Olen nyt 20 vuotias noin puoli vuotiaan pojan isä. Tämä ensimmäinen puoli vuotta on tuntunut ajoittain varsinaiselta tuskien tapaleelta, että miten suhtautua lapseen. Tällä hetkellä lapsen äiti asuu samalla paikka kunnalla kuin minä, mut jonkun ajan päästä on muuttamassa 300 km päähän. Tämä on tuonut lisää harmaita hiuksia, että kuinka isänä olo oikein tulee edes onnistumaan, kun ei ole paikkaa missä asuisi kun näkee poikaa. Lisäksi rupean syksyllä opiskelemaan niin tulot ovat hyvin pienet. Haluaisin kuitenkin poikaa tavata säännöllisesti ja mahdollisimman usein, mutta tähän tilanteeseen nähden se taittaa olla mahdottomuus :/
Olen miettinyt, että pitäisikö asian sitten vain olla, kun terveys tulee reistailemaan tulevaisuudessa tästä ihan varmasti mm. alkoholin kanssa. Ihminen, jota rakastaa on hyvin kova paikka menettää lähes kokonaan elämästään. Joten jos vain kuivattaisi tunteet niin paranisiko olo siitä, mutta se ei tunnu vain oikealta. Rakastan kuitenkin poikaani paljon. Nyt kun vielä hoidan poikaani monesti viikottain niin siitä on kadonnut se hehku mitä isänä kuuluisi olla. En monesti enää nykyään oikein edes kiinnostu pojan hoidosta, kun tiedän, että tulevaisuudessa tulen menettämään lähes kokonaan hänet elämästäni. Tästä syytän monesti itseäni. Yritän kai sillö suojella itseäni tai jotain.
SIlloin kun poika syntyi elämä tuntui yhdeltä kaaokselta. Olin vielä silloin armeijassa ja join aika paljon. Silti kuitenkin aina olen tietänyt, että haluaisin pojalle olla isä. Lapsemme oli yllätys, joten muutenkin rakaus aika oli kova pala, mutta ajan kypsyessä isyyteen kasvoi ja nykyään en kadu, että mulla on lapsi. Soimaan kuitenkin itseäni, kun en pysty suhteeseen edes lapsen takia. En tiedä miksi olen tullut silloin niin onnettomaksi ja juominen lisääntyi aina. Tämä tietysti johti pettämisiin ja moniin muihin huorin tekoihin. En ole ollut järjin ylpeä tekemisistäni, muuta kuin pojan kautta, että jotain hyvääkin on tullut tehtyä.
Kysyn itseltäni monesti miksi en osaa seurustella? Tunnen silloin suurta ahdistusta tuntui kuin olisin kahleissa. Isänä olo on kuitenkin ollut itselleni selvä, mutta nämä kaksi taitavat kuulua niin yhteen, että sekään ei onnistu ainakaan tässä tapauksessa.
En vihaa lapsen äitiä arvostan häntä ihmisenä ja parempaa äitiä tuskin olisin löytänyt lapselleni, mutta olen katkera, että miksi minulle isänä oloa suvaita.
Olen katsellut jotain asunto vainuja, hotellihuoneiden hintoja jne. Mutta kaikki tuntuvat olevan vain estäänä sille, että isänä oleminen fyysisesti on mahdottomuus :(
Olen niin väsynyt tähän, että pitäisikö vain lyödä hanskat tiskiin :(
Etäisänä olo mahdottomuus?
6
513
Vastaukset
- qw
Miksi äiti muuttaa 300 km päähän?
Miksi et tule toimeen lapsen äidin kanssa?
Etkö pysty opiskelemaan samalla paikkakunnalla, missä lapsi asuu?
etkö voi hakeutua johonkin "perhe"terapiaan, jos sieltä saisit apua.
Lapsesi kuitenkin tarvitseee sinua. Ei juoppoa miestä, joten älä sitä harrasta vaan terveen huolehtivan isän.Jos alkaa vaikuttaa, että alkoholi vie sinua, mene ajoissa lääkäriin, vaikka terveyskeskukseen yleislääkärille ja kysy sieltä neuvoa. - vanha mamma
on vain yksi ainoa isä, nimittäin sinä. Ja sinä tulet aina olemaan hänen isänsä. Se on lähtökohta.
Keskustele asioistasi vaikka sosiaalitoimistossa tai lastenvalvojan kanssa. Ja ennen kaikkea lapsen äidin kanssa. Eiköhän jokin keino löydy. Onhan ihminen sentään käynyt kuussakin... - äitikkä+
Niinpäs, miksi en saa paneskella ympäriinsä, ja ryypaätä, ja olla isä pienelle lapselle? Siinäpä kysymys. Tyhmenpikin keksii siihen kyllä vastauksen hetken mietittyään. Jos et parempaan pysty, niin jätä äiti rauhaan. Hän kyllä löytää paremman isähahmon pojalle, ja ennen kymmentä ikävuottaan poika kutsuu häntä isäkseen, eikä sinua muista enää kukaan. Ja niin kuuluukin olla. Isyys ei ole se minuutti, jolloin lapsi alulle laitetaan, vaan kaikki se läsnäolo vuosien varrella, välittäminen huolehtiminen, arkipäivä. Isän ei tarvitse olla biologinen. Parasta mitä isä voi lapselleen antaa, on se että välittää ja huolehtii tämän äidistä.
Omat lapseni ovat kasvaneet ilman biologista isäänsä, erosimme heidän ollessaan 1 ja 2 vuotiaita. Isää ei kiinnostanut leikkiä kotia. Kahteen seuraavaan vuoteen hänellä ei ollut aikaa tavata lapsia työkiireiden vuoksi, (omien sanojensa mukaan) ja sen jälkeen minä jo sanoin että älä suotta enää vaivaudu, kun lapset olivat hänestä jo sopivasti vierautuneet.
Nykyisin, lasten ollessa jo yli kaksikymppisiä aikuisia, voin kertoa isän merkityksen olleen todella mitättömän heidän elämässään. Kyky pitää yhteyttä toki heillä kaikilla on, mutta mitäs sitä ventovieraisiin yhteyttäkään pitämään sen kummemmin. Isäänsä ei koskaan kiinnostanut piiruakaan vuosien varrella lasten vointi- tai muukaan, saavutukset, tekemiset, tai murheet. Ajokortit maksoi sitten aikuistuville nuorille koittaen siinä sitten puhua puolelleen. Turhan myöhään. Eivät lapset kutsuneet ylppärijuhliinsa, eivät menneet isän uuden lapsen ristiäisiin. Tämänkin lapsen äidistä kuuluu jo eronneen. Elämä pyörii eteenpäin, eikä isä ole mikään välttämättömyys tämän päivän Suomessa.- vanha mamma
itsetietoiset äidit toivoisivat asian olevan. Ehkä uskovatkin.
Et kuitenkaan tiedä, mitä lastesi päässä ja tunne-elämässä liikkuu. Ainakin siellä on isän kokoinen aukko.
Tekstistäsi kuultaa katkeruus. Varmaankin siihen on aihetta, mutta älä maksata sitä lapsillasi.
Hyvät äidit ja isät, älkää riistäkö lapsiltanne isää! Huonokin isä on parempi kuin musta aukko. - äitikkä+
vanha mamma kirjoitti:
itsetietoiset äidit toivoisivat asian olevan. Ehkä uskovatkin.
Et kuitenkaan tiedä, mitä lastesi päässä ja tunne-elämässä liikkuu. Ainakin siellä on isän kokoinen aukko.
Tekstistäsi kuultaa katkeruus. Varmaankin siihen on aihetta, mutta älä maksata sitä lapsillasi.
Hyvät äidit ja isät, älkää riistäkö lapsiltanne isää! Huonokin isä on parempi kuin musta aukko.Ei äiti voi pakottaa miestä pitämään yhteyttä lapsiinsa. Eivätkä lapset nyt vaan ole mitään leikkikaluja.
Sanoisin, että olen tosi vähän katkera, sillä meillä menee todella hyvin. Suhde lapsiin on hyvä ja avoin. Lapset nyt vaan eivät satu olemaan tyhmiä. Eikä isä ole välttämättömyys. Ilman isää on parempi olla kuin huonon isän kanssa. - vanha mamma
äitikkä+ kirjoitti:
Ei äiti voi pakottaa miestä pitämään yhteyttä lapsiinsa. Eivätkä lapset nyt vaan ole mitään leikkikaluja.
Sanoisin, että olen tosi vähän katkera, sillä meillä menee todella hyvin. Suhde lapsiin on hyvä ja avoin. Lapset nyt vaan eivät satu olemaan tyhmiä. Eikä isä ole välttämättömyys. Ilman isää on parempi olla kuin huonon isän kanssa.pakottaa. Tämän ketjun aloittanut isä kylläkin nimenomaan haluaa pitää lapseensa yhteyttä.
Isä ei ole välttämättömyys enää sen jälkeen kun lapsi on siitetty, eikä äiti enää lapsen syntymän jälkeen. Lapsella ja aikuisella on kuitenkin tarve olla yhteydessä vanhempiinsa. Hyvä vanhempi ei evää lapseltaan toista vanhempaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta801897Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181719- 161584
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin201306En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121244Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61242hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121206Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää101182Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291171Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu441166