Oli vuosi 1988 kun meitä muutamia istui iltahämärissä Suolahden Riihivuoressa sijaitsevan kotini pihapiirissä. Saunan ovi oli hiukan raollaan, kun olin laittanut juuri pihapiiriin tuotua saunaa kylpykuntoon, kunnes sitten aloin siinä kertomaan edellispäivien tapahtumia.
Tuli tuota joku ilta sitten oltua kunnon savusaunan löylyssä. Sillä saunareissulla virittäytyi mieli ajattelemaan - kuinka viisaita ovat esi-isämme olleetkaan kun ovat keksineet sellaisen nautintalaitoksen kuin suomalainen savusauna. Ei ole varmaan mitenkään helppoa ollut esi-isiemme elämä, kuitenkin siitä huolimatta olivat he, -ainakin siltä vaikuttaa, paljon tyytyväisempiä vallitseviin elämänoloihinsa, kun ei edes osattu paljon vaatia, tultiin toimeen vähemmällä ja silti olivat onnellisen tyytyväisiä niukkaankin toimeentuloon.
Ennen eivät tunteneet käsitettä kiire, kyllä joudettiin tuhauttamaan savusaunassa löylyt vaikka joka ilta. Ei nyt joudettais sellaista saunaa lämmittämään, syynsä siihen on selviö, kaikilla on sana kiire, ei joudeta kylillä kuljettaessa edes maisemia vilkuilemaan, paitsi jos autolla ajellen sattuu kurvin oikaisemaan väärältä puolelta. Järvelläkin pitää perätuupparissa olla tarra 50 kymppiä tunnissa, totta tuo onkin, sillä ei sillä viidelläkymmenellä eurolla paljon menovettä ostella, että siksikö pitänee kovaa ajaa, että perille asti pääsee ennen kuin tankki on taasen tyhjä.
On vahinko, kun vanhoja, vielä pystyssä olevia rakennuksia pyritään hajoittamaan, jopa sieltäkin missä ne eivät ole vielä kenenkään tiellä, erikoisesti tulisi kantaa huolta, kun kovin vähän ymmärretään vaalia suomalaista saunaperinnettä, ei liene ole se rahasta kiinni.
Mielenkiintoista on tietää, montako savusaunaa on ympäristökaupungeissa ja maaseutukunnissa. Vaikka elämme tekniikan aikakautta, niin kunnon hirsisalvoksen tekijöitä on harvassa, samoin kuin kauniiden puukirkkojen rakentajia, nyt tehdään enimmäkseen kalseita kiviseiniä. Romanttiikka ja idyllisyys näyttää olevan vieraita käsitteitä, ja niin on helposti vallalla sanonta, mitä noita vanhoja mökkipahasia säilyttämään. Kansamme vanhat elämäntavat ja kulttuuriperinteet ovat säilyttämisen arvoisia, sanoopa kuka mitä hyvänsä.
Olisi erittäin tärkeää, että ne, jotka vielä asuvat ja vaikuttavat synnyinseudullaan, että he tallentaisivat kotoiseudulleen ominaisia tapoja ja tottumuksia, siksi tulisi muistaa, että pitäisimme kaikin puolin huolta synnyninseutumme kauniista, eri sukupolvien kotiseutukasvoista. ...No jopa jotain, olin aivan unohtunut näihin mietteisiini istuessani tässä hämärtyvässä syksyillassa, joten hyvä on arvoisat toverit, että edes jotenkin näette kuka tässä istuu, ...saunaan tästä on lähdettävä, ennen kuin puulämmitteisen kiukaan hiillos hiipuu.
Näin Suolahden Riihivuoressa, Kemijärven maisemista synnyinseudulle Suolahteen muuttanut nuoriso-ohjaaja.
Tuli tuota joku ilta sitten oltua kunnon savusaunan löylyssä. Sillä saunareissulla virittäytyi mieli ajattelemaan - kuinka viisaita ovat esi-isämme olleetkaan kun ovat keksineet sellaisen nautintalaitoksen kuin suomalainen savusauna. Ei ole varmaan mitenkään helppoa ollut esi-isiemme elämä, kuitenkin siitä huolimatta olivat he, -ainakin siltä vaikuttaa, paljon tyytyväisempiä vallitseviin elämänoloihinsa, kun ei edes osattu paljon vaatia, tultiin toimeen vähemmällä ja silti olivat onnellisen tyytyväisiä niukkaankin toimeentuloon.
Ennen eivät tunteneet käsitettä kiire, kyllä joudettiin tuhauttamaan savusaunassa löylyt vaikka joka ilta. Ei nyt joudettais sellaista saunaa lämmittämään, syynsä siihen on selviö, kaikilla on sana kiire, ei joudeta kylillä kuljettaessa edes maisemia vilkuilemaan, paitsi jos autolla ajellen sattuu kurvin oikaisemaan väärältä puolelta. Järvelläkin pitää perätuupparissa olla tarra 50 kymppiä tunnissa, totta tuo onkin, sillä ei sillä viidelläkymmenellä eurolla paljon menovettä ostella, että siksikö pitänee kovaa ajaa, että perille asti pääsee ennen kuin tankki on taasen tyhjä.
On vahinko, kun vanhoja, vielä pystyssä olevia rakennuksia pyritään hajoittamaan, jopa sieltäkin missä ne eivät ole vielä kenenkään tiellä, erikoisesti tulisi kantaa huolta, kun kovin vähän ymmärretään vaalia suomalaista saunaperinnettä, ei liene ole se rahasta kiinni.
Mielenkiintoista on tietää, montako savusaunaa on ympäristökaupungeissa ja maaseutukunnissa. Vaikka elämme tekniikan aikakautta, niin kunnon hirsisalvoksen tekijöitä on harvassa, samoin kuin kauniiden puukirkkojen rakentajia, nyt tehdään enimmäkseen kalseita kiviseiniä. Romanttiikka ja idyllisyys näyttää olevan vieraita käsitteitä, ja niin on helposti vallalla sanonta, mitä noita vanhoja mökkipahasia säilyttämään. Kansamme vanhat elämäntavat ja kulttuuriperinteet ovat säilyttämisen arvoisia, sanoopa kuka mitä hyvänsä.
Olisi erittäin tärkeää, että ne, jotka vielä asuvat ja vaikuttavat synnyinseudullaan, että he tallentaisivat kotoiseudulleen ominaisia tapoja ja tottumuksia, siksi tulisi muistaa, että pitäisimme kaikin puolin huolta synnyninseutumme kauniista, eri sukupolvien kotiseutukasvoista. ...No jopa jotain, olin aivan unohtunut näihin mietteisiini istuessani tässä hämärtyvässä syksyillassa, joten hyvä on arvoisat toverit, että edes jotenkin näette kuka tässä istuu, ...saunaan tästä on lähdettävä, ennen kuin puulämmitteisen kiukaan hiillos hiipuu.
Näin Suolahden Riihivuoressa, Kemijärven maisemista synnyinseudulle Suolahteen muuttanut nuoriso-ohjaaja.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tarinoita olisi ihan mukava lukea jostain paikalllislehdestäkin esim pikkukaupunkilainen, olisi vaihtelua ja kaikillahan ei ole nettiä.
On aivan oikein, niin pitäisi olla, kuitenkin, onko mahdollista, että paikallislehdet ymmärtää sellaista asiaa.
KEVÄTMUUTTO
Eilen oli, aurinkoinen sinitaivaan syvyys,
sinä lensit tänne.
Harmaat, vanhuuden siipesi,
aurinko hopeoi.
Ojensit kaulasi pohjoista kohden,
suuntana viimekesäinen synnyinsuo.
Lentäessä puhuit kurkien kielellä,
kaivavat, kuivattavat nämäkin suot.
Ei taida enää, tarvetta tulla takaisin,
synnyinseudun karpalosuolle
6. 5. 2010
Heikki Penttinen Äänekoski
ymmärtäisikö paikallislehdet? Sehän selviää kun käy kysymässä. Kyllä olisi piristävää saada uusia tarinan "iskijöitä" lehtien sivuille, edes silloin tällöin..
Ainakin itseäni kiinnostaisi lukea "paikallishistoriaa" tuossa muodossa kuten HP kirjoitti tuon "paluu 1988 synnyinseudulle".