Toivottavasti tämä on oikea paikka...
Olen 13-vuotias tyttö, jonka suurin ongelma ikinä, on huono itsetunto, ja todella huono itsevarmuus.
Olen aina ollut todella ujo, mutta minulla on aina ennen ollut "samanhenkisiä" kavereita. Kuitenkin, viimesyksynä, minua alettiin kiusaamaan luokallani. Minulla ei ollut yhtään ystävää, isosiskoani ja tämän kahta ystävää lukuunottamatta. Koko luokkani vihasi minua. Olin ihan yksin, minua haukuttiin joka päivä, tönittiin, pahimmillaan jopa piiritettiin välitunnilla, ja mollattiin kiinnostuksenkohteitani ja väärenneltiin sanomisiani.
Joulukuussa, sain viimein vaihdettua koulua, ja pääsin kylän toisella puolella olevaan kouluun. Ajattelin, että siellä olisin rohkeampi, ja uskaltaisin puhua, ja saada paljon ystäviä. Olin väärässä.
Minusta oli tullut vain ujompi, ja itsetuntoni, ja -varmuuteni oli niin huono, että vihasin itseäni, enkä ikinä uskaltanut sanoa mitään. Pelkäsin tekeväni jotakin taas väärin, ja että minua alettaisiin taas kiusaamaan.
Onneksi, minua ei alettu. Löysin luokaltani porukan, jonka kanssa pystyn välitunneilla olemaan, ja joihin ns. "kuuluin". Valitettavasti tämä porukka koostui täydellisistä vastakohdistani; Twilightfaneista, joiden käsitys hyvästä musiikista on Lady Gaga ja Justin Pieber. Täydellisistä massoista. Itse olen aina mennyt täysin massaa vastapäin, mutta se ei onneksi kavereitani haitannut, vaikka välitunnit kävivät hieman tylsiksi, muiden höpöttäessä siitä, kuinka ihana Edward Cullen taas onkaan.
Jonkin aikaa kului, ja ns. irtaannuin muusta porukasta, erään toisen porukassa olleen kanssa. Meistä tuli nopeasti hyviä kavereita, vaikka meillä ei ollut paljoa yhteistäkään. Olemme edelleen ihan hyviä kavereita, vaikka emme ole välkillä enää kahdestaan.
Viimeviikkoina, minulle on tullut halu muuttua, tulla itsevarmemmaksi, mutta en vain pysty luottamaan itseeni, enkä uskalla sanoa mitään.
Luokallani on kaksi tyttöä, joiden ystävä tahtoisin olla, mutta joiden kanssa en vain osaa puhua, se vaatii minulta liikaa rohkeutta.
Pyydän siis apua, miten oikeasti parannan itsetuntoa ja -varmuuttani?
Tiedän että urheilemisenhan pitäisi auttaa, ja olen päättänyt yrittää sitä, sillä nykyään vain istun tietokoneella kaiket päivät, ja se olisi minullekin hyväksi. En kuitenkaan tiedä, millä tavalla voisin urheilla; hengästyn todella nopsaa, minulla on pallokammo, uiminen vie rahaa (olen todella todella pihi), ja pyöräni on minulle hieman pieni.
Olen myös luokkani ainoa tyttö, joka ei meikkaa. Minua pelottaa, että muut pitävät minua outona tai rumana, kun en meikkaa, mutta en vain tahdo laittaa mitään naamaani. Minulla ei ole mitään meikkaamista vastaan, en vain tahdo tehdä sitä itse.
Toivoisin todella apua, tiedän että tälläisessä paikassa on hassu sitä etsiä, mutta olen jo yrittänyt löytää apua jo valmiina netistä, mutta en ole löytänyt mitään.
Eli siis, onko kenelläkään mitään vinkkejä millä saisin itsevarmuuttani ja -tuntoani parannettua, pääsisin hieman eroon viimesyksyn "traumoista", ja mahdollisesti myös omia kokemuksia =)
T: Epävarma koulutyttö
Olen 13-vuotias tyttö, jonka suurin ongelma ikinä, on huono itsetunto, ja todella huono itsevarmuus.
Olen aina ollut todella ujo, mutta minulla on aina ennen ollut "samanhenkisiä" kavereita. Kuitenkin, viimesyksynä, minua alettiin kiusaamaan luokallani. Minulla ei ollut yhtään ystävää, isosiskoani ja tämän kahta ystävää lukuunottamatta. Koko luokkani vihasi minua. Olin ihan yksin, minua haukuttiin joka päivä, tönittiin, pahimmillaan jopa piiritettiin välitunnilla, ja mollattiin kiinnostuksenkohteitani ja väärenneltiin sanomisiani.
Joulukuussa, sain viimein vaihdettua koulua, ja pääsin kylän toisella puolella olevaan kouluun. Ajattelin, että siellä olisin rohkeampi, ja uskaltaisin puhua, ja saada paljon ystäviä. Olin väärässä.
Minusta oli tullut vain ujompi, ja itsetuntoni, ja -varmuuteni oli niin huono, että vihasin itseäni, enkä ikinä uskaltanut sanoa mitään. Pelkäsin tekeväni jotakin taas väärin, ja että minua alettaisiin taas kiusaamaan.
Onneksi, minua ei alettu. Löysin luokaltani porukan, jonka kanssa pystyn välitunneilla olemaan, ja joihin ns. "kuuluin". Valitettavasti tämä porukka koostui täydellisistä vastakohdistani; Twilightfaneista, joiden käsitys hyvästä musiikista on Lady Gaga ja Justin Pieber. Täydellisistä massoista. Itse olen aina mennyt täysin massaa vastapäin, mutta se ei onneksi kavereitani haitannut, vaikka välitunnit kävivät hieman tylsiksi, muiden höpöttäessä siitä, kuinka ihana Edward Cullen taas onkaan.
Jonkin aikaa kului, ja ns. irtaannuin muusta porukasta, erään toisen porukassa olleen kanssa. Meistä tuli nopeasti hyviä kavereita, vaikka meillä ei ollut paljoa yhteistäkään. Olemme edelleen ihan hyviä kavereita, vaikka emme ole välkillä enää kahdestaan.
Viimeviikkoina, minulle on tullut halu muuttua, tulla itsevarmemmaksi, mutta en vain pysty luottamaan itseeni, enkä uskalla sanoa mitään.
Luokallani on kaksi tyttöä, joiden ystävä tahtoisin olla, mutta joiden kanssa en vain osaa puhua, se vaatii minulta liikaa rohkeutta.
Pyydän siis apua, miten oikeasti parannan itsetuntoa ja -varmuuttani?
Tiedän että urheilemisenhan pitäisi auttaa, ja olen päättänyt yrittää sitä, sillä nykyään vain istun tietokoneella kaiket päivät, ja se olisi minullekin hyväksi. En kuitenkaan tiedä, millä tavalla voisin urheilla; hengästyn todella nopsaa, minulla on pallokammo, uiminen vie rahaa (olen todella todella pihi), ja pyöräni on minulle hieman pieni.
Olen myös luokkani ainoa tyttö, joka ei meikkaa. Minua pelottaa, että muut pitävät minua outona tai rumana, kun en meikkaa, mutta en vain tahdo laittaa mitään naamaani. Minulla ei ole mitään meikkaamista vastaan, en vain tahdo tehdä sitä itse.
Toivoisin todella apua, tiedän että tälläisessä paikassa on hassu sitä etsiä, mutta olen jo yrittänyt löytää apua jo valmiina netistä, mutta en ole löytänyt mitään.
Eli siis, onko kenelläkään mitään vinkkejä millä saisin itsevarmuuttani ja -tuntoani parannettua, pääsisin hieman eroon viimesyksyn "traumoista", ja mahdollisesti myös omia kokemuksia =)
T: Epävarma koulutyttö
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiellä menneisyytesi. Unohda tunteet. Omista elämäsi vallan ja voiman saamiselle. Yksikään ei voi estää sinua.
Tilanteesi kuulostaa todella harmilliselta. Ujous ja epävarmuus, ne ovat niin vaikeasti hallittavissa olevia tunteita. On hyvä, että olet löytänyt sieltä uudesta paikasta ystäviä... yksin ei ole mukava olla. Tuossa iässä ajatellaan melko mustavalkoisesti, eli siis on sitten joko todella hyviä asioita tai todella huonoja. Mitäs sitten, jos ne toiset kaverit nyt hieman kulkevat massan mukana? Yritä hyväksyä se, jospa hekin hyväksyisivät sen, että sinä et kulje sen massan mukana?
Noh, ei tuohon itsetunnon- ja varmuuden kohottamiseen valitettavasti ole mitään selvää lääkettä, minkä voi apteekin hyllyltä käydä hakemassa. Onko sinulla mukavia sukulaisia ja muita tuttavia, jotka eivät olisi juuri koulusta? Sukulaisten kanssa on mukava olla. Läheiset sukulaiset pitävät sinusta juuri sellaisena kuin olet. Keskity myös tekemään asioita, joista sinä itse pidät. Minäkin olen sitä mieltä, että mieluumin kuljen omia teitäni, kuin massan mukana.
Pyri unohtamaan menneisyytesi, äläkä sorru siihen, että haukut itseäsi... ethän sinä siitä mitään hyödy kuitenkaan.
Ja liikunnalla on kyllä hyviä vaikutuksia mielen vireyteen. Jos nyt et halua siihen paljoa rahaa laittaa, niin mikset vain kävisi lenkillä? Puoli tuntia päivässä reipasta kävelyä kevätauringossa. Lisäksi vielä messevämpää lenkkeilystä tekee sen, kun ottaa mp3-soittimen (tai muun vastaavan) mukaan, joka on varustettu hyvällä musiikilla! ;)
Pää pystyyn, kyllä se siitä. Rohkeasti kohti uusia haasteita, elämällä on sinulle vielä paljon annettavana.
OOtKi TomMone säälittävä läskipaskaa
Missä vaiheessa aloittaja on sanonut, että olisi lihava? -.-
Ja mitäs siitä sitten, vaikka olisikin.