Tuttu sanontahan on että alkoholia juovat ne joilla on huono itsetunto?
Mistähän mahtaa johtua että oma itsetuntoni on alkoholinkäytön opettelemisen myötä parantunut ja minusta tullut sosiaalisempi muutenkin, siis aivan normaalina arkena kun ollaan selvinpäin, ei siis pelkästään humalassa.
Mistähän mahtaa johtua että oma itsetuntoni on alkoholinkäytön opettelemisen myötä parantunut ja minusta tullut sosiaalisempi muutenkin, siis aivan normaalina arkena kun ollaan selvinpäin, ei siis pelkästään humalassa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Riippuu miten sitä alkoholia käyttää. Kohtuus=hyvä, ämpärikännit=paha.
Omien periaatteitteni mukaan ihmisen pitäisi löytää itsensä ja rohkeutensa ilman huijauskeinoja (esim. alkoholia), mutta kieltämättä on mahdollista hoitaa homma mallikkaasti turvautumalla alkoholiin. Huomaa ero:
Jotkut peittelevät ja lääkitsevät huonoa itsetuntoaan alkoholilla, "normaalisti olen luuseri, mutta alkoholi antaa supervoimia". Vähän tohon tyyliin. Henkilö tulee jokseenkin riippuvaiseksi alkoholista. Ihmissuhteet hoituvat vain sen avulla, tai ainakin sosiaalinen kanssakäyminen tuntuu tyydyttävämmältä alkoholin vaikutuksesta. "Oon ihan tylsä, mutta kännissä hauska!! Tilanne vaatii alkoholia!!"
Jotkut taas hoitavat heikon itsetuntonsa POIS, alkoholin avustuksella. Joidenkin heikko itsetunto ei niinkään johdu itsevihasta, vaan pikemminkin siitä, että on epätyydyttävä elämä, tylsää, ei ole kavereita... Tällainen henkilö tarvitsee ehkä sen yhden rohkaisuryypyn ja muutamat bileet / baarireissun, ja sen jälkeen hän on löytänyt ympärilleen ihmisiä ja elämänlaatua -> itsetunto nousee. Alkoholi oli tavallaan (hieman kyseenalainen) "startti" tuolle nousulle, ja jatkossa hän ei tarvitse alkoholia ainakaan kohtuukäyttöä enempää, koska hänellä on kyky selviytyä asioista selvänä. Olisikohan sulle käynyt jotain ton tapaista..