Onko timanttibuddhalaisuus lahkolaisuutta?

Millä tavoin timanttipolun (tarkoitan tässä siis suomessakin harjoitettua Karma-Kagyü -linjaa) opetukset eivät täytä buddhalaisuuden kriteereitä? Tuskin kirjoittaja itse enää keskustelua seuraa mutta olisi mielenkiintoista tietää.

Mitä "rahastamiseen" tulee, en ole sellaista huomannut. Meditaatioissa käyminen on ilmaista. Jos haluaa ostaa itselleen meditaatiovihkosen kotona meditoimisen avuksi, se on kokemukseni mukaan yleensä muutaman euron maksanut. Jos joku käy meditoimassa ja kokee vihkosista maksun perimisen buddhalaisuuden ajatusten vastaiseksi, voi sen mielestäni tuoda julki. Silloin saa ainakin perustelut sille, miksi maksua kerätään ja harjoittajat saavat aihetta miettiä suhtautumistaan Buddhan opetuksiin.

Harmillisesti tuo Auvisen audiotuotos tuntuu mielestäni hyvin tarkoitushakuiselta; Auvinen vaikuttaa jo ennakkoon päättäneen, että timanttipolkulaisuus on lahko ja vieläpä vaarallinen, kun Ken Sainion kaltainen Islamiin kriittisesti suhtautuva henkilö siinä toimii (en ole Sainion mielipiteisiin syventynyt niin läheisesti, että osaisin hänen kantaansa tai sen perusteita arvioida). Tämä paistaa läpi mm. taustamusiikin valinnassa ja ilmeisesti vääriin muistikuviin (kuulosti ainakin erikoiselta muunnokselta siitä, mitä keskuksissa on niissä käydessäni meditoitu) perustuvien "rekonstruktioiden" paatoksillisuudessa.

Eli tiivistettynä: Oman kokemukseni perusteella timanttipolkubuddhalaisuus ei ole lahkolaisuutta ja jos aihe kiinnostaa, kannattaa käydä joku kerta keskuksella kokeilemassa meditaatiota, eivät ne buddhalaiset suihinsa syö :)

"1. Rahastus"

Monenlaisen kritiikin voi hyväksyä, mutta ei tuota. Timanttipolun meditaatioissa voi käydä ilmaiseksi, mutta monet muut ryhmät kattavat toimintamenonsa kuukausi- tai jäsenmaksuilla. Nämä jäsenmaksut eivät aina ole kovin pieniä, koska esim. oman harjoitustilan ylläpitäminen ei ole halpaa. Ylipäätään on vaikea ymmärtää niitä, joiden mielestä opetukset pitäisi saada ilmaiseksi. Kun kuitenkin kuluja syntyy, kenen pussista ne pitäisi kattaa? Pitäisikö jonkun toisen uhrautua ja antaa palkkansa, jotta joku voi käydä tilaisuuksissa ilmaiseksi? Jos kokee hyötyvänsä opetuksista ja harjoituksista, muutama kymppi kuussa on hyvin pieni raha lahjoitettavaksi. Sillä ylläpitää dharmakeskusta itseä ja toisia kävijöitä varten.

En tiedä Suomesta yhtään sellaista buddhalaista ryhmää, joka rahastaisi. On kyllä ainakin yksi "valaistunut mestari"-rahastusjuttu, mutta sitä poppoota ei kukaan buddhalainen tunnusta buddhalaiseksi.

"2. Timanttipolun opetukset eivät täytä buddhan kriteereitä mita tarkoitetaan buddhalaisuudella."

Tuskin tiedät itsekään Buddhan kriteereitä aidolle dharmalle, muuten olisit ne maininnut. Autan vähän: neljä sinettiä. Timanttipolun opetukset täyttävät Buddhan asettamat kriteerit väljästi. Voi sen sijaan pohtia, mitä se tarjoaa perinteiseen buddhalaisuuteen verrattuna? Omasta mielestäni perinteisten, laajalti tunnettujen tiibetiläisten opettajien perustamissa ryhmissä saa laadukkaampaa opetusta.

Samoin osa timanttipolun opetusten mukana tulevista, elämäntyyliin liityvistä jutuista ja asenteista lienee perua pikemminkin Ole Nydahlin nuoruuden hippiajoilta ja tanskalaisesta mentaliteetista kuin buddhalaisuudesta. Monia timanttipolun oppilaita näyttää viehättävän laama Nydahlin karisma, mutta se on asia johon ei tulisi keskittyä, vaan opetusten puhtauteen. Tässä kohdin timanttipolun oppilaat luultavasti vetoaisivat karma kagyü-linjan tuhatvuotiseen perinteeseen, mutta ongelma on juuri siinä, että laama Nydahl ei opeta näiden perinteiden mukaan. Eron huomaa, jos käy lähes kenen tahansa kunnolla opiskelleen buddhalaisen opettajan kurssilla. Haastan laama Nydahlin oppilaat "käymään vieraissa" edes yhden kerran. Siitä saa vertailuun pohjaa. Suomessa, Ruotsissa, Virossa, Tanskassa jne. käy toisinaan hyvin laadukkaita opettajia. Yleensä vierailut tuhrautuvat eksoottisiin initiaatioihin ja muihin rituaaleihin, mutta myös pelkkiä opetuskursseja järjestetään. (Aro gTer ei ole aito dharmalinja, sitä suosittelen välttämään.)