Pariterapiaan?

Pariterapia ja avioliittoleirit sun muut kannattavat aina oli ongelmia tai ei.

Kannattaa muistaa se, että terapiaa voi saada ihan ilmatteeksi esim perheasiain neuvottelukeskuksesta. Ja toinen tärkeä muistettava asia on se, että ensimmäiset kerrat eivät vielä riitä asioiden ratkontaan, sillä terapeutinhan on ensin kartoitettava tilannettanne.

Parasta on se, että terapeutti voi takkutilanteessa toimia tulkkina ja selkeästi puolison viestit menevät paremmin perille puolin toisin.

Minusta pariterapia on oikein hyvä. Minulle se ainakin avasi silmät. En ollut aiemmin ymmärtänyt olleeni vain taloudellinen tuki ja lasten alullepanija. Lähdin liitosta heti terapiaistunnon kälkeen. Oli kuitenkin erittäin hyvä, että asiat tuli puhuttua. Eipä ole tarvinnut haikailla vanhan liiton perään.

HEI !
Teidän suhteenne on kahden kauppa, jos siinä on muita ihmisiä päällepäsmäreinä,
aiheuttavat myöskin he jännitteitä välillenne...On anoppia ja äitiä ja joskus aivan
vieraskin ihminen "rasitteena" ! Perusperiaatehan avioliitossa on että mies eroaa isästään
ja äidistään ja yhtyy vaimoonsa ja he ovat sen jälkeen yksi liha...tämä löytyy Sanasta !
Sitten tullee lapsia, jos on tullakseen...Mutta tehän pohditte terapiaa...l. teillä on jotakin
ongelmaa keskinäisessä suhteessanne...Keskinäinen anteeksiantamus on avoiliiton perusta !
Jos ette kykene suvaitsemaan toisianne...on teidän itsenne mentävä peilin eteen ja pohdit-
tava, mitä teen tai sanon...usein meillä miehillä on puhumattomuus ! Isämme eivät puhuneet,
emmekä mekään ! Meidän on tehtävä myös avioliitoissamme parannusta ! Harrastettava ja
vietettävä yhteistä aikaa puolisomme kanssa...ei tehtävä jotakin...vaan ihan olla lähellä ja
"rapsuttaa"....kertoa toisen olevan tärkeä...Kun sitten Suomalainen mies sanoo puolisolleen
rakastavansa vaimoansa, on se jotakin , mitä hän itse ei ole osaksensa saanut...siis kukaan
ei ole kertonut puhumisen ja itsensä ilmaisemisen tärkeyttä ! Naiselle tämä on helpompaa,
heitä on useimmiten rakastettu lapsena...ja kerrottu siitä ! terapiaan kannattaa mennä !

Jos kumppanisi suostuu lähtemään mukaan, siitä on varmaan hyötyä. Varaudu kuitenkin siihen, etteivät ongelmat ratkea parin käynnin jälkeen. Kestää aikansa luoda luottamusta puolin ja toisin ja löytää kaikille sopiva etenemistapa. Joskus miehet ovat niin epäluuloisia, että lopettavat homman heti alkuunsa. Onhan se hankalaa, kun pitää tarkastella omiakin vaikuttimia ja omaakin käytöstään kriittisesti. Ei voikaan kuitata ongelmia olan kohautuksella tai syyttelemällä toista. Siinä tilanteessa on pantava itsensäkin likoon. Äkkijyrkistä asenteista on luovuttava.
Ota riski: opit kyllä jotakin, ainakin itsestäsi, jos uskallat olla rehellinen. Kun käytte terapiassa, älkää jauhako samoja asioita enää kotona. Keskustelun tasohan tuppaa laskemaan riidan haastamiseksi ja syyttelyksi. Varatkaa aikaa prosessille. Tulokset näkyvät vähitellen, mutta moni tössii mahdollisuutensa kärsimättömyydellään. Jos miehesi on vastahakoinen, käy yksin. Saat itse apua, mikä ehkä heijastuu positiivisesti suhteeseenne tai ainakin auttaa sinua kestämään tulevat koitokset. Onnea yrityksellenne!

Sanoisin lyhyesti vain, että meni sitten mihin tahansa terapiaan asiasta puhumaan yhdessä, niin ratkaisevaa asioiden korjaantumiselle on kummankin myönteinen asenne asioiden korjaamiseksi. Niin ja muutama kerta ei välttämättä riitä ja asiaan pitää sitoutua.

pariterapiasta oli ainakin mulle hyötyä nimenomaan asioitten tulkitsijana.
kolmisen vuotta sitte kävin silloisen seurustelukumppanin kanssa pariterapiassa kun suhde ei vaan enään tuntunut oikealta. Avovaimoke halus terapiaan että selvitetään sotkut.
no muutama kerta käytiin, oli oikein hyviä neuvoja ja ajattelemisen aihetta saatiin. Avovaimokkeen mielestä terapeutti ei ollu sopiva ja etittiin toinen.

Heti alkuunsa kun saatiin puheenvuoro niin avovaimoke ryöpytti minuu melkosella palopuheella asioista jotka oli tapahtunnu jo vuotta aikasemmin ja jotka luulin jo taaksejäänneiksi. Seuraavat pari kerta kävin yksin ja terapeutti selvensi asioita esille sitä mukaa kun toin niitä esille.
Tultiin tulokseen että suhteella ei ole tulevaisuutta ja tämän tuloksen kerroin samana pävänä avopuoliskolle, iltapäivällä olin jo kärränny tavarani omaan kämppään.
Ja helpotus oli suuuuuri, tosin ei ex-avopuoliskon mielestä

Ei enään ikinä naisia, kiitos. Ne on melkosia hyeenoja.

Kun ei tiedetä millainen sen oikean suhteen ja oikeiden syiden yhdessäololle kuuluu olla sitoutumistilanteessa, niin huono sitä on jälkikäteen selvitellä jos lähtökohta on ollut väärä.
Lähtökohtakin voi olla kyllä oikea, mutta ympäröivä yhteiskunta ei kannata sitä ja ulkopuolinen paine saatta olla liian raskasta. Terapeutteja tarvitsee ainoastaan vähä-älyiset, sillä silloin on kyse siitä ettei tiedetä miksi on menty yhteen.
Oikea apu parisuhteen pelastamiseksi pitää tulla yhteiskunnan muutoksista ja käsitteiden muutoksista., tai muuten ei ole mitään tehtävissä.
On joskus tavattu avioliittoneuvojaa, joka oli kyllä ihan perseestä. Itse tiedettiin mistä kiiikastaa, mutta ei sellainen "apinannahka" osannut sanoa juuta eikä jaata. No kovan työn takana että sai asioita kuntoon, mutta koko homma piti tehdä yksin, mutta ei yhteiskuntaa ja käsitteitä vastaan pysty taistella.
Älä taistele valtavirtaa vastaan, vaan antaudu virran vietäväksi ja anna asioiden olla. Älä välitä kenestäkään, äläkä ole kenekään kanssa tekemisissä.
Yhteiskunnan loiset ovat etujärjestöjä muodostaakseen asettaneet naisen ja miehen vastakkain näennäistasa-arvon nimissä ja kaikki asiat jotka kuuluvat kokonaiseen parisuhteeseen on jaettu osiin ja joille on määritetty erilainen arvo. Kaikkien asioiden yhdessäollessa pitäisi olla samanarvoisia.

Rakkaat avioparit, vaikka ette olisi uskossakaan, niin tehkääpä sellainen teko, että rukoilette liittonne puolesta. Jumala on avioliiton asettaja ja Hän on siunannut liittonne, olette Hänen silmissään yhtä. Tämä maailma hajottaa avioliittoja, mutta Jumala yhdistää ne. Menkää vaikka papin puheille ja pyytäkää pappia rukoilemaan liittonne puolesta. Jumala on luvannut auttaa, jotka Häneltä apua pyytävät. Tulette näkemään, miten asiat muuttuvat ja teillä itsellänne on paljon rauhallisempi olo. Jättäkää asia Jumalan hoitoon. Tämä toimii, olen sen nähnyt monta monta kertaa elämäni aikana. Siunausta liitoonne.

Hei!

Kävin puolisoni kanssa Kirkon Perheasiain neuvottelukeskust taisi olla nimeltään. Mutta oli hieno juttu, että kävimme siellä n. vuoden. Pari suhteemme loppui, mutta ainakin minä jouduin tutkimaan itseäni kumppanina ja kasvoin niiden käyntien aikana Naisena.

Kokeikaa ihmeessä. Ei siitä ainakaan haitaa ole. Sieltä saa ulkopuolisen näkökulman. Omat ajatukset voivat pyöriä aina samaa rataa. Ulkopuolinen voi tuoda jonkin uudennäkökulman, joka aukaisee solmun.

Kaikki tuntemani pariskunnat, jotka ovat käyneet pariterapiassa
ovat eronneet jossain vaihessa
itseni mukaan lukien...ehkä tuli mentyä liian myöhään...ehkä ei

Heh Heh!!
Onko näin että terveet ihmiset eivät pysty asoitaan selvittämään ilman terapiaa. Kaikenlainen terapia nykyään muoti ilmiö. Minusta vikaa on korvien välissä ei muuaalla. Terapeutti laitttaa teidät vaan kertomaan missä vika ja mikä on joudutte omalta osaltanne kertomaan omat tuntemuksenne . voi olla että tulee isokin riitasen jälkeen ja huomaatte että ette ole puhuneet asoistanne. Oletteko edes puhuneet asiasta mikä mätttäää ei auta kun parin vaihto !!:)))

tonne parisuhdeterapiaan. Meinaa vaan aina että jos varaan aikaan niin saan mennä sit yksin, sillä hän ei sellaisiin leimaamiskerhoihin lähde! Mitä tässä tilnateessa voin vaimona tehdä, eikait se mun yksin auta käydä parisuhdeterapiassa kun ei mies muutenkaan halua juuri asioista edes kaksin kotona keskustella??

Itse teemme tuota omastatakaa jolloin se parhaiten toimiikin, asiat, luottamus ja muu taattua ja tuttua. Hyötykin pysyy perheessä kun näin tekee. Mutta ihan yleensäkin niin jos vain löydätte hyvän paikan niin tottahan se voi kannattaa, voi se tietysti huonossakin mutta silloin se on riskikkäämpää ja kyseenalaista. Huonoissa paikoissa kun äkkiä tilanne pahenee, tai henkilö auttamisen sijaan luo ongelmia joita ei ehkä edes ollut alunperin. Se täytyy todeta että joissakin asioissa ja joillain aloilla, tuollainenkaan terapia käynti ei ole suositus. Jonka vuoksi kehoitan harkitsemaan siitä vinkkelistäkin. Mutta toivon että saatte asianne kuntoon, onnea siihen. http://mattiviikate.newsvine.com/

Minä menin ihan yksikseni, kun miehen mielestä ei tarvittu apua. Kävin muutaman kerran avautumassa ja hakemassa tavallaan tukea omille ajatuksilleni; jota myös sain. Mies kotona tuumasi, että siellä kävit minua haukkumassa ja minulla on "päässä" vikaa, kun pitää mennä ulkopuoliselle kertomaan asioista. Noh, erosin avoliitosta ja olen ollut "onnellinen" sinkku jo reilut 3 vuotta..

Aina kannattaa tehdä työtä parisuhteen eteen sillä ei se liitto vaihtamalla kumppania parane. Olen kuullut monelta, että avioliittoleirit ovat tosi hyviä ja moni on niissä rakastunut uudelleen puolisoonsa. Täytyy varautua siihen, että alkaa huomata myös itsestään asioita joita ei ole aiemmin tajunnut ja voi tuntua kipeltä huomata omia vikojaan ,kun olisi niin paljon helpompi löytää niitä vain toisesta. Kokemuksesta (avioliitoa 40v) voin sanoa, että kun oppii hyväksymään kumppanin sellaisena ihmisenä kun hän on yrittämättä muuttaa häntä mihinkään suuntaan ajattelemalla kaikkea sitä hyvää mitä hänessä on ei vertailemalla muihin voi löytää ihanan ainutkertaisen ihmisen josta löytyy aina uutta rakastamisen aihetta. Kaikki apu avioliiton hyväksi kannattaa jatkuva kumppanin vaihtaminen vain rikkoo ihmisen sisimmän. Hyvää matkaa teille yhdessä eteenpäin.

Eli molemmat laittaa paperille 5 asiaa mitkä mättää ja 5 mitä toisessa rakastaa. Laput vaihdetaan ja molemmat menevät eri huoneisiin lukemaan ne ja myöskin miettimään.Puoli tuntia on molempien pakko ajatella!!!! Sääntö 1. ei alkoholia! Sääntö 2. ei musiikkia ei telkkaria yms! Siitä se lähtee  

Jos kunnioitus toista kohtaan on vielä olemassa, on toiveita onnistumisesta. Pariterapia ok, jos asiantuntija/-t ovat samalla aaltopituudella asiakkaiden kanssa. Kolmikymppisenä on vielä aika hurjia odotuksia elämältä ja nelikymppisenä huomaa, että olisi pitänyt pistää kaikki likoon sen ensimmäisen oiken ja aidon liiton pelastamiseksi.

Kiitos kaikille kommenteistanne, hyviä vastauksia oli suurin osa - tuosta Kreikan kriisistä en nyt hirveästi osaa sanoa, että miten se parisuhteemme tilaan suoranaisesti vaikuttaa... ;)

Näytti jääneen tuo alkuperäinen viestini kesken, tarkoitushan oli lopettaa se sanoihin "ja sitä kautta löytää uudestaan ne kadoksissa olevat tunteet". Olemme nyt aloittaneet istunnot, lähdemme liikkeelle yksilöterapialla ja siitä sitten jatkamme pariterapiaan. Kyse ei ole siitä, ettemmekö keskustelisi keskenään asioista, olemme aina olleet todella avoimia toisillemme. Miehenikin on siinä mielessä "poikkeava suomalaismies", että hän kyllä puhuu. Nyt vain tuntuu siltä, että emme osaa enää omin neuvoin selvitellä parisuhteeseemme ilmestyneitä lukkoja, emme yksinkertaisesti osaa esittää toisillemme niitä oikeita kysymyksiä. Kova halu olisi kuitenkin löytää ne syyt tähän vallitsevaan tilanteeseen, oppia rakastamaan toista uudelleen. En ole koskaan ollut luovuttajatyyppiä, enkä ole sitä tässäkään asiassa. Olen luvannut tahtoa rakastaa miestäni loppuelämäni, niin kuin hänkin minua, ja sitä lupausta tässä nyt toteutetaan.

Ensimmäinen käynti valitsemallamme terapeutilla vaikutti todella hyvältä, kemiamme tuntuvat pelaavan ja se lienee tärkeintä. Jo ensimmäisestä kotitehtävästä olen saanut paljon uutta ajateltavaa, ja tätä juuri kaipasin. Odotan siis jo innolla ensimmäistä yhteistä sessiotamme, toivon että se samalla tavoin avaa ihan uusia näkemyksiä ja ahaa-elämyksiä yhteisestä elämästämme.

Kävimme muutaman kerran kotikaupunkimme seurakunnan parisuhdeterapeutilla. Nainen kuunteli mutta ei tarttunut mihinkään seikkaan tomerasti. Istunnoista ei ollut mitään hyötyä, mutta olin joka kerran jälkeen aivan kuitti. Erosimme pian istuntojen jälkeen.

En sano etteikö istunnoista jolle kulle olisi apua, mutta meitä eivät jeesanneet

Kuka on paras rarisuhdeterapuetti Seinäjoella tai sen läheisyydessä?
Apua tarvittaisiin...

Oma kokemukseni ja se mitä olen muilta kuullut, kertoo, ettei ole olemassa parasta terapeuttia, vaan se, mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle. Siksi terapeuttia etsivän kannattaa kysyä ensin tapaamiskertaa ja vähän kysellä terapeutin toimintatavaiusta. Kyse on usein kemiasta.

En usko, että yksikään asiansa osaava terapeutti vetää herneitä nokkaansa siitäm että hänelle kertoo, etten valitse sinua. Hänen pitäisi ymmärtää, että tässä on kyse ihan muusta kuin ammattitaidosta.

Koen tuota tuskaa jo kampaajaa valitessa. Mistä löydän muuton jälkeen sellaisen kampaajan, jonka koen ymmärtävän tarpeitani.

Suosittelen lämpimästi, että jokainen pahoinvoiva ihminen ja pariskunta edes yrittäisi selvittää asioitaan. Usein se onnistuu parhaiten juuri terapialla. Sillä, onko se lyhytterapiaa vain psykoanalyysin perustuvaa ei ole tutkimusten mukaan lainkaan niin suurta merkitystä. Merkitys syntyy asiakkaan ja terapeutin suhteesta.

Vaimo on kanssa ehdotellut parisuhdeterapiaa, mutta en ole siihen suostunut. Kyllä minä pystyn puhumaan ihan mistä asioista vain huutamatta ja rakentavassa hengessä. Itse hän taas ei pysty ja senkö takia minunkin pitäisi mennä terapiaan hänen kanssaa, no ei todellakaan. Ymmärrän kyllä että hänellä traumoja elämästään, mutta kyllä niistä kotonakin voi puhua jos osaa. En minä ainkaan maksa jostain terapiasta kymmenia euroja/kerta kuukausitolkulla kun ei minulla ole mitään ongelmia ilmaista itseäni jos joku asia painaa mieltä.

En muutenkaan usko että millään terapeutilla voi olla mitään järkevää sanottavaa minulle tai minulla terapeutille. Omilla aivoilla ratkotaan ongelmia jos niitä on ja en minä tarvi mitään terapeuttia siihen väliin kun juttelen asioista vaimon kanssa. Ihan faktaa on että ihminen voi muuttaa vain itseään jos tiedostaa ongelmat itsessään tai käyttäytymisessään. Tottahan toki toinen ihminen voi huomattaa toisen heikkouksista tai asiattomasta käytöksestä ja toinen voi sitten tästä ottaan onkeensa tai sitten jatkaa keskustelua tältä pohjalta rakentavissa merkeissä.

Eli en ole käynyt, enkä ole menossa. En myöskään suosittele jos itse pystyy keskustelemaan asioista ja jos ei pysty niin kannattaa ensin miettiä että miksi ei itse pysty keskutelemaan ja hakee siihen sitten ensin itselleen apua tai jatkaa mahdollista omaa terapiaansa niin kauan että pystyy kommunikoimaan mieltä painavista asioista.

No just sen takia tarvitsettekin terapiaa koska vaimosi ei vielä ole kehittynyt kommunikaatiossa. Kun vilkaiset ympärillesi, huomaat, että et elä suhteessa vaan parisuhteessa, jossa on kaksi ihmistä. Et ole ainoa liitossa.

1) Perhasiainneuvottelukeskus tarjoaa pariterapiaa ilmaiseksi
2) Sinä et tarvitse puhumiseen ehkä toista, mutta VAIMOSI tarvitsee.

Teillä on ongelma, se vaatii ratkaisua ja ratkaisu vaatii jonkun kolmannen osapuolen siihen väliin. Ylpeydellä ja itsekkyydellä omista taidoistaan ja kyvyistään ei päästä ongelmatilanteissa pois.

Terapiaistunnot tosiaan menevät niin, että terapeutti kyselee tilanteesta kummaltakin ja mitkä ovat fiilikset. Ilmi tulevat asiat ovat niitä samoja, mitä toiselle toitotetaan mutta eka tapaaminen onkin sitä, että terapeutti pääsee tilanteesta jyvälle. Siis se, miten keskustelet muutenkin on juuri sitä järkevää sanottavaa.

"Ihan faktaa on että ihminen voi muuttaa vain itseään jos tiedostaa ongelmat itsessään tai käyttäytymisessään."

Tässä juuri tarvitsette sitä ulkopuolista apua.
Meillä ainakin yhdessä vaiheessa oltiin siinä pisteessä, että jompi kumpi osapuoli ei ymmärtänyt toistaan. Kun samat asiat meni sanomaan parisuhdeterapiassa ja terapeutti tulkkasi ne puolisolle niin kas kummaa: asiat alkoivat kääntyä parempaan jo parin käyntikerran jälkeen ja vaikeudet voitettiin.

Saatiin myös hyviä vinkkejä siitä, miten oikeasti molempien pitäisi kommunikoida ja kuunnella. Ehkä sinä et vinkkejä tarvitse, mutta vaimosi tarvitsee.

Minulla on kokemusta, ensin kirjoitin Palvelevaan nettiin ja sieltä sitten ohjasivat paikkakunnan perheasian neuvottelukeskukseen, joka toimi evl.seurakunnan tiloissa.
Mitään uskontoon viittaavaa siellä ei keskustelu, tila oli hyvin erillään ja sinne pääsi huomaamatta, samoin rauhallinen ja viihtyisä. Terapeutti oli ihan tavallinen rauhallinen ihminen, hän tavallaan sai kertomaan tunteistani, ei yrittänyt minua moittia millään tavalla tai muutoinkaan alentaa.
Kaikin tavoin toi esiin, että minun on muistettava nyt ensisijaisesti pitää huolta itsestäni, syödä, nukkua jnd.
Kun on oikein hajallaan ajatukset ovat ihan hukassa. Hän kuunteli ja toi esiin mistä tämä toisen käyttäytyminen voisi johtua. Yritti kaikin tavoin auttaa ymmärtämään ja saamaan itsellesi edes jonkinlainen turvallinen olotila.
Eivät ne helppoja juttuja olleet, eikä ne hetkessä johda muuhun, kuin osaat ajatella selkeämmin, kävin useita kertoja, koskaan hänellä ei ollut kiirettä.
Kun lopetimme, hän kertoi, että jos tilanne taantuu, voin tulla takaisin keskustelemaan.
Näin joulun alla oli taasen hyvin vaikeaa, sillä on pakko kpohdata vaikeita asioita lasten vuoksi, olen jotenkuten kuitenkin selvinnyt eteenpäin, vaikka ei elämä olekaan vielä mitenkään nautittavaa.
En pystynyt oikein kodin ovea avaamaan, ei yhtään mikään kiinnostanut, nyt kuitenkin vuoden kuluttua olen sentään pystynyt joululahjat ostamaan ja jonkinlaisen joulun kotiin laittmaan, tosin en sillä tunteella kuin aikaisemmin elin.

Sanon vakaasti, että terapiaan kannatta aina mennä, saat paljon asioita, joiden avulla itse availet solmuja avoimiksi ja jaksat eteenpäin.
Täytyy antaa aikaa itselleen toipua, joka todellakaan ei tapahdu hetkessä.
Tuonne terapiaan on hyvä mennä myös läheisten ja lapsien, sillä jokainen käy samaa asiaa omalla tavallaan rankasti läpi ja ilman apua saattaa aiheuttaa jopa rankkaa sairastumista.
Suosittelen jokaiselle jo eroa ajattelevallekin, yksin ei osaa oikein nähdä oikein asioita.

Me menimme pari- ja seksuaaliterapeutille mieheni kanssa.

Meillä se auttoi ihmeesti. Menimme yksityisen kautta ja maksoimme lystin itse. Terapeutti oli erittäin asiallinen ja siellä pohdittiin elämämme hyviä ja ikäviä asioita. Analysoimme niin, että molempien näkökulmat tulivat molempien tietäviksi. Saimme keskusteltua rakentavasti paljon asioita. Terapeuttimme oli kokenut ja vanhempi rouva, mutta erittäin pätevä.

Suuri kiitos hänelle. Olemme edelleen avioliitossa ja onnellisia. :-)