Isäni kuoli viime syksynä kyseiseen tautiin.Onko kohtalotovereita??
vatsasyöpä
surullinen
714189
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Myös minun isäni kuoli alkuvuodesta vatsasyöpään. Vatsasyöpä on suvussamme perinnöllinen. Siihen ovat jo kuolleet monet ja jotkut sairastavat tälläkin hetkellä. Jotenkin on niin raskas taakka kannettavana, kun on nähnyt läheltä mitä syöpä voi kauheudessaan ihmiselle tehdä ja samalla tietää, että sairaus voi olla myös veljellä, itsellä, omilla lapsilla ja muilla läheisillä edessä.
Voimia sinulle 'surullinen' ja kaikille, joilta syöpä on vienyt rakkaan ihmisen!
Myös meillä on todettu suvussamme periytyvä vatsasyöpä. Iso-isäni kuoli siihen, isäni kaikki veljet ovat kuolleet siihen ( paitsi yksi )ja oma isäni sairastui siihen kolme vuotta sitten. Hänelle tehtiin vatsalaukun poistoleikkaus ja annettiin elin aikaa vain noin 3kk-6kk. Isäni on vielä elossa, mutta tosi huonona ja lääkärit epäilevät että syöpä olisi levinnyt myös ohutsuoleen, perna ei toimi, paino on pudonnut huimasti lähiaikoina. Kuulin juuri että ennuste on huono ( taas ). Isäni on joutunut useaan otteeseen sairaalaan nyt lähiaikoina kovien kipujen vuoksi. Nyt itse pelkään puhelin soittoa äidiltäni. Joka kerta kun näen että äitini soittaa , tulee mieleeni että nyt tulee huonoja uutisia ja vastaan hyvin varovasti puhelimeen. EN edes halua ajatella sitä että isä kuolee tuohon tautiin vaan että hän selviää siitä. Rakkaan ihmisen sairauden sivusta seuraaminen on mitä piinallisinta mitä tiedän. Isäni on menettänyt toivonsa ja haluaa kuolla pois. Miten voi auttaa toista jaksamaan kun tietää että hän kärsii ja samalla itsekin ? Olen yrittänyt olla puhumatta koko sairaudesta ja valaa positiivista mieltä, mutta tuntuu että se vaan pahentaa asioita. Pitäisikö vaan antaa olla niinkuin ei olisikaan ? Onko kenelläkään mitään käytännön neuvoja ? Otan osaa kaikkien teidän suruun jotka ovat menettäneet läheisensä tälle kamalalle sairaudelle.Ja voimia kestää.
Älä käännä selkääsi ja ole "niinkuin et olisikaan"
vaan puhu isäsi, äitisi ja sisarustesi kanssa avoimesti. Voit kertoa omista tunteistasi ja voi olla että isäsikin avautuu puhumaan kun joku uskaltaa aloittaa. Yrittäkää tehdä isäsi olo mahdollisimman mukavaksi ja antakaa hänen tuntea rakkautenne.Se on myöhäistä sitten jälkeenpäin...on parempi sanoa asiat kun vielä voi ja se helpottaa oloa. Myös kuolemasta voi puhua, kaikkihan me joskus kuolemme se koskettaa meitä kaikkia kerran.
Sain tuloksen torstaina 25.10.07.En kauhistunut koska isäni 54v sisareni 53v ja veljeni 52v kuolivat tähän tautiin.Mietin alanko ollenkaan hoitoihin.Poistatan vain kasvaimet mahasta ja suolistosta enkä ala ottamaan mitään muita hoitoja.Olen nähnyt kun sisaren pani kaikkia ylimääräiset rahat mitä erinäisiin säde ja sytostaatti hoitoihin.Voi aina hoitokerran jälkeen päiväkausia pahoin.Eli taudin kanssa 1,5v.Isäni ei saaut mitään hoitoa koska syöpä oli levinnyt,kuoli 4viikon päästä taudin toteamisesta.Veljeni hoidatti stytostaateilla 8 kuukautta ja kuoli erittäin kovissa kivuissa.Sitä on ollut niin rankkaa katsoa että onko parempi antaa kasvin tehdä työtänsä mahassa ja saada kipulääkettä eikä alkaa ollenkaan tuohon rääkkiin.Eiköhän sitä 58
vuotiaana ole tarpeeksi elämää nähnyt.
Hei!Viimeinen toivo ainakin meidän kohdalla on Docratesin kokeellinen virushoito.Vatsasyöpä on meidänkin suvun (elikkä mieheni suvun,joten asia koskee myös meidän 4 lasta)riesa.Jaksamista!
Heippahei! Haluan vain kertoa sinulle että et todellakaan ole ainot asian kanssa taisteleva. Minun oma isäni menehtyi todella pahanlaatuiseen ja ärhäkkään vatsasyöpään viime vuoden joulukuussa. Se oli kova paikka, isä sairasti sairaalassa vain 2kk. Kaipaamaan jäivät äitini ja 7 lasta. Mutta kuules, kyllä me kaikesta selviydytään ja voimia sinulle =)
Mitä oireita on jos olisi vatsasyöpä?