vatsasyöpä

Myös meillä on todettu suvussamme periytyvä vatsasyöpä. Iso-isäni kuoli siihen, isäni kaikki veljet ovat kuolleet siihen ( paitsi yksi )ja oma isäni sairastui siihen kolme vuotta sitten. Hänelle tehtiin vatsalaukun poistoleikkaus ja annettiin elin aikaa vain noin 3kk-6kk. Isäni on vielä elossa, mutta tosi huonona ja lääkärit epäilevät että syöpä olisi levinnyt myös ohutsuoleen, perna ei toimi, paino on pudonnut huimasti lähiaikoina. Kuulin juuri että ennuste on huono ( taas ). Isäni on joutunut useaan otteeseen sairaalaan nyt lähiaikoina kovien kipujen vuoksi. Nyt itse pelkään puhelin soittoa äidiltäni. Joka kerta kun näen että äitini soittaa , tulee mieleeni että nyt tulee huonoja uutisia ja vastaan hyvin varovasti puhelimeen. EN edes halua ajatella sitä että isä kuolee tuohon tautiin vaan että hän selviää siitä. Rakkaan ihmisen sairauden sivusta seuraaminen on mitä piinallisinta mitä tiedän. Isäni on menettänyt toivonsa ja haluaa kuolla pois. Miten voi auttaa toista jaksamaan kun tietää että hän kärsii ja samalla itsekin ? Olen yrittänyt olla puhumatta koko sairaudesta ja valaa positiivista mieltä, mutta tuntuu että se vaan pahentaa asioita. Pitäisikö vaan antaa olla niinkuin ei olisikaan ? Onko kenelläkään mitään käytännön neuvoja ? Otan osaa kaikkien teidän suruun jotka ovat menettäneet läheisensä tälle kamalalle sairaudelle.Ja voimia kestää.

surusilmä kirjoitti:

Myös meillä on todettu suvussamme periytyvä vatsasyöpä. Iso-isäni kuoli siihen, isäni kaikki veljet ovat kuolleet siihen ( paitsi yksi )ja oma isäni sairastui siihen kolme vuotta sitten. Hänelle tehtiin vatsalaukun poistoleikkaus ja annettiin elin aikaa vain noin 3kk-6kk. Isäni on vielä elossa, mutta tosi huonona ja lääkärit epäilevät että syöpä olisi levinnyt myös ohutsuoleen, perna ei toimi, paino on pudonnut huimasti lähiaikoina. Kuulin juuri että ennuste on huono ( taas ). Isäni on joutunut useaan otteeseen sairaalaan nyt lähiaikoina kovien kipujen vuoksi. Nyt itse pelkään puhelin soittoa äidiltäni. Joka kerta kun näen että äitini soittaa , tulee mieleeni että nyt tulee huonoja uutisia ja vastaan hyvin varovasti puhelimeen. EN edes halua ajatella sitä että isä kuolee tuohon tautiin vaan että hän selviää siitä. Rakkaan ihmisen sairauden sivusta seuraaminen on mitä piinallisinta mitä tiedän. Isäni on menettänyt toivonsa ja haluaa kuolla pois. Miten voi auttaa toista jaksamaan kun tietää että hän kärsii ja samalla itsekin ? Olen yrittänyt olla puhumatta koko sairaudesta ja valaa positiivista mieltä, mutta tuntuu että se vaan pahentaa asioita. Pitäisikö vaan antaa olla niinkuin ei olisikaan ? Onko kenelläkään mitään käytännön neuvoja ? Otan osaa kaikkien teidän suruun jotka ovat menettäneet läheisensä tälle kamalalle sairaudelle.Ja voimia kestää.

Lue lisää

Älä käännä selkääsi ja ole "niinkuin et olisikaan"
vaan puhu isäsi, äitisi ja sisarustesi kanssa avoimesti. Voit kertoa omista tunteistasi ja voi olla että isäsikin avautuu puhumaan kun joku uskaltaa aloittaa. Yrittäkää tehdä isäsi olo mahdollisimman mukavaksi ja antakaa hänen tuntea rakkautenne.Se on myöhäistä sitten jälkeenpäin...on parempi sanoa asiat kun vielä voi ja se helpottaa oloa. Myös kuolemasta voi puhua, kaikkihan me joskus kuolemme se koskettaa meitä kaikkia kerran.

Hei!Viimeinen toivo ainakin meidän kohdalla on Docratesin kokeellinen virushoito.Vatsasyöpä on meidänkin suvun (elikkä mieheni suvun,joten asia koskee myös meidän 4 lasta)riesa.Jaksamista!

Mitä oireita on jos olisi vatsasyöpä?