Piti vähän tulla purkamaan mietteitä... Mulla alkoi "raskausoireet" muutamaa päivää ennen kierron loppua 26/28 (varmaan toive ajattelulla). Ja olin täysin varma että nyt on tärpännyt, ehkäisy lopetettu viime vuonna. Ja nyt ku kierron pituus on 35/28 uskallauduin tekemään testin ja negaa näytti :( . Täyty vaan tulla tuntoja kertomaan ku niin hirveesti masentaa... nyt ei muutako odotellaan menkkojen alkavan vaikka jo pilvilinnoja rakentelin... kyllä masentaa... jotenkin tuntuu että ei tää tärppää ollenkaan , ensimmäisen kans oli myös ongelmia ku mulla on todettu endometrioosia... seköhän tässä taas mättää... ikää jo sen verran että vuosia ei olis aika yrittää/toivoo... onko muilla millaisi mietteitä tänään :(
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 90
Vanhimmat
Täälläkin yks pettynyt!
Tänään kp 36/34 ja nega tuli. Viimeiset kuukaudet ollut tarkka 34 päivän kierto ja nyt tosiaan pari päivää yli. Testailin raskauskeiju -sivuston testillä ja lueskelin sitten netistä ihmisten kokemuksia ettei välttämättä kovin luotettava testi ole!
Mitään oireita ei ole enkä ole niitä kuvitellutkaan, mutta kyllähän sitä jo suunnitteli että tänään se plussa pärähtää.
Joten joo, samanlaisia mietteitä :/
mulla samat testit käytössä.... eilen illalla testasin liuskalla ja tänä aamun puikolla ja vaikka kuinka toivoi niin sama nega sieltä pärähti!!! toivottaisko yhdessä että testit ei ole luotettavia? :)
Laitahan viestiä ku sulla alkaa menkat\ vai oiskohan sittenkin testi epäkelpo...
Toivotaan vaan yhdessä testien epäluotettavuutta!! Tässä onkin jo yheksän kuukautta sitä pos. testiä ja raskautumista odoteltu, alkais jo riittää....
Minkälainen tilanne teillä on tän vauvakuumeilun osalta noin muuten?
Aiemmin vaan suututti tää menkkojen myöhässä olo ja nega testi mut nyt rupes kyl surkuttaaki! Ei jaksais enää pettyä.
Ei mitään suuria odotelmia eikä höyryämisiä mutta itsellä hirveä kuume.....
Kaks lasta pitää ihan kiireisenä mutta haave kolmannesta kauhee.... ja jotenkin tuntuu että mitä enemmän sitä ajattelee niin sitä enemmän aina pettyy ku "täti" tulee käymään!!!
aiemmin todettu endimerioosia johon aikanaan lääkkeitäkin syöty, se vaan pelottaa että ei enää saakkaan... jos joku sanois/lupais että vuoden sisällä tärppäis niin ei ois niin hirvee odotus kokoajan päällä!
kuinkas teillä??
Tuttu tunne tuo kuume... Ja se pettymys aina kun täti tulee käymään! Viimeiset pari kuukautta oon osannu ottaa vähän rennommin enkä pakkomielteisesti laskenut ovispäiviä tms., mut sit vielä saa tämmösen epävarmuuden palkaks ;-)
Ja voi että ku joku voiskin luvata että vuodessa tms tärppää, muakin pelottaa ettei elävää lasta tähän talouteen saada ollenkaan! Toinen lapsi siis haaveissa, mutta ensimmäinen menehtyi ennen syntymäänsä viime vuonna. Alkais olla mielenterveydellekin hyväks jos vihdoinkin tärppäis!
Joo, hoh hoi jaa, täällä 11 kuukautta takana ja näyttää nuo toukokuun kuukautisetkin alkavan. Joopa joo, kesäkuussa tulee vuosi täyteen yrittämistä. Vähän tuota endoa pukkaa, oisko siinä syy...Ei auttaneet greippikuurit eikä jalkojennostelut ylös...
Mut, varasin jo 2.kesäkuuta lekurille ajan, pääsee sitten oikeisiin tutkimuksiin ja hoitoihin :) Asiaa.
Mut monesti lasten teko tuppaa ottaan aikaa...
Zakinthos, hienoa että oot saanu varattua ajan lääkärille. Vuos on jo kovin pitkä aika! Toivottavasti osaavat auttaa tai vielä parempaa - toivottavasti tärppäis sitä ennen!
jaahah nyt ne sitten alko kierrolla 36\28......... masentaa ja suoraan sanottuna v.....aaa.
taas ei voi ku odotella seuraavaa kiertoo.... pelottaa vaan se endometrioosi että jos se on päässyt taas niin pahaksi että ei enää tärppääkkään.
Kierto oli jo 45pvä ja ei koskaan ole noin kauaa kestänyt ja oireita oli (tai sitten kuvittelin ne vain kaiken hyvän toivossa), 2 raskaustestiä tein ja negaa näytti ja epäilin että olivatko luotettavia. Mutta eikös ne kuukautiset sieltä taas alkaneet.
En tiedä jaksanko enää edes miettiä kun 8kk jo yritetty lasta ja seksi alkaa tuntua pakkopullalta. Parempi kai unohtaa asia ja katsoa sitten jos tärppää niin tärppää. V*****ttaa vaan niin paljon :(
Täällä ei vieläkään kuulu menksuja, viikon on jo myöhässä!
Danah^^, eikös sitä aina sanotakin että sit tärppää ku "unohtaa" koko asian.... mut mitenpä unohtais!
Mä en täysin allekirjoita tuota, että sitten tärppää kun "unohtaa" asian ja ei stressaa. Me aluksi yritimme lasta ajatuksella, että jätetään ehkäisy pois ja tulee, jos on tullakseen. Vuosi siinä meni ja sitten alkoi stressiä tulemaan. Nyt on mennyt jo yli 2 v ja lasta ei kuulu. Mulla oli pillereiden lopetuksen jälkeen kierrot ihan sekaisin ja todella pitkiä. Tein kerran raskaustestin, jossain kp 53 paikkeilla (pisin kiertoni) ja menkat alkoi seuraavana päivänä... Siitä pettyneenä olen ollut arka tekemään testiä. Nyt kierto on ollut säännöllinen puoli vuotta ja ovulaationkin tunnistan ja varmuuden vuoksi olen käyttänyt ovis-testejä ja ne ovat lh-huipun tunnistaneet. Ja nyt on kauhea jännitys, kun menkat on muutaman päivän myöhässä (kp 34/28). Viikon ollut jo menkkakivun/oviskivun tyylisiä kipuja. Jos vielä pari pv odottas (vaikeaa!), ennen kuin tekee testin. Pelottaa vaan, että pettyy taas. Yrittää olla toivomatta liikoja, mutta ei voi mitään, että pieni toivon kipinä heräsi. Joka veissareissulla jännittää, että onko alkanut vai ei. Katotaan nyt kuinka huipussa on jännitys, jos tulee testi tehtyä!
Täytyi palata tänne kertomaan, että raskaustesti näytti että olen raskaana! Nyt ei tullut pettymystä. Olen tosi onnellinen! Toivottavasti kaikki menee hyvin.
Onnea teille muillekin yritykseen!
ja tunne on uskomaton.
esikoista odotetaan.
onnea sylin täydeltä sinulle...
ihana että jollakin on tärpännyt... täällä taas odotetaan seuraavia mensoja 12\28... :(
no niinpä taas menkat alkoi... nyt jo 27/28 joten taas yks kuukausi pettymystä täynnä :( ei hirveesti lohduta vaikka on ihana ilma ulkona... suunnattomasti harmittaa.........
taas on uusi kuukausi ja taas tuli täti käymään :) kierron vaiheessa 21/28 oli yksi päivä pientä tiputtelua ja ajattelin että nyt on tärpännyt ja vuoto on "kiinnittymis"vuotoa (vaikka edellisissä raskauksissa sitä ei ole ollut).... mutta kun koitti aamu kierrossa 28/28 niin jo itku taas tuli kun menkathan sieltä saapui :(( kyllä on taas mennyt melkein viikko maassa :(( ei auta ku nostaa nokka taivasta kohti ja odottaa seuraavaa ovista!!! mikähän mussa on vikana ku ei tää raskautuminen onnistu!!!
P.....LE::::::: AHDISTAA!!!!
jotenkin tuntuu että ei voi olla totta taas on alkamassa menkat... oireet vaikuttaa juuri siltä vaikka nyt on kierron vaihe 24\28.. tiputtelee jo välistä ruskehtavaa vuotoa... eli sitten sunnuntaina ne alkaa :(( pettymys JÄLLEEN kova :(
Oletko käynyt jo lääkärissä? Sitähän suositellaan normaalista 12kk yrittämisen jälkeen, mutta endo-tapauksissa jo 6kk. Samoin jos ikää paljon niin heti 6kk jälkeen testeihin vaan! Tsemppiä! Ja tietty toivotaan parasta jo nyt! :)
Kuinka kävi?? (Elättelen toivoa että olisi ollut jotakin muuta).. :)?
Kovasti jaksamista yrittämiseen.. Aikansa se ottaa, mut toivotaan parasta (miulla meni lähes 8vuotta)!
kyllä olen ajatellut että jos ei kohta tärppää niin sitten varaan lääkärille ajan.... masentaa ja jotenkin ahdistaa koko lääkäri mutta pika puolin varaan ajan... kiitos viestistäsi :)
Peukkuja täältäkin ettei ne menkat alkaisikaan...
ja sieltähän ne menkat tuli ja ottaa päähän niin pirusti!!!! ja mullako vuotaa aina ku seula... ei kärsi kovin kauas vessasta mennä, siksi mulla onkin ollut aikaisemmin hormoonikierukka.... taas täytyy odottaa....
näinhän se menee että kun menkat alkaa kaks viikkoa menee harmitellessa ja manaessa... sitten taas aletaan odotus ja toivomus kannalle ettei "tätiä" kuuluis....
kuinkahan kauan sitä jaksaa... ennenkö lyö hanskat tiskiin!!1
mä niin haluaisin sen vauvan!!!
taas on kuukausi siinä vaiheessa että ovista odottelin ja tänäänhän sitten kaks viivaa pärähti.... nyt ei muutako peitto taas heilumaan ja odottamaan että ei enää täti tulis kylään... kaikki nyt peukut pystyyn mulle\meille.... voi ku nyt vihdoin tärppäis!!!!
Toivotan sulle onnea ja plussaa!! Meillä on yritetty esikoista reilu vuoden verran ja 2 keskenmenoa takana. Kävimme myös lapsettomuustutkimukset läpi, joissa ei mitään syytä löytynyt...nyt taas on yritystä ja menkathan ne tänään alkoivat...kyllä tää yritys välillä masentaa!! ja aina ennen kuukautisia tunne, että nyt varmasti on tärpännyt... Tsemppiä kaikille lasta yrittäville!!!
toivotaan että täällä pian sais hihkua onnesta.... kierto on ollut vähän heittelevä yleensä 25-28 ja joskus peräti 36-43... mutta nyt menossa päivä 26 kierrosta.....
kertoi tälläsiä asioita. rakastelkaa 3päivän välein mikäli lapsi haaveissa.sitä useammin tai harvemmin ei ole hyvä. myös henkisellä tasolla stressi ei ole hyväksi ja piti pitkän "saarnan" siitä kuinka naisen keho on aikojen alussa ollut niin viisas ettei nainen raskaudu stressitilanteessa ehkä niin hyvin. mulla siis samanlainen kierto kuin siivoojalla. toivon että tärppää ja jos näistä nyt mitään hyötyä kenellekkään on? :)
vielä elää toivo ku tätiä ei kuulu vaikka maha on kyllä kipee siihen tyyliin.... 29 päivä kierrosta menossa jos 22 päivä ei kuulu mitään eli silloin on kierron 34 päivä niin sitten uskallaudun testaamaan... täytyy toivoo että nyt ois tärpännyt....pitkä on aika odottaa.... mutta jos odotus palkitaan niin ei hätää...
toivotaa, toivotaan, toivotaan, ettei täti tuliskaan....
ei sinne eikä tänne...
jännitys kasvaa... jonkun päivän oli rinnat kipeenä(toiveajatteluako?) nyt joka kerta vessaan mennessä eka kurkattava housuun että joko alkanau... sitten suuri huokaus ku ei tätiä näy... kierrossa menossa nyt 32..... mutta jotenkin on epäilevä (toisaalta niin toivova) tunne että pian alkaa.... kierto ollut kierukan poiston jälkeen 32, 43, 28, 36, 28, 28, 25 ja 25.... kuinkahan mun käy????
heti kun testin teet? Täällä moni hengessä mukana!
No joko tärppäsi?
en ole uskaltanut .... tuntuu että jos sitten tulee vastaukseksi negatiivinen niin taas romahtaa... vaikka jospas sitä jo kohta uskaltais testata ku on jo 39 päivä menossa... vaikka joskus on kierto ollut jopa 43.... viikonloppuna oli kyllä vähä sellaista pahaa oloa... oiskohan tuo ollut pahoinvointia vaikka sitä ei kyllä edellisissä raskauksissa ollut.... uskaltaiskohan päivällä jo testata... vai oisko parempi aamuvirtsasta tehdä testi...??? kuinka kauan olisi hyvä olla "vessareissujen" välissä ennenkö testaa??? vaikka tuntuu että yhtenään ravaan vessassa....
Tee vaan se testi. Testin tekeminen ei kuitenkaan muuta yhtään mitään. Joko sä olet raskaana tai sitten et ole. Se,e ttä odotat sen testin tekemistä, ei saa sua raskaaksi kuitenkaan jos et raskaana ole, eikö niin? Toivotaan nyt kuitenkin, että olet!
ei saa pitää jännityksessä =) ??
Itse kirjoittelen tuolla toisella sivustolla yhdessä plussaa....mut täälläkin on jännät paikat. Itse olemme nyt 1v kk yritetty vauvaa ja 4v sitten tuli keskenmeno. Lääkärissä käytiin ja mulla kaikki ok, miehen spermanäyte vielä tekemättä (ensiviikolla) sekin on sitten hoidettu. Itsellä on ollut tämän yrityksen aikana tasan 2 kertaa sellainen olo et NYT, nyt tärppää ja sitten se ei ookkaan tärpänny, on saanu pettyä. Mut ei enää....se tulee kun tullakseen.
ja niimpä mä sitten vihdoin uskaltauduin lukittautumaan vessaan ja testiä tekemään...... ja vastaukseksi tuli kaksi viivaa!!!!!!! mutta huomenna aamulla kyllä vielä teen ainakin yhden jos en kahta testiä ja toivotaan että se näyttää sitten samaa :) tunne on jotenkin uskomaton ja jotenkin aivan "hämminkinen"...
Onnea nyt hurjasti :)))
Hieno homma! Kauanko yritys kesti?
Jes, ihanaa! Isosti onnea teille molemmille:)
Tiedän ton uskomattoman sekavan hämmennyksen tunteen, kun itsekin vasta viimeviikolla pitkän yrityksen jälkeen plussasin. Ihanaa!
HURJASTI ONNEA =)))
Paljon onnea tuplaviivoista!!!! Meillä on vauvaa yritetty jo 1v ja 6kk, eikä hirveitä toiveita ole, tiedossa on miehen puolelta ongelma, onneksi itelläni on kuitenkin edellisestä liitosta lapsia, mutta yhteisestä nyytistä on tosiaan haaveiltu kauan.
Oon lukemattomat määrät tehnyt testejä, vaikka olen asennoitunut jo valmiiksi, ettei plussaa kuitenkaan tule... Lääkäri kuitenkin lupasi pienen mahdollisuuden vauvaan, joten sen takia teen testejä.. =)
Tällä vkolla olin taas testailupäällä, ja negaahan ne näytti, paitsi prediktorin early testi, joka näytti alkuviikossa jopa kahteen testiin lupaavat haaleat plussat..... sen jälkeen negoja.... menkat ei oo vielä alkanut, mutta niitä odotellessa, on mukavaa lukea, ku joillakin tulee plussia!! Onnea vielä kerran! =D
Paljon onnea!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
No nyt sitten viikkoja 7 1 ja alkoi verinen vuoto.... illan olin päivystyksessä ja kun vihdoin pääsin gynelle niin siinä tutkittaessa tulos oli että raskaus keskeytynyt samalla tuli istukkapussiin liittyvää ulos!! kauhee olo, tuntuu että miten tästä eteenpäin????
Voimia ja jaksamista.
Paljon voimia ja jaksamista, kamalaahan tuo on, tiedän sen tunteen.
Sinulla on jo lapsia ennestään, joten iloitse ja ole onnellinen heistä. Yritä unohtaa raskauden yrittäminen, ole onnellinen siitä mitä sinulla jo on, nehän olivat joskus niitä asioita, joita kovasti halusit ja unelmoit.
Olen muuten kuullut, että kun unohtaa raskauden yrittämisen, yhtäkkiä saakin sen plussan taas testiin. Toivon pikaisia plussatuulia, mutta neuvon unohtamaan stressaamisen ja nauttimaan siitä mitä sinulla jo on. Tämä taito kannattaa opetella ihan jokaisen, näin pääsee jatkuvasta haluamisen ja ahdistuksen kierteestä.
Voi, olen todella pahoillani puolestasi.
Voimia ja jakamisia!
Koita jakasaa, päivä kerrallaan. Kyllä se pikku hiljaa helpottaa! Puhun kokemuksesta. (itse saman läpikäynyt muutama kuukausi sitten, viikolla 11) Nyt edelleen plussaa odottelen
Olen kirjoituksiasi alusta asti sivusta seuraillut aina kun olen vauvakuumepalstalla käynyt ja kerkesin jo tuosta plussasta innostua niinkuin varmasti kaikki, todella surullista, että sulle kuitenkin kävi näin:( Voimia kuitenkin ja uskoa uuteen yritykseen.
Kaiken surun keskellä suosittelen kuitenkin uskomaan että myös näilläkin asoilla on tarkoituksensa.
Olisit onnellinen, että sulla on jo lapsi. Mun mielestä aika tekopyhää harmitella negatiivista raskaustestiä noin ankarasti, jos kerran on jo aiemmin onnistunut. On katsos meitä sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät saa koskaan kokea raskautta, synnytystä tai vanhemmuutta (ainakaan biologisen lapsen kohdalla). Minä olisin onnellinen, jos tulis vaan edes se yksi ja ainut lapsi. Ei tulis mieleenkään sen jälkeen surkutella kohtaloani.
Saatat ehkä kuvitella, että jos on jo yhden lapsen saanut, ei ole niin väliä, vaikkei enää toista saisikaan. Ei se kuitenkaan niin ole. Varmasti ihan yhtä kamala kokemus tuo keskenmeno, oli sitten ensimmäinen tai toinen lapsi kyseessä. Tuollaiset sanat eivät ainakaan helpota varmasti yhtään.
Olen todella pahoillani AP:n puolesta. :(( Voimia ja jaksamisia! Kyllä tästä eteenpäin mennään! Vielä jonain päivänä sinullakin varmasti onnistaa! :)) Voimahaleja!
...minulla ei muuten ole vielä yhtään lasta itselläni, mutta aika luultavaa on, että tulen lapsettomuushoitoihin joutumaan sairauteni myötä, ja silti uskon, että on ihan yhtä kauhea kokemus, oli sitten kyseessä keskenmeno ensimmäisen tai jo toisen lapsen kohdalla. Kyllä minä ainakin haluaisin lapselleni sisaruksia seuraksi, oli sitten kuinka kovien lapsettomuushoitojen avulla aikaansaatu tuo ensimmäinenkin lapsi.
Minulla muuten myös endometrioosi kyseessä, AP. Inhottava sairaus. :/
Niin siis tosiaan vastasin tämän ketjun ensimmäiseen viestiin, missä puhuttiin negatiivisesta raskaustestistä. Mistään keskenmenosta en tiennyt, sellaista viestiä en ole lukenut. Kenenkään keskenmenoa en tietenkään vähättele, mutta näköjään tota mun aiemman viestin pointtia ei nyt ymmärretty anyway..
Kannattaisi lukea niitä viestejä vähän sieltä ketjun varreltakin, eikä vain ensimmäistä. (Tässä ketjussa on ollut jos jonkin näköisiä käänteitä...)
Varsinkin kun ensimmäinen viesti on kirjoitettu toukokuussa. Eli JOS ap EI OLISI käynyt antamassa väliaikatietoja pitäisin tätä ketjua jo vanhentuneena.
viikko vierähtänyt ja hormoonit tai "mielenterveys" järkkynyt.... jotenkin ei saa tästä elämästä kii... mikään ei huvita ja mitään ei jaksa tehdä.... jostain täytyis saada voimia jatkaa.... jotenkin en ennen tätä kokemusta ole pystynyt ymmärtämään miltä tää tuntuu!
Lasten takia pakko päivät skarpata... töissä taukoamatta touhuttava että ei romahda. Illalla ku kaikki on hiljaista niin masennus vierii päälle.... auts että tuntuu pahalta :(
Hyvä tapa helpottaa omaa pahaa oloa on kirjoittaa kirje tälle vauvalle. Purkaa siihen kaikki tuntemukset ja se rakkauden määrä joka hänelle oli varattuna. (Tällä tavoin saa selkeytettyä omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan). Sen jälkeen voit vaikka haudata kirjeen. (tai polttaa tai tehdä sille juuri niin kuin itsestä parhaimmalta tuntuu.)
Niin kliseeltä kun se kuulostaakin, niin kyllä aika parantaa haavat.
Vaikka kannatkin tapahtunutta aina mukanasi, olosi kuitenkin alkaa pian helpottumaan ja jonain päivänä huomaat että et ole enää niin surullinen.
Silloin voi kääntää katseen tulevaisuuteen ja miettiä miten jatkaa eteenpäin, yrittääkö vielä.
Itselläni oli ensimmäisinä viikkoina keskenmenon jälkeen, milloin minkäkinlaisia syytöksiä itseäni kohtaan, kunnes eräänä päivänä tajusin etten ollut voinut itse mitenkään vaikuttaa tapahtumiin. Niin oli vain tarkoitettu tapahtumaan. Tapauksesta on nyt noin 2.5kk ja olemme jo yrittämässä uudelleen.
Mutta oikein paljon voimia ja toivottavasti tästä viestistä oli edes jotain hyötyä.
kuinkas teillä nyt menee "siivooja" kuinka olet päässyt eteenpäin? joko uutta yritystä on ? "santson" joko teillä tärpännyt?? "ha~na" kuinkas sinulla on sujunut... viikkoja 22?? vai paljonko??
joka aamu on noustava ylös ja astuttava uuteen päivään vaikka aika ajoin tuntuu että ei millään jaksais.... joka kuukausi toivon ja rukoilen että nyt tärppäis mutta turhaan... nyt kierto 19\26-28 menossa mieli odottava mutta taas pelottaa kuinka matto lähtee taas jalkojen alta kun viikko kulunut ja menkat alkaa.... tuntuu että mihin vaan katson tai mitä vaan kuuntelen niin joka puolella on raskaana olevia ja pikkuisia vauvoja tai sitten ystävä\tuttu kertoo yllätysraskaudesta :( onnellinen olen kyllä heidän puolesta mutta samalla surullinen omasta "tilanteesta". Jostain pitäis saada nyt kiinni. Ymmärrän toisaalta ihmisiä jotka sanoo että ole onnellinen siitä mitä sinulla on (ja mistään en niin suuresti nautikkaan ku omista lapsista) mutta kun niin kovasti sitä iltatähteä toivoin ja iloitsin jo raskaudesta niin sitten kun se vietiin pois se onni niin tuntuu jotenkin niin julmalta ja pahalta!! Pää ylös ja uutta päivää kohti ja toivotaan että vielä joskus tärppäis minullakin (ikä vaan tulee kohta vastaan) itsekkin kaipailen "santsonin" ja "ha~nan" kuulumisia????
kuukausi on taas vierähtänyt.... nyt kierto menossa vaiheessa 26/26-28... toiveet korkealla mutta maha kylläkin kipeä mutta tätiä ei ole vielä kuulunut.... nyt haaveilen ja sitten taas tipahtaa maan pinnalle kuten joka kuukausi on käynyt... varovasti toivon kovasti että olisi jo tärpännyt mutta pelottaa... keskenmenosta kulunut nyt reilu tviis kuukautta... ahdistaa ku ajatteleekin kuinka lähellä olisi ollut LA. :( jotenkin on ulkoisesti kaikki hyvin (onhan mulla kaks tervettä lasta ennestään) mutta sisäisesti tuntuu kun räjähtäisi... voiko "kuukautis"kipuja olla ja silti on raskaana eli onko maha kivut automaattisesti merkki tultvista kuukautisista?? kertokaahan onko teistä joku luullut kipujen perusteella että menkat alkaa ja onkin ollut raskaana??
Moikka. Ihan vaan ajattelin kirjoittaa lähinnä tuohon keskenmenoon liittyen. Olisko sinun mahdollista ajatella asia enemmänkin niin, että sitten kun toivottavasti taas tulet raskaaksi ja saat kolmannen lapsen ja näet hänet, että mahtavaa, että sait juuri hänet?
Itse olen saanut yhden keskenmenon ennen kakkosen syntymää ja silloin se oli melko rankkaa, mutta sitten jälkeenpäin ajatellen tajuan, että meillä ei olisi juuri tuota lasta, jos en olisi sitä keskenmenoa saanut. Enhän mä toki sitä ajattelisi, kun en tietäisi mitä mulla ei ole, mutta näin ajattelin, kun tulin kolmannen kerran raskaaksi ja pelkäsin keskenmenoa. Jos saan keskenmenon, niin sitten minun on tarkoitus saada joku toinen lapsi, joka on juuri sellainen kuin on.
Saikohan tästä nyt yhtään mitään selvää :/ Minua ainakin henkilökohtaisesti on auttanut se tieto, että ilman keskenmenoa, minulla ei olisi tuota ihanaa poikaa tuossa, vaan joku aivan toinen lapsi.
asia on juuri niinkö sä sanot... mutta kun alkaa olla tuota ikää jo niin paljon että en usko että kovin kauan on aikaa... ja mitä enemmän ikää tulee niin sitä epävarmempi olo on että etes tärppää... kuhanko vois niin antais asia olla eikä ressata asiasta mutta mielelleen ei oikein voi mitään.
kierto menossa 28/26-28 joten aamulla hiivin vessaan ja otin liuskatestin mukaan..... siihen tuli kaksi viivaa.... sitten hain puikko testin joka näytti myös kaksi viivaa.... kaiken varmistamiseksi kaivoin esille myös digitaalisen testin ja siihen tuli testi RASKAANA 1-2 VIIKKOA!!!!....nyt sitten matalalla profiliilla eteen päin ja toivotaan että "pikkuinen" pysyis mukana loppuun asti!!
Ja kerrothan sitten meillekin, että miten se raskautesi etenee, täällä peukut ja varpaat ja kaikki pystyssä :))))
Meilläkin yritettiin lasta (yritystä enemmän tai vähemmän...)KAUAN, ainakin 4 vuotta. Takana myös keskenmeno ja myöhästyneitä menkkoja ja pettymyksiä testin ollessa negatiivinen. Ja kun se testi viimein oli positiivinen, ei sitä aluksi meinannut uskoa. Nyt ollaan raskauden puolivälissä ja olo on ihan mahtava. On ollut pahoinvointia, olen välillä huolissani jos pieni jonain päivänä ei liikukaan ihan niin paljon... Mutta se tunne, kun vihdoin on raskaana, on upea! Eli ymmärrän sinua!
Oikein paljon onnea! :)
toivotaan että mulle käy yhtähyvin!!!
kiitos kookkoppoo :)))
kiitos!! onnesi olet sinäkin ansainnut!!!!
onneksi mailmassa on vielä ihaniakin ihmisiä, kuten esim. sinä!!
kiitos!!
Voi MAHTAVAA!!!! Ihana kuulla, vaikka en edes tunne sua :D
Nyt toivotaan tosiaan, että pikkuinen pysyy matkassa ja tekee teistä kokonaisen perheen :)
jaahah.... nyt sitten ois tasan 5 viikkoa ja kokajan pelottaa että menkat alkaa.... valkovuotoa on runsaasti ja pikkasen tullut "ruskehtavaa" vuotoa. kylläkin vaan pikkasen päivän aikana pikkuhoususuojaan.... mutta pelottaa että sekin enteilee keskenmenoa... vielä en ole kertonut plussaukseta paitsi tänne :) onkohan mulla hätää vai voikohan tää olla ihan normaalia?? onko kellään ollut samanlaisia tuntemuksia/pelkoja ja sitten on kaikki käynyt hyvin.... vähän on sellaista painon tunnetta alamahassa mitähän se on... help kaikki vaan vastailemaan...
keskenmeno tuli :(
kyllä tämä elämä syö henkisesti ihmistä!! jotenkin on taas sellainen olo että ei ole mitää voimia eikä motivaatiota elää!!! (tietenkin lapset pitää elämässä kii mutta tunne vaan nyt taas on sellainen) paistaakohan ikinä enää aurinko!!!
Voi ei... todella ikävää kuulla, vaikka en edes sinua tunne...
Hassua miten joillekin on niin helppoa "tehdä" lapsia, ja toiset joutuvat käymään läpi pettymyksiä ja surua toistuvasti...
Toivotan sinulle voimia, ja uskon että kyllä se aurinko vielä paistaa!
voi ei!!!!!! Olen sanaton. En viitsi laittaa muita kliseitä, kuin että voimia valtavasti ja tunteisiin on oikeus. Olen surullinen puolestasi.
se tosiaan ihmetyttää..... jotenkin inhottaa kuunnella ihmisiä jotka suunnittelevat mihin aikaan sitten aikovat tehdä lapsia kuten eräs työkaverini suunnitteli.... ens heinäkuussa jätän pillerit pois niin saan sitten seuraavana keväänä jäädä äitiyslomalle !!! itsellä kiehu ku mietin että jos kuule reppana tietäisit että ei aina kaikki mene niinkö toivoo... mullahan pitäis sitten jo olla kohta sen ikäinen vauva että pian palaisin takaisin töihin äitiyslomalta vaan kuinkas ollakkaan en edes ole raskaana!!! ja jotenkin aina syö ihmistä kun kuuntelee ihmisiä jotka tekevät abortteja... ei sillä että sehän on jokaisen oma ja henkilökohtainen ratkaisu mutta kumminkin ottaa suorastaan päähän ku itse niin toivoo VAUVAA!!!
Tuohon edelliseen yhtyen. Tosiaan moni luulee että kun haluaa kesävauvan sen saa. Asia ei kylläkään vaan ole niin, joillakin vaan sattuu tärppäämään nopeasti ja siitä jää sit uskomus et meni kuin suunniteltiinkin ja olipas helppoa. Meillä meni mieheni kanssa 2,5 vuotta että tulin raskaaksi. Nyt menossa rv 39 eli viimeisiä viedään. Lapsen saaminen (nimenomaan saaminen) ei ole niin helppoa kuin kuvittelisi. No nyt kuitenkin siihen pääpointtiin. Eli viime kesänä kun en vielä ollut raskaana, meinasi pinna kihahtaa, kun mieheni sisko poikakavereineen tuumas Juhannusta viettäessä että he aikovat hankkia kesävauvan. Ensinnäkin sana hankkia särähti korvaani pahasti...vauva ei ole kauppatavara vaan vauva saadaan jos saadaan, se ei ole itsestään selvyys. ja sitten tämä kesävauva, niin kuin sen voisi tilata tuosta noin vain. No nyt mennään kevättä jo pitkästi ja eipä vielä ole vauvauutisia kuulunut heidän osaltaan. En halua olla mitenkään ilkeä heitä kohtaan, mutta ns huomaavatpa ettei kaikki mene niin kuin suunnittelee ja se vauvan saaminen ei ole aina itsestään selvyys ja nopea tärppi. Tietenkin toivon, että heilläkin jossain vaiheessa vauvaonni kukoistaa, mutta on se hyvä tosiasioiden herätellä vähän nuorenkin ihmisen mieltä.
Anteeksi vuodatukseni, mutta tämä tuntui jotenkin hyvältä kohdalta purkaa mieltä..eikä hän todellakaan ole ainoa ihminen joka minun kuullen on suunnitellut vauvan hankintaa tai maininnut minulle et ei se niin vaikeaa voi olla...!
Niin no onhan tuo toisaalta totta, mutta taas on ihan oikeasti olemassa ihmisiä, jotka voivat niinsanotusti suunnitella vauvan syntymää, ihmisiä, jotka tulevat helposti raskaaksi. Itse kuulun heihin, enkä vain sen perusteella, että olen kerran tullut nopeasti raskaaksi, vaan minulla on kolme lasta ja joka kerta raskaus on tapahtunut heti, kun sitä on suunniteltu.
Mä oon tosi pahoillani, että teille asia ei ole ollut helppo, mutta ei sekään mitään auta, että meidän pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä, että meille tämä asia ei ole ollut niin vaikea. Vaikeaa on ollu elämässä sitten muilla osa-alueilla.
eihän kukaan käske teidän tuntea "syyllisyyttä" siitä ihanasta asiasta että teillä onnistaa!!! vaan pointti tässä asiassa on se että osaa ajatella asiaa niidenkin kannalta joille lasten SAAMINEN ei ole itsestään selvyys. Onneksi toisille tämä ei ole niin vaikeata. tämä tosiaan syö sekä ihmistä että parisuhdetta!!!t:siivooja
pahaa tekee lukea "siivooja" turinoitasi, varsinkin ku itsellä sama tilanne.. vauvakuume on aivan kamala.. tällä hetkellä 9kk joutunut pettymään. niin ja vain 2-3otteeseen tuntunut sille että josko nyt tärppäisi.. mua ei oo koskaan närästäny paitsi esikoista odottaessa alkuraskauden aikana.. viime kerralla ku menkat myöhästy ni värästi ja kuvotti parina päivänä mutta taashan ne menkat sitten alkoivat... mikä tilanteesi on nykyään? onko tärpännyt kun et ole kirjotellut tänne viime aikoina?
4kk mennyt viimeisestä kesken menosta ja nyt on kierto 26/23-29.... elättelen toiveita ku kierrot olleet melko lyhyitä viime keskenmenon jälkeen eka kierto oli 29 sitten 26, 23 ja viimeksi 24.... mahassa painon tunnetta ja toivomus suuri.... 4 päivää töitä ja sitten pääsis viimein ansaitulle kesälomalle.... jotenkin tuntuis että tekis mitä vaan kunhan jo tärppäis... elämä menee sellaisissa neljän viikon sykleissä..... kokoajan pelkää että menkat alkaa ja sitten taas haaveilu jää kolmeksi viikoksi....vuosi ja 8kk toivomusta ja kaksi suurta pettymystä (keskenmenoa) ja monta "pientä" pettymystä... onkohan ikinä mun vuoro saada sitä ihanaa nyyttiä kainaloon (tänää juuri ystäväni sai ison poitsun... kunnon JYTKY!!)
Voi kuinka tuttu tuo tunne onkaan! :(
Itsellä aivan sama juttu. Kp 28 alkoi erittäin voimakas pahoinvointi,ruokakaupassa meinasin väkisin oksentaa kun kävelin juustotiskin ohi. Yleensä ei tälläistä ole ollut mutta sitten kp 30 alkoi menkat. :( Olin aivan satavarma että nyt tärppäsi, vaikka kierto on yleensä 33 pv.
Nyt sitten taas yrittämään. MASENTAVAA. Meillä vasta ensimmäisen yritys menossa ja vuosi takana jo ... Sais pikkunen ilmotella jo tulostaan.
Pahoinvointi jatkuu vieläkin :( Raastavaa tämmönen,varsinkin kun itsellä taipumus sitten tähän "entä jos kuitenkin"-ajatteluun. Että entäs jos oonkin raskaana vaikka menkat tuli. Entäs jos ei näykkään pissatestissä ... Hohhoijaa!! Osaa sitä ihminen olla kummallinen...
hiljaa hiivin varovasti tänne kuiskaamaan kun en kenellekkään asiaa aio kertoa... viime menkoista aikaa kulunut ja plussan tein torstaina.. :) mutta koska kaksi keskenmenoa takana niin en suuremmin hehkuta asiaa vaan varovasti odottelen mitä tuleman pitää...... eli kohta ois 6 viikkoa takana edellinen keskenmeno oli viikko 5 ja toinen oli 7 ... joten nyt sitten vaan odotellaan... ja toivotaan että nyt kaikki menee ok :)))
Minäkin eksyin tänne lukemaan tätä viestiketjua...ompas pitkä tarina. Miten on nyt käynyt? Itsellä myös plussa-haaveet kovat. Koitan kuitenkin ajatella muuta koko ajan, koska koitan olla "yrittämättä". Se on muuten aika hankalaa kun on monta vuotta ollut haaveita ja viimein pääsee yrittämään ni sitten kuitenkin olla yrittämättä...äh. Nyt on jo monta kuukautta kulunut ja taas näyttäisi menkat alkavan. Kyllä se on kova pettymys ja on tosi surullinen olo vaikka tiedän että en vielä saisi, ei ole vuotta edes mennyt ja monet yrittää tosi tosi kauan. Toivon että siivoojalla vihdoin kaikki sujunut hyvin.
Tällähetkellä mennään odottavalla kannalla... 8 1 menossa ja kokoajan pelko keskenmenosta. Tänää kuitenkin vihdoin varasin ensimmäisen neuvolan kahden viikon päähän. Toivottavasti ei joudu sitä perumaan :( Ensi viikoksi sain varattua yksityiselle varhaisultraan... toivotaan että pikkuinen pysyisi nyt matkassa :))
Onnea ja tsemppiä siivoojalle raskaudestasi! :)
Mulla on hirveä vauvakuume jo monta vuotta, olen niin nuori vielä, alaikäisestä asti olen jo haaveillut vauvaa, mutten silloin ollut valmis hankkimaan, sitten ajattelin kun täytän 18v, halusin silloin vauvan sen lisäks haluaisin olla nuori äiti.
Nyt 4kk yritetty enkä käyttänyt e-pilleriä sen jälkeen, oireita monta kertaa on ollut, mutta menkkoja on tullut. :( Ton viimeisen kerran tuli sit normaalisti menkat, mutta vähemmän ja sit lopussa oli niin paljon ruskeata vuotoa. Kokeilin testiä, aluks se oli haaleeta viivaa, kauan jo sit se hävis ja tuli negaa. :( Suuri pettymys tuli! Mä vaan niin haluaisin vauvan jo pian, hirvee vauvakuume enkä kestä tätä oloa. Onko mitään sellasta mikä tulis helposti raskaaksi vai pitääkö vain kokoajan yrittää? Sitten ei ollut stressiä, ainakin vähän vauvastressiä, mutta olen yrittänyt välttää sitä, aina kun pelottaa kun alkoholia juon silti, koskaa ei voi tietää jos olen raskaana, vaikuttaako sit alkoholi siihen, ettei sit tule keskenmeno? Toivottavasti osaatte neuvoa ja vastata tähän, mulla ei oo ennestään lapsia!
Kiitos! :)
en tiedä onko mitää vippaskonsteja raskaaksi tulemiselle. Toiset suosittelee greippimehua toiset jotain muuta.... mutta kai se on vaan niin että toiset tulee helpommin raskaaksi kuin toiset ja se marginaali on aika pieni milloin raskaaksi tulee joten ei kai muuta ku yritystä yritystä jne. itsellä meni se melkein vuosi ku raskauduin ensimmäisen kerran ja sehän meni kesken seuraavaan raskauteen kesti 5kk ja sekin meni kesken ... nyt sitten viikkoja kasassa 10 3 ja toistaiseksi ainakin kaikki hyvin.... tähä raskauteen meni toiset 5kk... joten jos kaikkiaan n. 2,5 vuotta on kulunut siitä että on alkanut yrittämään ja saa nyytin syliin niin on aika kyllä tuntunut pitkälta mutta kannattavalta... toivotaan nyt että kaikki sujuu hyvin vie sen 7kk... olen kyllä onnellinen
No mutta, onnea kovasti! Ja toivottavasti pikkuinen pysyy matkassa! Ilmoittelehan tänne sitten vaikka ekan ultran jälkeen tilanne, kun aika pitkään olen tarinaasi seurannut ja välillä käväissyt täällä katselemassa, että josko tämä ketju olisi noussut :)
Kun toivottavasti saat tämän pikkuisen syliisi, niin se varmasti tuntuu kaikkien kipujen ja itkujen arvoiselta
Mitä nyt kuuluu siivooja?
Mitä nyt kuuluu siivooja?
Täällä sitä porskutetaan :) 17 viikkoa tuli täyteen tänään... viikon päästä pääsee neuvolaan kuuntelemaan pikkusen sydänääniä... rakenne ultra ois sitten kuukauden päästä!! toivotaan että kaikki sujuu hyvin ja kiitos mielenkiinnosta mitä minulle kuuluu... :)
Mahtavaa! Vitsi, miten sitä voikin eläytyä tilanteeseen, vaikka ei edes tunne ihmistä :)
Mut olen ihan vilpittömän iloinen, että menee hyvin! Onnea loppuun asti ja tulevaankin :)
aika juoksee kuin siivillä... huomenna alkaa sitten jo 32 viikko... ei olisi uskonut vuosi sitten kuinka onnellinen tilanne nyt on.... väsymys piinaa ja maha tuntuu olevan aina edessä :D mutta kait se on ihan normaalia:) kaksi kuukautta niin saa nyytin "viimeistään" syliin... jotenkin tuntuu että ei jaksaisi enää odottaa että näkisi tuon potkijan joka mahassa myllää....
moikka moi ja kevät päiviä kaikille :)) lähellä ollaan neljä yötä niin "poitsu" tulee näkemään päivän valon:)