Myöhä ollaa

minnoun laettannu valavontakameran koti nuapurtalloo, näkköö kokoaijjan televisiosta mitä nuapurtalossa tehhään, en minä utelias oo kunhan muuten vuan ajakulukseni nuapureita seoraelen ja välillä tae melekeen aena säleverhojen raosta kahtelen, silimäättii on muuttunna ihan suorakaeteen muotosiks kun jatkuvasti säleverhojen välistä kytteen ja nenäkii on kun nyrkkeilijällä, littee.
Korvattii on mulla aekalaella piätä vasten, ee voe sannoo hörökorvaks, sitä kun nuapurasuntoon kuuntelloo korva seinässä kiinni. Taetolaji sekkii, vaekee alottelijan on erottoo kaeken sen huminan ja kolinan keskeltä mitä nuapur tekköö ja mitä puhhuu kännykkääsä. Tiijän nuapurin asiat paremmin kun omat en uteliaessuutani muuten vuan vahingossa kuullu ja nähny, ovisilimiä mulla on kolome ja postiluukku jatkuvasti vähä raollaan jos sattuu joku rappukäätävässä jottae jollekkii toemittammaan niin pyssyy ajan tasalla asioesta, kiikar on linssit puhistettuna valamiina olohuoneen pöyvällä ja ikkunan eissä tuoli tököttää passipaekalla, termospullo ikkunalaavalla verhon takana ja sokerkuppi myös, tohvelit ja villapeitto että tarkenoo istua passissa jos vettää ikkunanraosta, sitten välillä pittää lähtee torille kertommaan muille ITT:n (Iisalmen tietotoimisto) porukoelle mitä ovat nähneet ja kuulleet, raportoija pittää, se kuuluu toemenkuvvaan, viikonloput on kiireisintä aekoo, suap kiel vyön alla juosta ja piä kolomantena jalakana ikkunasta nuapurin puolen seinään korva kiinni ja yks silimä vahtii valavontakameroo, on siinä yhelle ihmiselle tekemistä että kaekki kerkii seorata ja merkille panna ja vielä raporttia viijä torille, syyväkkii kun jossaen välissä pitäes keretä, viikoloppusin unettii jiäp hyvin lyhyeks.