olen valmis eroon.
en ole puhdas kuin pulmunen, ihmisten välinen riita ei tuota tulosta.
olen päätynyt määränpäähän jos ukko ei usko että suhde voi saada kuntoon eli että voin luottaa kun tarvin yksinkertaisesti todisteen, sopimien sopimuksien pitämiseen ei se mikää aika että pitäisi viikon jälkeen luottaa tai kuukauden tai vuoden vaan vuosin tuotto.luottamus pitää ansaita.
en roiku suhteessa ja jos mies ei ymmärrä että lapset on pieniä siis oikeasti pieniä tarvii kotona myös isukkia, tukea ja vapaan ajan viemistä(vanhemmilta)
tukea , eikä hullua työ putkea, vaikka se on mukavaa hänestä, kysymys entä me?siis minä ja lapset??
ei raha korvaa rakkautta se korvaa esineen.
sanoin toiveen vaan meidän parhaaksi että otetaan ero rauhallisesti ja virallisen puolen kautta, jolloin koti oisi lapsille normaali ja ettei tarvi mitää huutoja tai palpatustusta, vihasia kasvoja vaan normaalin pyörivän arjen..
en usko että vaikuttaa kovasti lapsiin kun se ei muutu paljon yhtään ensin vaan vaihtuu koti ja isi kävis päivittäin ja harvenis normi kyläilyyn..
jos luotto pelais kaikki oisi täysin hyvin mutta se ei pelaa.
..
ainoa on se että kun en luota suhteen ulkopuolellakaan, lapsia en halu hänen luokseen.
hänestä ok.
koska muuten voisin luovuttaa lapsetkin hänelle koska minun uurastukseni menisi täysin hukkaan ja hänen onnelisuutensa katoaisi lasten kanssa olemalla, eikä pääsis töihin jonka vuoksi, me erotaan.
en halu häntä tiettyyn töihin jossa saan olla ahistunut syylistetty ja tunteitten urastusta.
koen kärsiväni koska siinä on niin paljon ongelmia ettei mun henkinen kantti kestä, jolloin lapsien henkinen kantti on vaarassa.
en ole puhdas kuin pulmunen, ihmisten välinen riita ei tuota tulosta.
olen päätynyt määränpäähän jos ukko ei usko että suhde voi saada kuntoon eli että voin luottaa kun tarvin yksinkertaisesti todisteen, sopimien sopimuksien pitämiseen ei se mikää aika että pitäisi viikon jälkeen luottaa tai kuukauden tai vuoden vaan vuosin tuotto.luottamus pitää ansaita.
en roiku suhteessa ja jos mies ei ymmärrä että lapset on pieniä siis oikeasti pieniä tarvii kotona myös isukkia, tukea ja vapaan ajan viemistä(vanhemmilta)
tukea , eikä hullua työ putkea, vaikka se on mukavaa hänestä, kysymys entä me?siis minä ja lapset??
ei raha korvaa rakkautta se korvaa esineen.
sanoin toiveen vaan meidän parhaaksi että otetaan ero rauhallisesti ja virallisen puolen kautta, jolloin koti oisi lapsille normaali ja ettei tarvi mitää huutoja tai palpatustusta, vihasia kasvoja vaan normaalin pyörivän arjen..
en usko että vaikuttaa kovasti lapsiin kun se ei muutu paljon yhtään ensin vaan vaihtuu koti ja isi kävis päivittäin ja harvenis normi kyläilyyn..
jos luotto pelais kaikki oisi täysin hyvin mutta se ei pelaa.
..
ainoa on se että kun en luota suhteen ulkopuolellakaan, lapsia en halu hänen luokseen.
hänestä ok.
koska muuten voisin luovuttaa lapsetkin hänelle koska minun uurastukseni menisi täysin hukkaan ja hänen onnelisuutensa katoaisi lasten kanssa olemalla, eikä pääsis töihin jonka vuoksi, me erotaan.
en halu häntä tiettyyn töihin jossa saan olla ahistunut syylistetty ja tunteitten urastusta.
koen kärsiväni koska siinä on niin paljon ongelmia ettei mun henkinen kantti kestä, jolloin lapsien henkinen kantti on vaarassa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin minäkin