Eräs tuttavani moralisoi ja tuomitsee ihmisiä liiankin helposti. Silti hän tekee itse mokia, joista on aiemmin toisia haukkunut ja haukkuu edelleen. Se on aika rasittavaa. Lakaisee omat tekemisensä maton alle ja luulee ettei niitä kukaan muista, mutta päivittelee jatkuvasti muiden asioita.
Ihmetyttää, miten ihminen voi ylentää niin itsensä että vain muiden tekemisillä on merkitystä? Minua ainakin jopa hävettäisi olla hänen housuissaan. Voisiko tuollainen käyttäytyminen johtua heikosta itsetunnosta? Verenperintönä tullutta ei voi tietenkään muuttaa.
Ennenkaikkea kysyn, miten kyseisen ihmisen saisi katsomaan itseään peiliin? Miten toimisitte?
Ihmetyttää, miten ihminen voi ylentää niin itsensä että vain muiden tekemisillä on merkitystä? Minua ainakin jopa hävettäisi olla hänen housuissaan. Voisiko tuollainen käyttäytyminen johtua heikosta itsetunnosta? Verenperintönä tullutta ei voi tietenkään muuttaa.
Ennenkaikkea kysyn, miten kyseisen ihmisen saisi katsomaan itseään peiliin? Miten toimisitte?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kunhan vaan rukoilee hartaasti. Muistuta häntä omista synneistään jos pääsee unohtumaan ja ota ihan huumorilla. Toisten mokien vatvominen saa hänet itsensä näyttämään paremmalta ihmiseltä.
Hän ei ole uskovainen. Pelkästään ylimielinen luonteeltaan ja samantyylinen on hänen perheensä. Hirveästi täytyy tuoda esiin "hyviä" asioita ja kehuskella, että ne hävettävät ja nolot asiat unohtuisivat. Itsehän hän on tiensä valinnut ja siksi sellainen selittäminen kuulostaa jopa vähän naurettavalta :)
Mutta se että hän saa itsensä näyttämään näin paremmalta, sopii kuvaan.
"miten kyseisen ihmisen saisi katsomaan itseään peiliin?"
Ei joko mitenkään, tai sitten sanomalla suorat sanat. Suorat sanat voi sanoa hienovaraisesti tai sitten vähemmän hienovaraisesti.
Ja ei kai sinun ole edes pakko olla tuon ihmisen kanssa missään tekemissä, vai onko?
Miksi häntä pitäisi kouluttaa ihmisenä? Antaa tyypin olla mikä on, ja jos ei hänen seuransa viehätä, voi olla olematta hänen seurassaan.
Yleensä tuommoinen käytös on narsistisuudelle ominainen piirre ja / tai sitten hän on syvästi kristinuskovainen.
Pakko sanoa että sorrun kyllä itse joskus moiseen myös. En kyllä mitenkään taukoamatta. Inhoan kyseistä piirrettä itsessäni, mutta olen huomannut että väsyneenä tulee sanottua asioita vähän tyhmällä tapaa. En suinkaan moralisoi kaikkia, mutta jollekin hyvälle kaverille voi joskus lipsahtaa... Ja taas toisaalta tiedostan ja muistan omat virheeni oikeinkin hyvin! ;)
Nyt se sun tuttavas on täällä nimimerkillä "tuttua on".
Niin, kun se on vain muista hauska jutella "rehellisesti" ;) Mitä häneen itseensä tulee, salailee asioita ja kaikkeen ikävään löytyy tietenkin viaton selitys. Koskaan ei ole itsessään mitään syytä.
Pelleksi hän itsensä noin tekee ja samanlainen kuvankiillottaja on selkeästi koko perhe.
Joo, ite poden kauheita morkkiksia jos joskus tulee sanottua tyhmästi (vaikka "vaan" selän takana ja jollekin luottoystävälle). Mutta mulla myös yksi moinen kaveri jonka mielestä kukaan muu ei osaa tai kykene, ei koskaan tai edes vahingossa.. Ärsyttävää. Ja hulluinta on että hänen jälkiään saa aina olla paikkailemassa.. Miksi onkin toiselle niin vaikeaa sanoa että olis hiljaa? Ehkä koska tollaiset persoonat suuttuvat siitä ihan lopullisesti ja viettävät loppuelämänsä mustamaalaten sitä ihmistä joka uskalsi sanoa...
Onko kyse jostain työkaveristasi? ...Arvelin kun joudut peräti ihan paikkailemaan hänen jälkiään.
Minulla on vähän sama juttu, sillä työssäni olevan "kaverin" mielestä en osaa juuri mitään. Aina on edessä ivallinen asenne ja katsotaan nenänvartta pitkin. Minulla on pidempi koulutustausta, joten olen uhkaava ja entistä tarkemmassa syynissä tämän ihmisen taholta.
Mutta alkuperäiseen aiheeseen poiketakseni... kuulostaa kyllä narsistiselta tuollainen toisista pahan puhuminen, varsinkin jos ei itsessään ole muka koskaan mitään vikaa. Sellainen kaikesta ja kaikista kaiken tietävä, toisia huvikseen mustamaalaava ihminen on suorastaan pelottava. Itseään voi nostaa "hovin" keskellä niin monella tavoin.
Jep, ja narsistia ei saa MILLÄÄN konstilla näkemään omassa käytöksessään mitään korjattavaa.
Ainut keino on vältellä häntä viimeiseen asti tai alkaa mielistelemään ja ylistämään, jolloin hänestä saa vähän mukavampaa seuraa.
Niinpä. Ehta narsisti taitaa olla kuitenkin aika ääritapaus. Luulen, että useimmat "kaikentietävät" ovat ns. narsistisia luonteeltaan.
Suoraan sanominen ihmiselle "silmästä silmään" on minusta aina sitä rehellisintä kanssakäymistä. Siksi se onkin vaikeaa. Silloin antaa toiselle edes mahdollisuuden kehittyä tai puolustautua. Kenenkään todellisia vaikuttimia ja ajatuksia ei voi arvata.Toisin on petollinen pahanpuhuminen ja juorujen levittely. Totuus vääristyy aina eteenpäin kerrottaessa ja juorun motiivi on vain mustamaalata toista.
Halutun asian voi aina sanoa vähän hienovaraisemminkin. Mutta pelkuri ei edes sitä tee, vaan jatkaa typerää panettelua.
Menikö taas yli aiheen?