Onhan se äiti rakas
mutta sitä ei saa takas
mutta sitä ei saa takas
äitienpäivänä
harma hylje
14213
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ketjussa olen vanhinta sukupolvea suvussamme. Tämä äiti saa molemmat lapsensa luokseen äitienpäiväksi. Itse annoin äidilleni lahjaksi vapaapäivän eli hoidin kodin, halvaantuneen isän ja kehitysvammaisen siskoni. Äiti sai mennä minne halusi. Oma osani on valovuosia helpompi, olen itse terve eikä huollettavia ole. Olen vapaa menemään. Saa nähdä, mitä lapset keksivät.
vaikeasti sairas, nytkin on metallitikit kädessä. Siivoamaan en pysty, en ole vuosiin pystynyt, en leipomaan, hyvä kun itseni jollain lailla huoltamaan, siinäkin apua tarvitsen.
lähelläsi on henkilöitä, jotka pystyvät ilahduttamaan Sinua.
Jo omalle äidillemme keräsimme valkovuokkokimput ja sisaruksista vanhin keitti pannukahvit ja tarjosi leivottua sokerikakkua meidän suurperheen äidillemme. Isäkin osti aina ruukkuruusun, vaikka olisi kuinka ollut välillä äidin kanssa sukset ristissä. Jotenkin lapsuudesta on jäänyt niin auvoinen kuva koko äitienpäivästä. Mummojen ottamista mukaan äitienpäiväjuhlaan en nyt niin muista, kun toinen mummo oli kaukana ja toinen kuollut.
Omat lapsenikin keräsivät pieninä valkovuokkoja ja ojensivat omatekoisen korttinsa. Ja nyt vietämme äitienpäivää valoisasti mummojen, vaarien, tyttäriemme puolisoidensa ja lastenlapsien kanssa. - Edelleen on äitienpäivä yhtä valoisa ja iloinen. Mukavaa myös, että miehillekin on oma isänpäivä!
Nuorin avokkinsa kanssa on viime yönä tullut, ja nukkuvat tossa rapun edessa asuntoautossa. Toiseksi nuorin soitti äsken, et äitienpäivälounas on katettu tuonne lähihotelille huomenna äideille, eli hänen ja puolisonsa äideille, mukaan lukien äitiä avustava iskäkin.
en juhli äitien päivää,
Aikuiset lapseni lähettivät lahjakortin jalkahoitoon, jonne ajan tilaan tässä jonain päivänä. Ovat sen verran kaukana ja sanoin etten mitään juhlia tarvi.
Oma äitini on nukkunut pois ja haudallekin on pitkä matka. Ihan tavallinen sunnuntaipäivä tiedossa minulla.
On ollut niin koleaa, ettei valkovuokkoja näy missään nousevan, sinivuokkoja on kyllä laajalti.
menen äitiäni onnittelemaan, 86v vielä järjissään ja jalkeilla, tosin rollaattorin tukemana. Äitini on 19v minua vanhempi. Omat lapset varmaan muistavat, ainakin onnittelu soitolla.
suunnitelmat, - äitiä, 82 v., pitää käydä tervehtimässä, jahka omat onnittelijat on ensin käyneet.
terveisiä rajan taakse iankaikkisuuteen äidilleni ja edelleen kiitän kaikesta rakkaudesta ja huolenpidosta. Äidin kuolemasta on noin vuosi kulunut. Ikävä nostattaa välillä kyyneleet silmiin. Joinakin päivinä on tunne kuin äiti olisi elämässäni edelleen vahvasti läsnä. Aila Meriluoto sanoo sen yhdessä runossaan kauniisti: ..ei rakkaus kuolla voi, ei kukat eikä tuuli. Kaikille äideille toivon hyvää ja kaunista äitienpäivää.
103-vuotias, jos eläisi. Muistelen lämmöllä. En käy haudalla, keskityn kuopuksen kanssa olemiseen.
Kävin sisareni kanssa viemässä miniruusuruukut ja orvokkeja äidin ja mummun haudalle.
Samalla kertaa kävimme katsomassa myös isäämme joka on sotainvalidien hoitokodissa.
Joku asia sai aikaan sen että lapseni ovat koko kevään halanneet minua, olen tuntenut itseni rakastetuksi ja tärkeäksi ilman äitienpäivääkin.
Hyvää äitienpäivää kaikille!
Meillä on pikkuruinen valmiskakku juhlistamassa äitiyttäni ja se ruusu. Lippu nostettiin salkoon. Kirkkoon en mene, vaan anoppia katsomaan sairaalaan miehen kanssa. Muuten on rauhallista pyhäpäivän viettoa. Sateen tihkua tulee, joten onneksi eivät miehet mene pellollekaan. Saavat levätä.
Näinä aikoina on täällä ollut kova tohina kylvämisen kanssa. Mieleen jäi eräs äitienpäivä, kun lunta tuli 10cm ja kylvöt oli saatu tehtyä. Luultiin oikein katovuoden tulevan, mutta sato olikin hyvä. Lumi suli nopsaan ja antoi itämiseen kosteuden.
Oma äiti on jo poissa tästä ajasta, eikä me montaakaan vuotta saatu yhdessä olla. Muistot on sikäli haikean oloisia. Anoppi onkin ollut melkein äidin sijaisena.
89-vuotias entinen naapuri tavallaan äidin sijainen ja lasten varamummo. Silti enemmän ystävätär, on nuorekas mieleltään, vaikka fyysisesti alkaa haurastua. En lähetä äitienpäiväkorttia, vaan merkkipäivinä ja matkoilta muistan. Voisin olla äiti myös miesystäväni 48-vuotiaalle tyttärelle ja hänen 19-vuotias tyttärensä on tavallaan lapsenlapseni. Tulemme hyvin toimeen keskenämme, vaikka emme usein tapaakaan. Melko harvinaista lienee, että mummot ovat kuolleet nuorina ja sekä omilla lapsillani, että tällä "lapsenlapsella" ukit ovat jääneet leskiksi. Eli miesvaltaista on ollut tämä lähipiiri ja harvinaisuutena minua on pidetty hyvin.