta päässäni pyörii 24/7 tavattoman tyhmiä/ahdistavia ajatuksia. Ajatukset ovat tavallaan "psykoottisia" - psykiatrini mukaan kyseessä ei kuitenkaan ole missään nimessä psykoosi, koska en niihin ajatuksiin oikein itsekään usko ja pystyn käymään esim. töissä. Terapia on hieman helpottanut, mutta yhä diagnoosinani on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja lievä/keskivaikea masennus.
Saatan esimerkiksi pyöritellä ajatusta, että josko minä itse olen alunperin "jumala", joka on luonut tämän maailman vain omaksi huvikseen ja sitten olen siirtänyt "sieluni" tähän nykyiseen ruumiseeni. Eli siis aivan järjetön kela, mutta mm. tästä ajatuksesta on tullut minulle eräänlainen pakkoajatus, josta en pääse eroon. Kaiken kaikkiaan minua vaivaa kaiken aikaan jonkinlainen eksistentiaalinen ahdistus - minusta on vaan niin täysin käsittämätöstä, että tällainen asia kuin elämä minulle on suotu ja että tämmöinen paikka kuin maailma on olemassa. Tällaisten eksistentiaalisten asioiden pohdinta ei ole minua aiemmin vaivannut, mutta nyt kelailen näitä asioita jotenkin äärimmäisen negatiivisesti ja pelokkaasti.
Olisi mukava kuulla onko kellään vastaavanlaisia pakkoajatuksia. Ja ylipäätään kuulisin mielellään, mitä keloja ihmiset ahdistuksissaan ja masennuksissaan pyörittelevät. Itse en ole oikein varma vielä siitä, johtuuko kelat masennuksestani vai masennukseni noista synkistä keloista?
Minulla on tällä hetkellä lääkityksenä Mirtazapin 60mg ja Olantsapiini 10mg (käytetään mm. skitsofrenian hoidossa, mutta minulla se on unea kohentavana lääkkeenä). Viime terapiakäynnillä oli puhetta, että koska lääkitys ei merkittävästi ole parantanut oloani, vaihdetaan Mirtazapin-lääke Cipralexiin.
Kuulisin siksi mielelläni siitä, onko jollakin teistä pakko-ajatuksista kärsivistä ollut käytössä Cipralexia ja onko se auttanut.
Kiitos jo etukäteen vastauksista.
Nyt nukun huomattavasti paremmin, mutta päässäni pyörii 24/7 tavattoman tyhmiä/ahdistavia ajatuksia. Ajatukset ovat tavallaan "psykoottisia" - psykiatrini mukaan kyseessä ei kuitenkaan ole missään nimessä psykoosi, koska en niihin ajatuksiin oikein itsekään usko ja pystyn käymään esim. töissä. Terapia on hieman helpottanut, mutta yhä diagnoosinani on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja lievä/keskivaikea masennus.
Saatan esimerkiksi pyöritellä ajatusta, että josko minä itse olen alunperin "jumala", joka on luonut tämän maailman vain omaksi huvikseen ja sitten olen siirtänyt "sieluni" tähän nykyiseen ruumiseeni. Eli siis aivan järjetön kela, mutta mm. tästä ajatuksesta on tullut minulle eräänlainen pakkoajatus, josta en pääse eroon. Kaiken kaikkiaan minua vaivaa kaiken aikaan jonkinlainen eksistentiaalinen ahdistus - minusta on vaan niin täysin käsittämätöstä, että tällainen asia kuin elämä minulle on suotu ja että tämmöinen paikka kuin maailma on olemassa. Tällaisten eksistentiaalisten asioiden pohdinta ei ole minua aiemmin vaivannut, mutta nyt kelailen näitä asioita jotenkin äärimmäisen negatiivisesti ja pelokkaasti.
Olisi mukava kuulla onko kellään vastaavanlaisia pakkoajatuksia. Ja ylipäätään kuulisin mielellään, mitä keloja ihmiset ahdistuksissaan ja masennuksissaan pyörittelevät. Itse en ole oikein varma vielä siitä, johtuuko kelat masennuksestani vai masennukseni noista synkistä keloista?
Minulla on tällä hetkellä lääkityksenä Mirtazapin 60mg ja Olantsapiini 10mg (käytetään mm. skitsofrenian hoidossa, mutta minulla se on unea kohentavana lääkkeenä). Viime terapiakäynnillä oli puhetta, että koska lääkitys ei merkittävästi ole parantanut oloani, vaihdetaan Mirtazapin-lääke Cipralexiin.
Kuulisin siksi mielelläni siitä, onko jollakin teistä pakko-ajatuksista kärsivistä ollut käytössä Cipralexia ja onko se auttanut.
Kiitos jo etukäteen vastauksista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ole hyvin. Kaikkia varmaan jäytää alitajunnassa pelko maapallon tulevaisuudesta ja omien lasten, jos niitä on.
Itse en pääse pakoon ajatusta, että olin kuollut iäisyyden ennen syntymääni. Itsestäni mielenkiintoinen miete, jota tulee pyöriteltyä aika-ajoin, ei kuitenkaan pakonomaisesti. Muitakin filosofisia ongelmia ja ihmisenä olemista tulee tutkisteltua mielenkiinnolla, kuitenkin uskonnoista riisuttuna.
En tiedä onko masennukseni syventynyt ajatuksieni johdosta. Alkujaan ajatukset pelottivat/ahdistivat mutta näin eksistentialismin hengessä tajusin, että oli itse valittava, tutkiskella tai olla tutkimatta. Vaihdoin myös opintoni ihmistieteisiin ja filosofiaan, joita olen nyt käynyt parisen vuotta. Iha jees, en ole katunut.
Olen sun ikäinen perheellinen nainen ja myös päällisin puolin kaikki todella hyvin mutta, mutta... Masennuin syksyllä aika pahasti, kelasin samanlaisia eksistensiaalisia asioita ja luulin, että olen tulossa hulluksi. Kaiken kukkuraksi mulle laukes paniikkihäiriö ja se lisäsi vaan ahdistusta ja masennusta. Ajatukset pyörii samaa kehää; miksi olen täällä, miten voin olla täällä, miten pystyn hengittämään, en pystynyt heittämään roskia pois, koska pelkäsin vahingoittavan luontoa, miten pysyn järjissäni jms. Yritin sanoa itselleni, että jumala on luonut ihmiset tänne maapallolle ja ei minun tarvitse sitä enempää pohtia, mutta se vaan lisäsi ahdistusta, koska en pystynyt ratkomaan jumalan olemassaolon arvoitusta. Ihan mielettöman määrän energiaa ja aikaa kului siihen ratkomisen ja kelailuun. Talvi olikin todella raskasta aikaa, mutta sain oikeat lääkkeet ja siitä alkoi helpotus. Cipralex 10 mg ja tarvittaessa xanoria olen käyttänyt nyt kolme kk ja lääkärin suosituksesta vähennän pikkuhiljaa, koska hänen mielestä pärjään kesällä ilmankin. Vieläkin tulee pakkoajatuksia, mutta pystyn ne ohittamaan ja yritän jatkaa normaalia elämää. Kyllä se rupeaa sinullakin helpottamaan, kun vaan saat lääkityksen kuntoon. En nukkunut neljä kk. sitten öisin melkein lainkaan, mutta nyt pystyn nukkumaan 10 h putkeen ilman lääkkeitä:). Tsemppia!