Keskustelu on vain täysi-ikäisille

Tämän keskustelualueen sisältö ei sovi alaikäisille. Jatka vain, jos olet täyttänyt 18 vuotta.

haluttomuus..

ennen olin lähes nymfo, teininä jo mulla oli monia ns. "seksisuhdemiehiä", ja monia lyhkäsiä suhteita.

olin 19 kun tapasin nykyisen mieheni. tajusin heti, että suhteesta voi tulla vakavampikin, joten pihtasin 2 kk, ennen kun suostuin seksiin. nyt ollaan oltu 2 vuotta yhessä (ja vuosi avoliitossa), tällä hetkellä elämä on kun kahella kaveruksella/kämppiksellä..

sairastuin n. vuosi sitte masennukseen (oli jo toinen elämässäni, mutta eka tän miehen kanssa), multa lähti kaikki halut kokonaan. lääkityskin vei himot. lääkityksen lopettelin äskettäin, mutta halut ei oo palannu. olen siis eläny selibaatissa viimeset n. puol vuotta. mieskään ei enää oo jaksanu tehä minkäänlaisia alotteita tai tulla mun lähelle. luulen, että rakkaus on kadonnu ihan kokonaan. onko enää mitään tehtävissä? häpeän itteäni, oon ollu nyt muutaman kuukauden jo työttömänä, ja lihonu monta kiloa (lääkitys isona syynä lihomiseen!). inhoan itteäni. tiiän, etten voi rakastaa toista tai nauttia seksistä, kun vihaan itteäni koko ajan.

onko kellään mitään neuvoja?
111101
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Ei se seksi mikään pakkopulla ole. Miehes ei varmaan ole kiinnostunut kun susta on tullut läski. Miksi naiset aina lihottavat ittensä kun ovat ukon itelleen löytäneet?! No, mutta voitte vallan mainiosti elää tuommoista seksitöntä elämää, ei se tapa.

Äänestä
  • "mies", mikähän joillakin on kun on pakko laukoa asiattomuuksia? En ymmärrä. Saako joku siitä jonkinlaista kieroutunutta mielihyvää? Aika sairas ihminen saa olla.

    Huomaa taas, kenellä ei ole omakohtaisia kokemuksia ja jolla on itsellä niin pahoja henkisiä ongelmia, jotta on pakko purkaa pahaa oloa ja vihaa muihin. Olisit mielummin hiljaa, ei tarvis muiden menettää hermojaan.

    Äänestä

Käytkö terapiassa?

Jos et, niin ota ihmeessä yhteyttä terveyskeskukseen ja hanki lähete.

Tiedän hyvin, mitä on kun sairastuu masennukseen ja tulee kaupanpäällisiksi itsetunto-ongelmat, saati sitten jos mies ei anna (nim. "mies", ei, se ei aina johdu siitä, että puoliso tuntisi toisen jotenkin vähemmän viehättäväksi). Siinä on melkonen oravanpyörä valmis.

Kannattaa varmaan yrittää keskustella avomiehesi kanssa aiheesta. Ja yrittää hoitaa itsesi kuntoon.

Lääkkeet ei aina ole se paras vaihtoehto, minulla toimi tuo terapia paremmin, lääkkeet ei juuri tuntuneet auttavan.

Äänestä
  • en käy terapiassa. viime vuonna työterveyslääkäri laitto mulle lähetteen, mutta en päässy terapiaan (mikä lie resurssipula olikaan syynä).. enkä haluu mennä terveyskeskuslääkärilleni (on nuori mies) näistä asioista puhumaan.
    mieheni kyllästy tekee alotteita, kun en koskaan innostunu seksistä. enkä innostu vieläkään. tosin meillä nyt suhteessa muitakin ongelmia seksittömyyden lisäksi, eli voi olla, että onkin pian jo entinen suhde..
    no, ainakin luulen, että nyt on töitä tiedossa, ja töissä mulla ainakin pysyy aina paino kurissa (sen verran fyysistä hommaa), eli luulen että ylimääräset kilotkin karisee kun pääsen töihin.

    Äänestä

kirjotukses tuntu tutulta.. mä olin nuorempana kans tosi seksuaalinen sit mäkin masennuin ja halut hävis. masennus johtui hyvin pitkälti ex miehestäni joka kohteli mua kun ilmaa monta vuotta.. seksiä harrastetiin suunnilleen vaan sen verran et saatiin lapset alulle. mä koitin miehellenikin selittää et mä en TIEDÄ mistä haluttomuuteni johtuu enkä todella tiennytkään! musta oli tosi outoa ja hämmentävää kun seksiä ei tehny mieli vaik rakastinkin miestäni ja mä olin aina ollu se ns. aktiivisempi osapuoli. enhän mä sillon tajunnut olleeni masentunu, vaik olinkin kokoajan onneton ja surullinen ja niin väsynyt.. mut sit mä tein ratkaisuni ja erosin miehestäni. hoidin siis kodin ja pienet lapset yksin, ex miehestä ei ole ollu koskaan mulle apua. melko selvää siis ettei seksi ollut tässäkään elämän tilanteessani etusijalla eikä sen saamisen etsimiseen ollut mitään mielenkiintoa. sit mä tapasin nykyisen miesystäväni joka taas on hyvin seksuaalinen ja haluaa siis melkein koko ajan. hänen kanssaan olen saanut haluja ja itsetuntoa lisää. minä kuitenkin edelleenkin pidän itseäni rumana ja lihavana vaikka mieheni koittaakin uskotella muuta.. en voi uskoa et hän olisi tosissaan, onhan mulla itelläni silmät päässä! siksi minun on vaikea nauttia seksistä kun ajattelen väkisin kuinka rumalta näytän alasti, rinnat on mennyttä lapsien imetyksen myötä ja takapuoli levinnyt ja reidet hölskyy.. en voi sille ite mitään!! eli ei mulla oikeestaan ole neuvoja sulle antaa mut kirjotin tän six et tietäsit et meit on mutakin jolla on saman kaltainen tilanne, ja kyllä me täältä viel noustaan!! vai mitä!? hyvää kevään jatkoa sulle ja kaikille muillekkin!!

Äänestä
  • Haloo naiset !
    Oletteko ajatelleet että kyllä se mieskin masentuu kun ei saa seksiä vaikka tekisi keiken mahdollisen. Olen itse 32 vuotias mies ja meillä on 2vuotias tyttö vaimoni kanssa. Ymmärsin alkuu lapsen syntymän jälkeen että vaimoni ei halunnut seksiä kuin satunnaisesti 1-2 kertaa kuukaudessa kauhean ruinaamisen jälkeen.Hän halusi lähteä töihin noin puolivuotta sitten ja ajattelin josko piristyisi, mutta ei, loppui seksi kokonaan.Itseäni mietityttää, että olisiko toinen mies. No se siitä.
    Mutta en mitenkää voi ymmärtää naisten ajatuksia, että mies ei halua kun on rupsahtanut, rinnat roikkuu tai takamus on levinnyt. Herranen aika! Mielästäni ne ovat aivan tois arvoisia asioita.Rakkaus toista ihmistä kohtaa, se on se mikä laittaa haluamaan, ei haittaa olkoon roppa minkälainen tahtojaan!
    Voisihan tätä jatkaa pidempääkin, mutta nyt on aika rientää.

    Äänestä

moi mitää kuulu

Äänestä

Itsellänikin masennus aiheutti haluttomuutta, lääkkeillä ja ilman.
Tunsin suhteessa itseni koko ajan naisena riittämättömäksi, huonoksi ja rumaksi, lisäksi ajattelin että mieheni varmaan käy tyhjennyttämässä pallinsa muualla.

Seksi alkoi kuvottamaan entisestään, kun uskoin vakaasti hänellä olevan muita, eihän kukaan mies voi kuukausitolkulla olla ihan ilman..

Kumma kyllä, oloni parani huomattavasti kun päätin erota ja olla jonkin aikaa ihan itsekseni!
En enää tarvitse mitään lääkkeitä, olen laihtunut ja ajattelen jo seksiäkin mahdollisena..

Ehkäpä joku aikalisä sinulle itsellesikin tekisi hyvää.
Opettele tulemaan toimeen itsesi kanssa niin tulet paremmin toimeen miestenkin kanssa, eikö niin?

Äänestä
  • voi olla jotain perää.. ehkä munkin pitäis olla vähän aikaa ihan itekseni ja yksin (tosin miestä ei nykyään juurikaan kotona ees näy!). mua ei jotenkin ees haittaa, vaikka tietäsin mieheni käyvän vieraissa, enhän mä ole halunnu seksiä kuukausiin. ja halut ne on miehillä.. no, mä oon saamassa töitä, eli kohta ei itekään tarvii enää murehtia kotona. meijän suhde ei enää kauaa varmaan jatku, mutta haluun ainakin saada itteni "jaloille" ennen kun se ero tulee..

    Äänestä

ymmärrettävä tilanne...
ensin pitäisi saada nuo tunteet siitä ettet ole haluttava jne. pois, jotta voisit edes miettiä seuraavaa askelta eli seksiä. Olet ollut niin pitkään ilman ettet enää muista miten taivaallista se voi olla. Jos lääkärit ovat sitä mieltä että masennuksesi on ohi(mitä kyllä vähän epäilen),niin sitten osta esim. dildo ja tee se ensin itsellesi, ehkä sitten alkaa palaamaan mieleen miltä tuntuu ja himot herää.
Olen huomannut tuon asian itsessäni että kun ei ole vähään aikaan seksiä niin sitten ei himotakaan...

Äänestä
  • no, dildo ja vibra mulla on jo ennestään, mutta eipä tee niitäkään mieli! tai jos tekee, ainoostaan joku "pikanautinto". eli en nauti enää seksistä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


nainen22 kirjoitti:

ennen olin lähes nymfo, teininä jo mulla oli monia ns. "seksisuhdemiehiä", ja monia lyhkäsiä suhteita.

olin 19 kun tapasin nykyisen mieheni. tajusin heti, että suhteesta voi tulla vakavampikin, joten pihtasin 2 kk, ennen kun suostuin seksiin. nyt ollaan oltu 2 vuotta yhessä (ja vuosi avoliitossa), tällä hetkellä elämä on kun kahella kaveruksella/kämppiksellä..

sairastuin n. vuosi sitte masennukseen (oli jo toinen elämässäni, mutta eka tän miehen kanssa), multa lähti kaikki halut kokonaan. lääkityskin vei himot. lääkityksen lopettelin äskettäin, mutta halut ei oo palannu. olen siis eläny selibaatissa viimeset n. puol vuotta. mieskään ei enää oo jaksanu tehä minkäänlaisia alotteita tai tulla mun lähelle. luulen, että rakkaus on kadonnu ihan kokonaan. onko enää mitään tehtävissä? häpeän itteäni, oon ollu nyt muutaman kuukauden jo työttömänä, ja lihonu monta kiloa (lääkitys isona syynä lihomiseen!). inhoan itteäni. tiiän, etten voi rakastaa toista tai nauttia seksistä, kun vihaan itteäni koko ajan.

onko kellään mitään neuvoja?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu