kokemuksia

Ihmeen hyvin meni vaikken tiennyt (enkä paljoa vieläkään) mitään. Ostin 70-litrasen hetken mielijohteesta. Sitten ostin kaupasta pikkukiviä pohjalle, toiselle puolelle hain rannalta hiekkaa. En tietenkään pessyt niistä mitään. Vesi sisään samantien ja testailin arvoja hiukkasen. Pohjalle hain muutaman isomman kiven samaiselta rannalta. Tilasin laitteiston Saksasta, asensin heti. Eka kalat ja kasvit tulivat jo viidentenä päivänä, en vain malttanut katsella kun se nökötti siinä tyhjänä. :p Niitä oli kolme pientä leväbarbia. (älkää sanoko) ja 1 monniainen (aaah!!). Emäksisyyttä oli jonkin aikaa, mutta kalat viihtyivät todella hyvin eikä levää tai sumeutta esiintynyt. Jo seuraavana päivänä parvi sai täydennystä parista platysta. Tässä vaiheessa olin jo ehtinyt siis mokailla aika tavalla. Hankin pari kasvia lisää... kaloja vein pois ja toin lisää sitä mukaa kun opin niistä enemmän. Kaiken kaikkiaan olen säästynyt monilta harmeilta, mitään tauteja tai happikatoa ei ole ollut, ainoastaan pari kalaa on tullut syödyksi. Palkitsevin hetki on vain seurata niiden uiskentelua pimeässä huoneessa, kalahullu kun olen...

Siinä vasta melkonen URPO !

kyllä alko mun akvaarioharrastus kamalalla tavalla... kamu anto 63l akvaarion jossa oli "kaikki tarvittava" mukana. kaloja oli kasa miljoonakaloja, yksi täplämonninen ja yksi seeprakala.
pitihän kalastoa saada heti täydennettyä ja "asiantuntevan" kauppiaan kanssa sitten valkattiin sinne kaksi kultakalaa, sini- ja keltarihmakala. huhhuh!
rihmakalat kuolivat kuukauden sisällä ja toinen kultakala noin puolessa vuodessa.
toinen kultsi eleli noin kakasi vuotta siinä altaassa ja muutti sitten yhen mun tutun altaaseen, tosin kuoli sinne vähän ajan päästä...
nykyisen olen aika paljon tietoisempi monestakin akvaarioihin liittyvistä jutuista. kiitos netin!
tämä kolmas allas tuli mulle 1 1/2 vuotta sitten ja sillon oli kova into tehdä kaikki oikein ja tietoo tuli oikeesti etsittyä.
ei sitä silloin 12 vuotiaana paljoo ajatellu.. :)

Omistin 50L akvaarion, jonne hankittiin miljoonakaloja ensimmäisenä. Sitte siellä oli myös kuparimonneja(nyk. ne o monnisia)2 kpl, mutta toinen kuoli. Kaksi pientä imumonnista, jotka muistutti partamonneja, mutta ei sitte ollukkaa, ku kasvo 20 cm mittaisiksi. Akvas oli myös keltabarbeja, neontetroja, kardinaalikaloja, keltarihmakaloja... Ei noita kaikkia tietty ollu siel yhtä aikaa...

Pahimmat mokat oli puhdistus-operaatiot. Kalat akvasta pois 30L terraan, hiekat pois, kasvit pois. Ne pestiin. Samoin suodatin. Sitte vaan takasi akvaan. Kaikki. Kumma, ku selvisivät tollasesta... No,ei me tehty, ku aluksi tollei. Myöhemmin hankittiin "imuri" ja sillä otettiin pohja ja samal vesi vaihtu.

Vesiarvoja ei mitattu.

Oli enempi innostusta kuin tietoa(onneksi nyt tietoa on paljon enemmän ja innostusta löytyy yhä!:) On isompi akvaki hankittu! Mut nykyäänkään en mittaile vesiä!)

Ensimmäinen altaani oli 300L. Olin hirveän inoissani! ALtaaseen tuli pohjalle pientä soraa. Kasveja hankin reilusti. Ensimmäisenä akvaariooni muutti monnisia(eka moka: monnisia sorapohjalla). toisena sinne saapui kardinaalikalaparvi, sitte tuli seeprakaloja, neontetroja... ja muita tetroja. Ostin aina 6-10 kpl yhtä lajia. Tuli siitä kyllä oikee kalasoppa! Nyt tuosta on n. 6v. ja osa yhä hengissä! Kardinaalikaloilla on siel pari poikasta nytki! Niitä on nyt jotai 15-17.Ne on kutenu monesti ja yleensä on pari pikkusta säilyny hengissä!

mä saan suunnattomasti iloa ainakin kun katselen kääpiötöyhtökirjoahven pariskunnan temmellystä, ja kun ne on taaskerran kutenut niin äipän tarmokasta pesän suojelua.. se on niin ihana kun se pelottaa rohkeesti itseään kuuskertaa isommat kalat lähettyviltä pois ja kanniskelee kookoksesta yksitellen suussan kiviä pois (ilmeisesti remontoi isompaa kämppää pennuilleen) ja sitä kun ne vaavit vihdoin syntyy ja kuin tarmokkaasti se niitä yrittää kerätä suuhunsa jemeliin ja kantaa kotia, mut pennun karkaa heti ku silmä välttää..
ikävämpiä hetkiä akvassa on sitten tietysti ne päivät kun huomaa taas ettei niistä vaaveista oo yhtäainoota jäljellä.. nyyhkis.

Oikeastaan mun äite teki ne pahimmat mokat ja mä seurailin vierestä. Oli neljä kultakalaa 40 litran kipossa (huhhuh!)... Kaikki vesi vaihdettiin ja pestiin allas ja sisustus kerran kuukaudessa.. Kyllähän ne kalat tippuili parin viikon välein. no, viimenen eli ehkä muutaman kk.

Seuraavaks äiteni osti 30 litran altaan (monta vuotta myöhemmin), jonne tuli 4 neontetraa, seeprakaloja, platyja, miljoonakaloja, 2 partista... ei noi ny kaikki yhtä aikaa tosin ollu ku kaloja kuoli säännöllisesti parin viikon välein :)...

No, oma harrastukseni sit alkoi sillä, kun äiten millikset sai poikasia (suuri yllätys..). Otin kolme pikkuista 10 litran muoviterraan. ei suodatinta, 1 kasvi, hapetin hapettamassa sillon ku muistin.. vettä vaihdoin aina joskus ja ei ollu pohjalappoa eikä mitään. Vieläkö kestätte kuulla ;)?! vesi oli 22 asteista koska ei tietenkään ollu lämmittimiä eikä mitään. yritin lämmittää vettä laittamalla välillä lämpimempää vettä tilalle. loppujen lopuks olin ruokinnu kaloja niin että pohja pilaantui täysin, enkä pitäny hapetinta päällä sitä vähääkään kun haju oli niin kuvottava veden myllätessä! kyllähän sen arvaa...

ihmeen kaupalla millikset kumminkin selvis niin, että nekin pääsi näkemään uuden 63 litraisen altaani. allas täyteen vettä ja "tehokypsytys" kolmessa päivässä... millit perään. sain äiteltä tässä vaiheessa lisää millejä ja kas kummaa, parin kuukauden jälkeen mulla oli taas tuplamäärä millejä.. lopun arvaattekin.. Sitten millien seuraksi tuli platyja, mustamolleja ja 3 partista.. Partikset eivät sitten tulleet toimeen pienessä altaassa, jolloin tein päätöksen keittää ne! Tekee pahaa vieläkin kun muistelee, enhän siinä vaiheessa tullut ajatelleeks että isompi kala ei sillä tavalla keittämällä heti kuolekaan :(. partisparat.

Ensimmäistä kertaa törmäsin veden kemiaan, kun luotto akvaarioliikkeessäni neuvottiin laittamaan korallimurskaa, kun platyt ei lisääntyneet. Sen jälkeen ne sitten alkoivatkin lisääntyä eivätkä lopettaneet ja taas oli usein "poikaskeittäjäisiä" (niinkuin tein millipoikasillekin). kun huomasin mikä vaikutus korallimurskalla oli, tajusin ettei se veden kemia nyt ihan keksitty juttu ollutkaan. Siihen asti olin aatellu että vesiarvojen seuranta ja säätely kalojen tarpeiden mukaisesti on turhaa ajan hukkaa ja riittää vaan, kun laittaa vedenparannusainetta.

Arvaahan sen että meni synnyttävien hammaskarppien takia aivan maku fisuharrastukseen ja laitoin altaan kuiville. Otin sen taas käyttöön myöhemmin ja tällä kertaa keskityin perustamiseen rauhassa. Otin asioista selvää etukäteen ja hankin tärkeimmät vesitestit. Kypsyttämisen kanssa oli usko loppua, mutta onneksi maltoin mieleni enkä laittanut kaloja kypsymättömään altaaseen. Pikkualtaan pito meni tällä kertaa miellyttävemmin ja siinä vaiheessa sitten mustakin tuli "tosi-akvaristi". Hommasin isomman altaan ja nyt altaita onkin kerääntynyt nurkkiin useampi :).

Tästäpä on vaikea laittaa paremmaksi (lue:pahemmaksi), sen verran on noita mokia kertynyt. Sinänsä harmi että on pitänyt oppia niin paljon kantapään kautta ja kalojen kustannuksella (kun ei aikanaan vaivautunut ottamaan asioista selvää), mutta toisaalta parempi että on edes oppinut virheistään.

Noita palkitsevia hetkiä on, kun saa vähän hankalemmat lajit lisääntymään. Lisäksi poikasten kasvatus on palkitsevaa, tulee niin äidillisen ylpeä olo hyvin kasvaneista pienokaisista :).