Olen kuullut paljon kokemuksia etenkin nuorten masennuslääkityksestä. Suuri osa on ollut negatiivisia. Lääkkeet eivät ole auttaneet tai niistä on tullut paljon sivuvaikutuksia. Ihan mielenkiinnosta haluankin siis kysyä, kuinka teidän lääkityksenne on onnistunut?
Ikää minulta löytyy 15 vuotta ja masennusta (ja syömishäiriötä) olen potenut reilut viisi vuotta. Itselläni on tällä hetkellä seronilia 20 mg ja seroquelia 100 mg, ensimmäinen masennukseen ja jälkimmäinen univaikeuksiin ja ahdistukseen. Voin sanoa olevani nyt erittäin tyytyväinen. Kun lääkitys aloitettiin maaliskuun alussa (aluksi edellämainittuja lääkkeitä 10 mg/25mg), en huomannut käytännössä mitään helpotusta olooni. Nyt kuitenkin kun lääkitystä lisättiin kolmisen viikkoa sitten nykyiselleen, on oloni ollut nousujohteinen. Olen päässyt yli myös syömis ja kehonkuva ongelmistani. Nyt voin siis sanoa jopa pitäväni itsestäni jossain määrin. En kai todella ole ainoita, joiden lääkitys auttaa?
Ikää minulta löytyy 15 vuotta ja masennusta (ja syömishäiriötä) olen potenut reilut viisi vuotta. Itselläni on tällä hetkellä seronilia 20 mg ja seroquelia 100 mg, ensimmäinen masennukseen ja jälkimmäinen univaikeuksiin ja ahdistukseen. Voin sanoa olevani nyt erittäin tyytyväinen. Kun lääkitys aloitettiin maaliskuun alussa (aluksi edellämainittuja lääkkeitä 10 mg/25mg), en huomannut käytännössä mitään helpotusta olooni. Nyt kuitenkin kun lääkitystä lisättiin kolmisen viikkoa sitten nykyiselleen, on oloni ollut nousujohteinen. Olen päässyt yli myös syömis ja kehonkuva ongelmistani. Nyt voin siis sanoa jopa pitäväni itsestäni jossain määrin. En kai todella ole ainoita, joiden lääkitys auttaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä juttu, että lääkitys on sinua auttanut. Kyllähän lääkkeet useinmiten auttavat, mutta aika monet tarvitsisivat lisäksi myös, esim. keskusteluterapiaa.
Jos tuntuu, ettei jostain lääkkeestä ole apua, silloin tietenkin pitää kokeilla jotain toista.
Lääkkeen todellinen tehohan tulee vasta (ehkä n. 3 viikon käytön jälkeen?) että ei kannata heti huolestua, jos tuntuu, ettei mieliala tunnu kohoavan.
Suuri merkitys on tietenkin myös asioilla, tekemisillä, joista ihmiset saavat itse kukin mielihyvää, ettei elämä ole liian yksitoikkoista.