Muuliaasi ja pikkupimppu
"..Muuliaasi hirnahteli metsän reunassa levottomasti. Välillä se nosteli kavioitaan ja silloin siltä näkyi sen...tshi! hi hi!... kauhea letku! Sen omistaja seisoi muuliaasin takana jakkara kädessään ja toisessa kourassa mies piteli kaluaan. Miehellä oli yllättynyt ilme minut havaittuaan ja itsekin punastuin, koska olinhan tavallaan ollut salaa tirkistelemässä isännän touhuja."
Oliks juttu mukava? Kommentit, mitkä vaan tervetulleita.
"..Muuliaasi hirnahteli metsän reunassa levottomasti. Välillä se nosteli kavioitaan ja silloin siltä näkyi sen...tshi! hi hi!... kauhea letku! Sen omistaja seisoi muuliaasin takana jakkara kädessään ja toisessa kourassa mies piteli kaluaan. Miehellä oli yllättynyt ilme minut havaittuaan ja itsekin punastuin, koska olinhan tavallaan ollut salaa tirkistelemässä isännän touhuja."
Oliks juttu mukava? Kommentit, mitkä vaan tervetulleita.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tässä vähäsen jatkettu ja korjailtu versio aikaisemmasta, bon appetit!
Kohta ylitettyäni pienen puron, saavuin aukion reunalle. Yllätyin edestäni kuuluneesta äänestä, ja hiljensin reipasta kävelyvauhtiani vaistomaisesti. Varovasti tiiraillen pusikon yli, huomasin mistä ääni oli lähtenyt.
Muuliaasi hirnahteli metsän reunassa levottomasti. Välillä se nosteli kavioitaan ja silloin siltä näkyi sen...tshi! hi hi!... kauhea letku! Minua alkoi naurattamaan siis aivan sairaan hysteerisesti. Kikattelin suorastaan! Sen omistaja seisoi muuliaasin takana jakkara kädessään ja toisessa kourassa mies piteli kaluaan. Miehellä oli yllättynyt ilme minut havaittuaan ja itsekin punastuin, koska olinhan tavallaan ollut salaa tirkistelemässä isännän touhuja, ajattelin nyt posket hehkuen.
Toinen maalainen istui kannon päällä hieman kauempana banjoa näppäillen. hänen vieressään oli pullomainen saviruukku, jonka kyljessä luki "moonshine"
Tunnistin melodian; se oli varmasti nimeltään "dualing banjos", ja olin kuullut sen jossain leffassa. Jakkaraa pitelevä mies sanoi jotakin banjoa soittavalle miehelle ja osoitti kädellään minua. Soitto lakkasi heti. Soittaja vilkaisi minua ja otti viereltään pyssyn jossa oli kaksi piippua. Piiput kääntyivät minuun päin ja ihmettelin mustien reikien valtavaa kokoa, jotka voisivat sylkeä kuolemaansa minuun millä hetkellä hyvänsä. Jakkaraa pitelevä mies kerkesi ensin luokseni, ja hämmästyin miehen alkukantaista hajua, joka huokui ruokkoamattomasta sänkisestä naamasta ja mädistä hampaista kasvoilleni. Miehellä oli päässään punaruutuinen hiestä märkä lakki, jollaisia kalliovuorten metsurit käyttivät ennenvanhaan. Miehen housuja kannattelevat henkselit laahasivat maata, mieleeni tuli jostain kumman syystä lapsuudestani tutut Sepesusi ja pikkuhukka. Paitsi tässä oli nyt kaksi Sepesutta, ja toinen osoitteli minua vanhanaikaisella pyssyllään.
"Etteks te tietä, ettei tuollainen tirkistely ole oikein sopivaa nuorelle neitillen?" Kysyi mies omituisella murteella, selvästi ärtyneesti. Miehen toinen silmä haritti.
Pyssyä pitelevä mies tuli vierelleni.
"Ristuksen siunaa, mitäs sillä oikein on selässään?" kysyi toinen mies ja tökkäsi viidensadan dollarin arvoista Jack Wolwskin -rinkkaani pyssynsä piipulla. Jonkinlainen viinan haju lemusi molemmista miehistä. Nyt alkoi pelottamaan. Mieleni huusi pääni sisällä:
(Taivas! Nämä molemmat äijäthän ovat humalassa, ja ehkä hullujakin. Mitä se teki äsken aasin kanssa. Mitä miehiä nämä oikein ovat. Kukaan ei tiedä, pikku tyttönen, että sinä olet täällä korvessa aivan yksin, Kukaan ei edes välitä, sillä olethan sinä tullut omillasi toimeen, etkä sinä tarvitse ketään! Niinhän sinä sanoit poikaystävällesi vasta viikko sitten. Nämä hulluthan...)
"Auts!" Mies tökkäsi pyssyllään takamukseeni. Mustat hampaat pilkottivat virnistävästä mielipuolisesta suusta. Mies oli selvästi vajaaälyinen, ei takuulla olisi pärjännyt mensan testeissä, ei edes lasten tasoisille tarkoitetussa, ajattelin. Tunnustelin takamustani varovasti kädelläni, toivottavasti sen saastaisesta pyssystä vain ei olisi jäänyt likatahraa Haltin goretex -vaellushousuihini!
Jos juttu on hyvä, niin enköhän keksi sille jatkoa?
Tässä jatkoa, en malttanut olla kirjoittamatta!
"Onkos neiti eksynyt? Vai mitä helvettiä te täällä vuorilla haahuiletten?" kysyi pyssyä pitelevä mies yhä virnistellen.
"Pyydän anteeksi jos häiritsin teitä ja työntekoanne täällä metsässä. Olen tosiaankin hieman eksyksissä, en ole varma siitä, missä seuraamani polku kulkee. Voisitteko ystävällisesti kertoa minulle, missäpäin se menee?"
Mies napitti sinisillä vajaamielisen tylsillä silmillään yhä minua. Virnuilu vain leveni.
"Lähdin vaellukselle kolme päivää sitten, minua ollaan vastassa perillä. Kysyin vain siksi, että jos en ole tullut perille ylihuomenna, niin minua lähdetään etsimään. Poikaystäväni on siellä vastassa ja hän on poliisi" jatkoin epätoivoisesti.
"Vai polliisi? Meinaatteks te että täällä ylhäällä olis jotain pahantekijöitä vai?
Pontikan keittäjiä vai, niinku?" kysyi nyt harittava silmäinen.
"En minä ole ollenkaan kiinnostunut siitä, mitä te täällä teette,sanoin hätäisesti. Kuulkaas; olen suuren markkinointifirman henkilöstöpäällikkö. Itseasiassa firma on mantereen suurimpia. Jos en palaa ajoissa töihin, niin minua ryhdytään etsimään tosissaan" vastasin hermostuneesti.
"Turpa kii!" tokaisi mies ja läimäytti kämmenellään kasvoihini voimalla salamannopeasti.
Kaaduin maahan silmissä säkenöiden. Vaikka olinkin harrastanut thai-nyrkkeilyä salilla jo melkein kahden vuoden ajan, en yksinkertaisesti pystynyt tekemään yhtään mitään tälläisen eläimellisen vihan edessä, joka päivänselvästi nyt uhkasi jopa henkeäni.
Sanaakaan sanomatta mies marssi aasin luokse, irroitti sen turvan ympäriltä jonkinlaisen köydenpätkän ja tuli takaisin luokseni. Toinen tähtäsi minua hiljaa hirveällä pyssyllään yhä vain virnistellen.
Harittavasilmäinen solmi köyteen jonkinlaisen silmukan ja pujotti sen kaulani ympärille. Tunsin kuinka vasen korvakoruni irtosi ja tippui jonnekkin maahan.
"Jack, ota sää aasi , mää otan tän neitin" mies sanoi toiselle äijälle käskevään sävyyn ja poimi samalla maasta kepin.
Saastainen ja takuulla syöpäläisiä kuhiseva haiseva köysi hirttäytyi kaulani ympärille, kun mies kiskaisi minut siitä pystyyn jaloilleni. Tunsin tukehtuvani, ja epätoivoisesti yritin höllentää silmukkaa, mutta pian huomasin että siinä oleva kummallinen solmu ei antaisi periksi milliäkään. Mies pamautti kepillään minua kipeästi takamuksille ja komensi "Lähdetäänpäs sitten neiti! Neiti saa nyt sitten vähäsen vaellusta."
Mies nyhti minua perässään kuin jotain elukkaa...aivankuin tuo toinen aasiaan; ajattelin järkyttyneenä ja totaalisen alistettuna mielessäni hiljaa. Ajattelin, että kohta pyörtyisin. Jalkani vapisivat, ja tunsin kuinka adrenaliini humisi korvissani.
Jonkin aikaa kuljettuamme ylös ja alas ääneti, huomasin yht'äkkiä olevani työpaikallani kaksi viikkoa sitten, juuri ennen lomaa. Muistin erään alaiseni murtuneen ilmeen, kun hän suuren tammipuisen pöytäni toisella puolella väänteli käsiiään sylissään. Huomasin, että ei ollut kaukana, etteikö minua reilusti vanhempi mies olisi alkanut parkumaan kohta kuin pienet lapset ainakin. Olin juuri kertonut alaiselleni siitä, kuinka tärkeää on nykyaikaisessa kiihkeärytmisessä yritystaloudessa se, että jokainen on valmis antamaan sataprosenttisen panoksensa yhtiölle, jotta se pärjäisi ankarassa kilpailussa. Mieluummiin vähän ylikin. Muutoin yhtiöllä ei olisi tarkoitusta eikä tulevaisuutta, kuten ei meilläkään, jos yhtiötä ei olisi. Yhtiö on kaikki.
Henkilöstömenoja oli pakko supistaa. Katselin nyt hieman huvittuneena tuota ihmisrauniota, ja kysyin ottaisiko hän kahvia. Säädin ilmastointia pöytäni napista suuremmalle teholle. Ulkona oli kiusallisen kuumaa.
"Minun on ikävä kyllä pakko vähentää henkilöstöä, kuten varmaan olettekin jo jonkin aikaa tienneetkin?" Tiesin, että sanani olivat pelkkää retoriikkaa miehen korvissa, mutta halusin tilanteen olevan hallussani juuri siten kuin minulle oli opetettu. Sitä paitsi minulla oli kiire aerobic tunnille.
"Siksi uskon, että te kykenevänä ja tarmokkaana perheen isänä löydätte kyllä jonkin toisen työpaikan" lisäsin vielä antaen ymmärtää, että keskustelu oli nyt päättynyt.
Valta maistuu hyvälle. Se maistuu m..
"Auuh!" tunsin kuinka keppi läsähti kipeästi takamukseeni. Heräsin horroksestani, tunsin ääretöntä raivoa.
"Miksi sinä senkin maalaisjuntti hakkaat minua?! Senkin pikku paska, taidat pitää naisten hakkaamisesta?" huusin miehelle raivostuneena.
Mies katsoi minua ällistyneenä ja löi uudestaan, vieläkin lujempaa.
"Jep. Oikeessa oot, neiti. Mää tykkään siitä! Katsos vaikka neiti" sanoi mies ja löi uudestaan entistä lujemmin. Keppi räsähti poikki. En pystynyt enää edes valittamaan, kaulassani kuristava köysi haittasi hengitystäni. Ajattelin kuolevani kipuun ja nöyryytykseen ja pelkoon. Varsinkin nöyryytykseen.
Pysähdyimme pienen putouksen alapuolelle. Muuli oli jo rannassa hörppimässä kristallinkirkasta vettä.
Jatkoa edellisiin, kun sitä on nyt tullakseen. Toivottavasti maistuu...
-----------------------------------
Toinen miehistä, joka oli taluttanut muulia edellämme, irvisteli ja väänteli naamaansa omituisiin ilmeisiin nuotiota sytyttäessään. Kieli tuli välillä ulos suusta kun mies keskittyi tulen tekoon. Pääsin istumaan kalliolle, ja minua kuljettanut mies löysäsi silmukkaa kaulastani.
Miehet puhuivat hiljaisella äänellä keskenään, ja välillä keskustelu nousi melkein riitelyksi, enkä tahtonut saada selvää heidän omituisesta murteen mongerruksestaan. Minua kuljettanut mies oli selvästikin edelleenkin pomo. Huomasin sen, kun hän sieppasi "moonshine" -pullon kaverinsa käsistä aivan luonnollisesti, eikä toinenkaan siihen mitään sanonut. Mies hörppi pullosta muutaman kulauksen, pärski ja kirosi, ja katsoi sitten huvittuneesti minua. Käänsin katseeni alas joelle.
Ajattelin mielessäni: "Mihin olen joutunut? Keitä nämä tyypit oikein ovat? Mihin he minua vievät? Jumalauta, tämä jos mikä täyttää takuulla kidnappauksen tunnusmerkit."
Mies liikkui yllättävän varmasti kivikossa. Äijä tuli pulloineen viereeni ja kysyi: "Ottaskos se neiti pienet siivut?"
Pudistin miehelle päätäni katsoen yhä joelle. Mies lemusi. Voi taivas tuota hajua!
Äijä irroitti hampaillaan korkin viinaruukusta ja sylkäisi sen kauemmaksi. Sitten mies kiepautti nopeasti jalkansa rinnalleni ja painoi minut kalliota vasten. Toisella kädellään mies piteli viinanassakkaa suuni edessä, toinen käsi etsi reittiä suuhuni, sen aukaistakseen. Näin kuinka pitkät ja likaiset kynnet miehen sormissa olivatkaan, käsikin lemusi joltakin lannalta tai muulta. Muulinpaskalta, mielessäni välähti.
Mies sai suuni auki, ja kaatoi savipullosta suuni täydeltä pahanmakuista ja polttavaa, oksettavaa lientä.
Sain nielaistua, muutenhan olisin kohta tukehtunut. Kurkkua poltti. Vatsaa poltti ja väänsi. Molemmat miehet katsoivat kauempaa nuotiolta, kun itkin katkerasti ja oksentelin. Voi luoja. Voi luoja!
Aurinko pilkotti vielä oranssisena hieman kuusikon yläpuolelta. Hyttyset lensivät vedenpinnalla omituista kahdeksikkoaan vailla tarkoitusta tai määränpäätä. Ne vain lensivät. Ne vain lensivät, kunnes nälkäinen taimen tai lohi sieppaisi typerän hyttysen veden pinnalta. Ajattelin mielessäni, kuinka väärin on, ettei kukaan kerro noille hyttysille, millainen vaara nitää uhkaa, kun tuollatavoin lentelivät. Ja kuinka väärin olikaan se, ettei kukaan kerro nuorille menestyville naisille sitä, että jotkut toiset pedot saalistavat myös, eivätkä ne välitä menestyksistä tuon taivaallista. Eivät rahtuakaan. Ne tulevat pahaa aavistamatta ja vievät sinut, aivan mielensä mukaan. Ehkä ne myös raiskaavat. Tai tappavat. Tai kaikkea sitä. Eikä edes tässä järjestyksessä.
Seisoin valtavan jyrkänteen reunalla. Täällä ylhäällä tuuli, ja hiukseni olivat aivan sekaisin. Kaukana alhaalla purjehti valkoisia pilviä. Kalliot olivat täysin autiot, edes käppyräisiä puita ei näkynyt missään. Kallioilla oli ainoastaan konttori. Se oli minun työpaikkani, meidän firma. Konttorin nimenä näytti nyt olevan "huijari ja puijari-pulju", vaikka oikeastaan sen nimihän oli....kummallista, en voinut muistaa! Rakennus vaikutti elottomalle, edes pihalla ei ollut autoja. Ehkä kaikki muutkin olivat kesälomalla, mutta tietääkseni ei milloinkaan koko konttori ollut näin hiljainen. Kesälomathan olivat porrastettuja. Päälläni olivat oudot vaatteet, aivankuin Sepe Sudella suoraan jostain Aku Ankasta. Ajattelin epätoivoisena, mistä ihmeestä olin saanut moiset vaatteet, tai siis itseasiassa pelkät yhden henkselin housut, joissa henkseli kulki vinosti paljaiden rintojeni välistä. Nännin päät olivat kovat. Housunkannatin hiersi ilkeästi, se tuntui tukahduttavalta. Kaikenlisäksi minulla oli valtava kiire, kohtahan konttorin ylimmässä huoneesssa alkaisi kokous jossa minun oli esiinnyttävä johtokunnalle ja firman suur-omistajille. Mietin huolissani mihin ihmeeseen olinkaan jättänyt jakkupukuni ja korkeakantaiset kiiltävät kenkäni, samalla kun kiiruhdin konttorille päin. Jalkani tuntuivat lyijynraskailta, enkä hämmästynytkään sitä, sillä vilkaistessani alas näin että jaloissani olivat vanhanaikaiset työmiehen, ehkä metsurin varsikengät. Varsinaiset ronttoset. Ne löyhkäsivät ja olivat kuraiset, ehkä jonkin eläimen lannassa. Konttorin aula oli täysin autio. Tai oikeastaan nyt tarkemmin katsottuani, aulassa oli eläin, nimittäin muuli rinkka selässään. Rinkassa luki keltaisin kirjaimin"Jack wolwskin", ja siitä roikkui vielä kaupan hintalappu jossa luki "aivan liian kallis rahvaalle". Se katsoi minua ja sanoi välinpitämättömästi: "Koitahan neiti kiiruhtaa, kokous on jo alkanut ja siellä ihmetellään mihin neiti nirppanokka on hävinnyt. Sun täytyy pitää kiirusta, ne haluaa päästä nauramaan sulle. Hämmästyneenä käänsin katseeni hisseille, ja juuri kun olin lähdössä sinne, muuli olikin nyt vieressäni. Sen kuolleet kärpästen täyttämät silmät katselivat minuun kiimaisina ja sen henki haisi mätäneville ruumiille. Se hirnui kovalla äänellä vasten kasvojani: "HIIIIIIIHHH-HHAAAAAAAA! ETKÖ KUULLUT?! NE ODOTTAVAT SUA SIELLÄ YLHÄÄLLÄ NAURAAKSEEN SULLE! SITTEN NE NUSSIVAT SUA, AIVAN KAIKKI! HIIIHH-HAAAHH HAH HAH HA!
Heräsin kalliolta kun minua potkaistiin. Minua kuljettanut äijä karjui jotain kovalla äänellä. Toisessa kädessä sillä oli viinanassakka, toisessa likainen köysi, jonka silmukka oli taas kaulassani.