METSIEN MIES
Sulo Hokkanen oli luonnostaan se mikä nähdään elokuvissa. Silloin kun Konginkankaan Peräkorvessa oli patsaan julkistamistilaisuus ja kun Sulo näki hänestä tehdyn patsaan, Kalle Päätalon seisoessa Sulon lähellä, Sulo sanoi puupatsasta katsoessaan: "Sitten puu-Hokkane kun kuolet, kutu sitten hautaisiin".
Sulo asui 1940-50-luvulla Konginkankaalla ja kun siihen aikaan ei ollut Alkon liikettä kuin Äänekoskella, niin siellä jouduttiin käymään tavallisesti ja enimmäkseen autokyydein, niin sitten kerran Sulokin oli mennyt Äänekoskelle asioille ja soittanut ennen pois lähtöään Konginkankaan paikallispoliisi Jussille: "tulukeaha sitten Jussi Porttimäen peälle vastaan, teältä Äenekoskelta tulloo ylilevveä kuljetus" ja niin sitten poliisi Jussi oitis otti ja läksi kiireesti liikenteeseen pitkärunkoisella mustalla polkupyörällä, odotellen mäenpäällä, sieltä Sulo sitten tulikin ja taksilla, istui etupenkillä ja takapenkillä, mikäs siellä, siellä takapenkillä poikki päin matkusti torilta ostettu lahna, siinä se pötkötti Sulon ylileveä kuljetus.
Miksi Sulo toimi siten, ...entisaikoina oli käsivälitteiset puhelinvaihteet, joita hoiti niin kutsutut "Sentraalisatrat", kun Sulo ilmoitti tulosta Jussille, ei puhelinkeskus, kunnellen tullut tietäneeksi mitä muuta kuljetukseen ylileveän lahnan lisäksi mahtoi kuulua.
No`, sitten kun pirssiauto mäenpäälle pysähtyi, nousi Sulo autosta, avasi korkin vasempaan kiertäen, tarjoten ja kiittäen Jussia hyvästä liikenteen valvonnasta.
Niin siihen aikaan, nuo molemmat, poliisi Jussi, kuin Sulokin, he olivat "Kansanmiehiä", Sulo sellainen elokuva luonnollisuus jonka ei tarvinnut näytellä sitä miten missäkin kuvaustilanteessa olisi pitänyt olla.
Todellisuus tämäkin
Sulon kertomana tapahtunut ja josta hän usein muisti kertoa, Se oli silloin kun olin Saarijärvellä sairaalassa.
"Että kun huomenna olis pitännä leikata peräpukamat, niin minä karkasin sairaalasta. Aamulla minä viijen aikaa läksin. En antanna leikata, lyhyt mies muutenkin, aattelin enne männä kottiin Hirvaanmäelle Hakalaa uunille makkoamaa".
Sitten erään toisen kerran
Sulo oli illalla mennyt Hirvaanmäellä Kavallus nimiseen sukulaistaloon, jäänyt sinne yöksi ja kun talossa oli sillä kertaa sattumoisin useita muitakin, metsätyömiehiä kortteeria, eikä siinä oikein Sulo tiennyt missä nukkuisi ja niin hän sitten haki talliladosta suureen nokkos-säkkiin heiniä, tuli tupaan, heitti säkin peräseinällä olleen pöydän alle, kömpien säkin kaveriksi nukkumaan.
Kunnes sitten aamu valkeni, heräsi Sulo hyvin nukkuneena, peräti kuin pyörryksissä ollen, pyörähti heinäsäkin päällä, oikaisten itsensä, sitten vielä pienen hetken torkahti, kunnes koukisti polvensa, nousi äkkiä kuin ampiaista säikähtäen, oikaisi takaperin köntylleen, lyöden päänsä pöydänkanteen, -vain kopaus kuului ja sitten kele: "On tämä kumma sukulaistalo, ku het oamusta peähä lyyvää.
Tallennus 5 päivä toukokuuta 2010 Heikki Penttinen
Sulo Hokkanen oli luonnostaan se mikä nähdään elokuvissa. Silloin kun Konginkankaan Peräkorvessa oli patsaan julkistamistilaisuus ja kun Sulo näki hänestä tehdyn patsaan, Kalle Päätalon seisoessa Sulon lähellä, Sulo sanoi puupatsasta katsoessaan: "Sitten puu-Hokkane kun kuolet, kutu sitten hautaisiin".
Sulo asui 1940-50-luvulla Konginkankaalla ja kun siihen aikaan ei ollut Alkon liikettä kuin Äänekoskella, niin siellä jouduttiin käymään tavallisesti ja enimmäkseen autokyydein, niin sitten kerran Sulokin oli mennyt Äänekoskelle asioille ja soittanut ennen pois lähtöään Konginkankaan paikallispoliisi Jussille: "tulukeaha sitten Jussi Porttimäen peälle vastaan, teältä Äenekoskelta tulloo ylilevveä kuljetus" ja niin sitten poliisi Jussi oitis otti ja läksi kiireesti liikenteeseen pitkärunkoisella mustalla polkupyörällä, odotellen mäenpäällä, sieltä Sulo sitten tulikin ja taksilla, istui etupenkillä ja takapenkillä, mikäs siellä, siellä takapenkillä poikki päin matkusti torilta ostettu lahna, siinä se pötkötti Sulon ylileveä kuljetus.
Miksi Sulo toimi siten, ...entisaikoina oli käsivälitteiset puhelinvaihteet, joita hoiti niin kutsutut "Sentraalisatrat", kun Sulo ilmoitti tulosta Jussille, ei puhelinkeskus, kunnellen tullut tietäneeksi mitä muuta kuljetukseen ylileveän lahnan lisäksi mahtoi kuulua.
No`, sitten kun pirssiauto mäenpäälle pysähtyi, nousi Sulo autosta, avasi korkin vasempaan kiertäen, tarjoten ja kiittäen Jussia hyvästä liikenteen valvonnasta.
Niin siihen aikaan, nuo molemmat, poliisi Jussi, kuin Sulokin, he olivat "Kansanmiehiä", Sulo sellainen elokuva luonnollisuus jonka ei tarvinnut näytellä sitä miten missäkin kuvaustilanteessa olisi pitänyt olla.
Todellisuus tämäkin
Sulon kertomana tapahtunut ja josta hän usein muisti kertoa, Se oli silloin kun olin Saarijärvellä sairaalassa.
"Että kun huomenna olis pitännä leikata peräpukamat, niin minä karkasin sairaalasta. Aamulla minä viijen aikaa läksin. En antanna leikata, lyhyt mies muutenkin, aattelin enne männä kottiin Hirvaanmäelle Hakalaa uunille makkoamaa".
Sitten erään toisen kerran
Sulo oli illalla mennyt Hirvaanmäellä Kavallus nimiseen sukulaistaloon, jäänyt sinne yöksi ja kun talossa oli sillä kertaa sattumoisin useita muitakin, metsätyömiehiä kortteeria, eikä siinä oikein Sulo tiennyt missä nukkuisi ja niin hän sitten haki talliladosta suureen nokkos-säkkiin heiniä, tuli tupaan, heitti säkin peräseinällä olleen pöydän alle, kömpien säkin kaveriksi nukkumaan.
Kunnes sitten aamu valkeni, heräsi Sulo hyvin nukkuneena, peräti kuin pyörryksissä ollen, pyörähti heinäsäkin päällä, oikaisten itsensä, sitten vielä pienen hetken torkahti, kunnes koukisti polvensa, nousi äkkiä kuin ampiaista säikähtäen, oikaisi takaperin köntylleen, lyöden päänsä pöydänkanteen, -vain kopaus kuului ja sitten kele: "On tämä kumma sukulaistalo, ku het oamusta peähä lyyvää.
Tallennus 5 päivä toukokuuta 2010 Heikki Penttinen
Vastaukset 3
Vanhimmat
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F04120_1
SULO OLI YHDEN AIKAKAUDEN ASUKAS kONGINKANKAAN PERÄPOHJALLA
"Uutistilallinen" sanottiin sotavuosien 1939 - 1944- jälkeen niitä tiloja kun "Heitä sodasta palanneita ajettiin rintamamiehinä", ketä minnekin suuntaan, esimerkiksi jollekin maantienvarressa olevan pienen mökin rintamamies perheenisälle saatettiin antaa lisämaata ja ponnekkaina saatesanoina, nyt sitten menette perustamaan uudistilan. Sinne mies läksi, meni kylmään hallanarkaan korpeen, sinne menivät jokivarsille peltotilkkuja kuokkimaan, sekä rakentamaan asuin, karja, sekä talousrakennuksia.
Sodasta tulleilla miehillä, ei silloin monellakaan ollut työkaluina muuta kuin propsipalstalla pihkaantuneet lahot rukkaset ja paljon saatesanoina perkeleitä, sellaiset oli heidän työkalut ja alkuun lähtö sodan päätyttyä, mutta oli usko ja toivo heillä paremmasta huomisesta. Sinne heitä ajettiin kuokanvarteen, kovin usein siksi kun Vennamo monen muun mukana pelkäsi kapinaa. Nyt monet sen aikaisista rakennuksista on poissa ja kovin monet tilat on häviämässä, rakennukset rapistuneet, useat niistä jo purettuja ja kuokitut pellot kasvaa pajukoita.
Sellaista on elämänkirjo ollut Suomessa sotavuosien jälkeen, sukupolvet tulee ja menee, toiset kuokkii, toiset ihmettelee niitä aikoja, erikoisuuden aikakausina kun viimeiset sota-ajan jälkeiset suvut Suomea rakensi ja raivasi. Nyt sitten tämän aikakauden päättäjät hävittää monien sukupolvien takaisia perinnearvoja. Oli sodasta palanneiden joukossa tosin niitäkin, jotka eivät olleet hyväksymässä, että jonkun talon poika olisi alkanut jatkamaan talon ylläpitoa ja niin siinä sitten talo hävisi seutukunnan maisemakuvasta, se oli tavallaan kuin sisäinen kapina perillisten nimiin siirtyneissä taloissa, sitä isää ja äitiä kohtaan, jotka silloin aikoinaan tulivat raivanneeksi ja rakentaneeksi, että suvun olisi ollut hyvä elää ajanoloon sukutilaksi muuttuvassa kyläkuntayhteisössä.
Tallennus
8. 5. 2010 HP:nen
Video Kallioniemestä
http://www.youtube.com/watch?v=CkUyTWAN5rA