Mitä äiti teille merkitsee? Olisi kiva kuulla tarinoita ihanista äideistä!
Ilman äitiä minua ei olisi olemassa. Äiti on aina laittanut meidän lasten hyvinvoinnin omansa edelle. Vuosien varrella miellä on ollut myös ongelmia, mutta itsekin kun olen aikuistunut olen ymmärtänyt kuinka vahva ihminen äitini on. Tiedän että olen etuoikeutettu tässä asiassa.
Sunnuntaina vien äidille kukkia ja leivon mansikkakakun. Jokavuotinen traditio ja tiedän että nämä ovat äitini suokikit.
Ilman äitiä minua ei olisi olemassa. Äiti on aina laittanut meidän lasten hyvinvoinnin omansa edelle. Vuosien varrella miellä on ollut myös ongelmia, mutta itsekin kun olen aikuistunut olen ymmärtänyt kuinka vahva ihminen äitini on. Tiedän että olen etuoikeutettu tässä asiassa.
Sunnuntaina vien äidille kukkia ja leivon mansikkakakun. Jokavuotinen traditio ja tiedän että nämä ovat äitini suokikit.
Vastaukset 43
Vanhimmat
kuka ihme kirjoittaa noin kauniisti äidistään ! Tuohan lämmittää muidenkin mammojen sydäntä, koska yleensä tai paremminkin sillointällöin ihmiset huomaa äidin ihanuuden sitten, kun tämä on mennyt manalaan.
Ja mammana-mummuna sanon, että turhan paljon moititaan nuoria monestakin asiasta, mutta he osaavat olla tosi ihania ja monella alueella.Itselläni on monta monta hyvää kokemusta, ja vanhempien pitäsi osata ajatella millainen sitä itse oli nuorena, ja nämäpä on monessa asiassa tänäpäivänä fiksumpia kun vanhempansa. Osaavat ajatella eri kansakunnista esim.heidän kultturinsa mukaan, eikä aina haukkua räksyttämässä erilaisuudesta. Siinä olisi aikuismaailmassa opettelemista.
Meidän äiti on hyvää kuuntelemaan iloja ja suruja,on läsnä lastensa ja lastenlasten elämässä.
Voin soittaa hänelle milloin vain.Kohta hän täyttää 80 vuotta muutama ryppy on tullut silmäkulmiin,
ryhti mennyt hieman kumaraan,mutta sydämessä hänellä on paikka meille jokaiselle lapselle,toivon että
hän saa vielää elää pitkään,yhdessä isän kanssa,heillä yhteistä avioliittoa takana 53 vuotta!
Tavataan äiti rakas sunnuntaina 9.5.2010 ja tehdään siitäkin päivästä ihana,kiitos että sinut on annettu
meidän äidiksi!
Että minulle annettiin äiti, joka ei lapsista tykkää. Siihen aikaan se oli vaan sellainen tyhmä velvollisuus, onneksi ei tehnyt muita lapsia, kuin minut.
Muistan kerran, kun äitini valitti isälleni että se inhoaa tuota pientä kiljuvaa hirviötä, ja isäni sanoi, että miksi sitten halusit lapsen. Siinä mun mukavat lapsuusmuistot.
Voiko tämmöinen olla totta ?????
Miehenä olisin potkaissut pellolle semmoisen IHMISEN.
haha, tynnyrissäkö olet kasvanut kun tuollaisia nykyaikana kysyt????
Ei se oma äitinikään niin 'rakkaudellinen' poikiansa kohtaan aina ollut, mutta hänen kohdallaan luulisin sen jälkikäteen johtuneen siitä että hänellä oli jonkinlaista vuosikausien kaunaa isääni kohtaan.
tälläinen ei pidä lapsista eikä se ehkäisykään ennen toiminut niimpä meitäkin oli 3 ..kaikille on sanonut ettei olisi halunnut meitä...ja nyt ikää jo yli 80v niin lapsenlapset on ihania...eli höh ei voi kuin ihmetellä..meissä aina vikaa ollut ja vaikka autan ja kuletan autollani sinne ym..niin en osaa ,en ymmärrä ja perintöö en teille jätä annan vaikk mustalaiselle ym...ja sekin aika usein kun kuolen sitä olen pelännyt lapsesta asti..marttyyri hän on ollut kovaa työtä tehnyt pitänyt lapset ja kodin tip top kunnossa...ei siiä valittamista ookkaan..mutta sydämmelliisyyttä ei ole yhtään ..katkerako jostain vai? kun ero tuli minulle ja miehelleni lapseni oli pieni ääsoitin äidilleni halusin kai lohtua ,mutta hänpä sanoikin että älä tuu enää ikinä käymäänkään ,kun et osaa asioitas hoitaa olisit valinnu oikein ettei minun tarviis hävetä niiku aina teitä saa..eli olisi pitänyt valehdella se ero kaikille ja olla kuin mitään ei ois tapahtunutkaan..ei se minulle käynyt rehellisest oon kertonut että mies jätti naisen takia ja nyt äitikin sanoo noin...se oli katkeraa ja siitä on selvitty..ja käynyt oon ja hävetä on saanut mutta kuitenkin..minä en osaa hävetä toisen tekemiä juttuja kuten ex äni.. elän omaa elämääni..ja kaikkee ihanaa olen saanu kokea saanut hyviä ystäviä ja lapseni on kunnon nuorimies ..kun on aina juteltu asiat suoraan hyvät ja pahat en tee äitini virheitä enkä ymmärrä miksi noin käyttätyy ..ehkä sota lapsi kokemus oli liikaa tunteita ei ole olllut ikininä.vai kova kuori ja se kehuminen miten osaa ite kaiken paremmin ja sekin että osaa moittia muita..rankkaa on ollut eron aikaan meinasin tappaa itteni...onneksi ystävieni avulla selvisin ja nyt kaikki on hyvin.on ammatti ja kaikki ok ja pärjään omillani.
vein kuitenkin hänelle ruusun ja halaisin vaikka mummoni minut kasvatti siellä kesät ..ja kun jousuin n 10v sairaalaan moneksi kk äiti ei edes käynyt katsomatta,mutta mummo kävi ja tuli hakemaan mummollaan ..ja siellä katkennutta jalkaani sairastin ..äitille työt oli tärkeät ei sopinu olla ristinä..sen muistan lapsuudesta ja jopa kukkia valitessa tuli kyynel kun ajttelin mitä minä anelen..aina vaan minä roska ja liikaa..mutta olen oppinut pärjäämään terapioiden kautta ,saanut perheenkin ja 2 poikaa jotka arvostavat minua koska mielestäni ihmiset ovat samanarvoisia vikoineen kaikkineen ja me osaamme halata ja sanoa että rakastamme ..ja poikanimauttavat minua mielellään asioissa ..hassutellaankin en anna entisen enää vaivata...siis selvisin ja pärjään...se tuntuu kivalta..lapseni ovat minulle maailman tärkeimmät asiat ,heidän tekemisensä olleet aina kaverinsakin ja heitä heillä onkin paljon...itse en saanut kavereita kotiini edes pyytää enkä kaikkien kanssa kaverata..äitini on moittinut miniän alkunikin minulle he ovat kelvanneet ,sillä pojat itselleen vaimon etsivät ei minua miellyttämään. ja siitäpä äidille sanoinkin ..minulle miniät on poikieni rakkaat ja minulle tyttären arvossa eli he ovat olleet ihania ja me on pärjätty..kaikki mennee hyvin kun tahtoa löytyy eikä puutu liikaa nuorten tekemisiin ,jos eivät pyydä. minulla on aina riittäänyt aikaa jopa poikien kavereilla jossa on tapeltu ja lyöty joskus joku yöpyikin ja meni suoraan kouluun meiltä itku silmin ja halin annoin ja sanoin että jospa se siitä isä taas ois selvä ja kaikki kotona ok...lohduttajan osan oon saanu ..miellestäni ihminen itse päättää miten elää ja asioihin suhtautuu...positiivisesti ajtteleva olen aina ollut yrittänyt kaivaa keinot miten selviän mistäkin....ei tapahtumat ketään murra vaan se miten niihin suhtaudumme...esim hitlerin vainoissa moni selvisi ku uskoi tulevaan ja siihen selviimiseen vaikka oli kuin kurjaa vaan ei ruokaa ei mitään..pelkoa ja vainoa ja kuitenkin se oma pää oli se joka pääätti selvitä..ja selvisi....niin kävi minullekin että menneisyys ei vaivaa enää joskin äiti aina käytöksellään muistuttaa ja yritänkin sen jo panna vanhuuden piikkiin...ja naurahdan että älä viitti jospa muistat väärin ...joksus se auttaa..
Meidän äiti on maailman paras äiti, joka on yksinhuoltajana jaksanut hoitaa 4 lasta aikuiseksi asti. Yskin jäätyään hänellä on ollut omat ongelmansa viinan käytön kanssa, mutta silti hän on maailman paras äiti ja mummu. Soittelemme päivittäin ja joskus vähän liiankin pienet rasaukset ilmoitetaan äidille. Äiti on yhäkin meidän perheen hermokeskus, joka tietää jokaisen lapsensa voinnit ja tapahtumat ja tarvittaessa kertoo eteen päin.
Äitiä muistettais jokaikinen päiväKin?.
JK.tämä koskee kaikkia meitä ihmisiä.
kaupat tienaa näil äitienpäivil...jonninjoutavaa hömpsötystä....ukkoparoil vaan tuskaa kun pitää muistaa kukin ja lahjoin vaimojaan ja anoppejaan....äitejä kaikenmoisia....ja isiä...eikä siihen mitään juhlapyhiä tarvita
Aira Samulinin kummimummo/vaari hanke...Itse olen saanut nauttia tästä veteraani sukupolvesta, joka on hienointa mitä tiedän...Esimerkillisiä mm. surutyötä käsiteltäessä, aina kysyy, saako siitä puhua...
mutta kun se arkipäiväistyis niin sitten sitä ei edes huomattais ja asia sitä kautta menettäis merkityksensä. Ja toiseks. Kellä on varaa ostaa kukkia/lahjoja joka päivä. Ajatelkaas jos koko ajan herkuteltais kakulla? Ei hyvä ajatus pitemmän päälle.
Amurinleopardin emojenpäivä.
http://www.interactivezoo.eu/pesa.html
Minäkin olen äidilleni kiitollinen siitä, mitä kaikkea hän on tehnyt ja yrittänyt lapsuuteni aikana. Mutta itse olen harmikseni saanut huomata, miten heikko ihminen äitini on. Toki ei meistä kukaan vapaaehtoisesti valitse olla heikko, joten en häntä siitä syytä, mutta on pirun vaikeaa hyväksyä se omassa äidissä. Oman äidin heikkous ÄÄÄRRRSYYTTÄÄÄÄÄ, vaikka ihminenhän hän on siinä missä muutkin. Itse olen varmaan vielä heikompi.
Kakut on leivottuna ja lahjat ostettuna. Kahden syömishäiriöisen äiti varmisteli eilen vielä puhelimessa, että ovathan tarjoilut sitten varmasti kevyitä ja terveellisiä.
Itselläni ainakin on mitä ihanin äiti. Nuorenahan sitä tietenkin otti äidin kanssa välillä yhteen ja koetteli häntä, mutta oma rakas äitini osasi siihenkin suhtautua rauhallisesti. Itse pyrin myös olemaan omille lapsilleni sellainen äiti, että vanhempana muistelevat lapsuuttaan ja äitiään hyvillä mielin.
Kaikille äideille ihanaa äitienpäivää!Itse menetin äitini vuosi sitten,viikkoa ennen äitienpäivää..Meillä seitsemällä lapsella oli kiva lapsuus ja kurilla kasvatettu,siis sanoilla,jotka tehosivat.Vieläkin aina tulevat äidin neuvot mieleen monessa asiassa.Samalla lailla olen kasvattanut yhden lapseni ja hän jatkaa kahdelle pojalleen.Näinhän ne menee perintönä kasvatusopit.Kyyneleet tulevat äidin muistolle.Kiitos äidille!
Äiti merkitsee minulle satoja ansaitsemattomia selkäsaunoja, lyöntejä, tukistuksia, pahoja sanoja.
Äiti merkitsee minulle turvattomuutta. Sitä, etten koskaan uskalla tehdä omia lapsia ettei minusta tulisi samanlaista. Sitä, etten pysty luottamaan yhteenkään ihmiseen täysin. Sitä, että kun katson peiliin, näen hänen sanojensa ruman, läskin, tyhmän äpärän. Stä, että minua syytetiin avioliiton kariutumisesta, koska satuin syntymään. Sitä, että aina kun jotain meni vastoin suunnitelmia, se oli tavalla tai toisella minun vikani.
Paskaa äitienpäivää teille, jotka ette ansaitse arvonimeä äiti. Meidän neljän äiti ei saa tänään yhtään korttia, soittoa eikä lahjoja - eikä tule koko loppuelämänään saamaankaan.
Hyvää äitienpäivää teille muille. Toivotan teille onnellista ja pitkää elämää!
ikävää, että sinulla on tuollaiset lapsuudenmuistot. Todella surullista, että sinua on kohdeltu noin väärin. Kumpa pääsisit sen verran asian yli, ettet antaisi sen vaikuttaa loppuelämääsi. Nyt olet aikuinen ja voit tehdä omat valintasi. Voit valita, annatko menneisyyden hallita sinua, vai luotko itse tulevaisuutesi. Moni kamalista oloista tullut on kuitenkin pärjännyt omassa elämässä upeasti tavallista suuremmista haasteista huolimatta. Toiset taas elävät elämänsä onnettomana. Sinä voit onneksi itse päättää kumpaan kuulut tästä eteenpäin, vaikka sinulle annettiin elämässä huonommat lähtökohdat kuin jollekin toiselle. Onnea tulevaan!
Minun äitini on kuin Niskavuoren Heta.
Opettanut oikealle tielle, kannustanut ja jakanut lämpöään minulle ja muille.
ELI ÄIDEISTÄ PARHAIN!!!!!!
Niskavuoren Heta-nimitys johtuu hänen oikeudenmukaisuudestaan, joka on järkkymätön ja taistelustaan lapsensa puolesta.
Kopioin tuon tervehdyksesi omaan facebook-profiiliini. Kun joku miettii laitokseen hylättyä vanhaa naista, jonka luona omaiset eivät käy ikinä, niin eiköhän se ole sellainen äiti kuin mitä meidän äitimme ovat olleet.
Oma äitin on huolehtinut aina perustarpeista ruuasta, vaatteista yms. mutta aiheuttanut paljon hämmennystä omilla kommenteillaan ja käytöksellään. Äitin 30-luvun kasvatti, karjalan evakko, joka ei ole vitsaa säästänyt, sillä sanojensa mukaan muuten olisi vihannut lastaan, kuten sanassa sanotaan. Meitä on viisi aikuista lasta, minä nuorimpana kaksoisveljeni kanssa. Äitini on useaan keraan suoraan sanonut, että olisi halunnut vain kolme lasta ja että kaksosia ei olisi halunnut pahimmalle vihamiehellekkään. Äitini piti minua kuitenkin tärkeänä lapsena siihen asti, kun jaksoin kuunnella hänen murheitaan ihan pienestä pitäen. Kun perustin oman perheen, äitini löi luurin korvaan heti ensimmäisessä puhelussa, kun soitin synnytyslaitokselta nuorena tuoreena äitina. Äitini ei ole onnistunut kasvattamaan meitä tasavertaisesti ja oikeudenmukaisesti, vaan on sumeilematta suosinut sitä, joka on ei ole millään tavalla kyseenalaistanut hänen sanomisiaan ja tekojaan. Tästä johtuen meillä sisarruksilla on huonot välit keskenään. Äitini on omalla käytöksellään kylvänyt suotuisan maan sisarruskateudelle ja keskinäiselle kilpailulle. Vaikka kaikki tämä kuulostaa katkeralta, olen silti sitä mieltä, että jokainen meistä tekee omat virheensä. Minä olen monen vuoden kipuilun jälkeen lopettanut äitini miellyttämisen ja hyväksynnän hakemisen. Elän omaa elämääni, josta otan täyden vastuun siitä. Minulla nyt aikuisena on kuitenkin täysi valta elämääni enkä anna äitini pilata sitä, vaikka menneet ovatkin aiheuttaneet surua, on silti elettävä tätä päivää parhaansa mukaan. Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, myös niille vähemmän täydellisille.
Hyvä kun sait purkautua.
Toki maailmassa on tuommoisiakin tarinoita, kaikki sen ymmärtää.
Kuitenkin "normaalissa" elämässä äitienpäivä on lapsille yksi kiva päivä.
Lapsien äidille myös, joka ajattelee vain omaa äitiään, ei itseään.
Tuli vain niin paha mieli, kun luin tuon edellisen.
Itse kun on elänyt kaiken rakkauden keskellä, haluaisi kaikille samaa.
Eräs iäkäs tuttuni kertoi joskus, että äitini oli katsellut hänen pientä tyttöään ulkona ja toivonut saavansa samanlaisen. Ilmeisesti en ollut riittävän ihana kuin tuo kyseinen tyttö, koska hellyyttä ja kauniita sanoja en ole äidiltäni koskaan saanut. En muista koskaan äitini halanneen minua tai pitäneen sylissä. Varmasti niin on vauvana ollut, mutta siltä ajalta josta on muisti, niin ei koskaan. Moitetta olen kyllä saanut sitäkin enemmän, kun en ole jossain asiassa onnistunut, mutta kannustusta onnistumisista en koskaan. Minä en tiedä miltä tuntuu, kun äiti ilahtuu jostakin mitä olen tehnyt. Äitini on useaan kertaan tuonut julki kuinka häntä ottaa päähän vanhemmat, jotka kehuvat jatkuvasti lapsiaan. Hän ei ole ole moiseen "sortunut". Minä en tunne suurta tarvetta toivottaa hänelle hyvää äitienpäivää. Kortti laitettiin lasten kanssa.
Omille lapsilleni koitan antaa sen, mitä itse en saanut. Halaan ja hellin, lohdutan ja sanon ääneen rakastavani.
Äitini on jonkinlainen tyhmän blondin perustyyppi sillä erotuksella, että tyhmä blondi on yleensä luonteeltaan iloinen, kun taas oma äitini on tympeä ja vihamielinen.
Hänen oma äitinsä hylkäsi lapsensa sodan loppuselvittelyjen melskeissä. Hän kosti tämän vuorostaan hylkäämällä minut. Mutta sitä hän ei tajua, että isoäidin aikaan oli sota ja kun minä synnyin, oli rauha.
Minulta aina kysytään, miten voi olla, että äiti hylkää lapsensa.
No, hän on tyhmä ja vihamielinen, pitkään aikaan en ole häntä tavannut, enkä muutakaan sukua, moneen vuoteen. Minun isäni on sellainen narsisti, ettei hän olisi voinut sietää älykästä ja häntä kyseenalaistavaa naista ympärillään, siksi hän meni naimisiin mitättömyyden kanssa. Sen sijaan siitä lapsesta tuli sellainen kyseenalaistava nainen. Minua sitten rankaistiin seisotuttamalla avojaloin pihamaalla lumessa tai hakkaamalla remmillä, milloin mitäkin juopon narsistin sairaaseen päähän pälkähti. Ja aina oli pölvästi äiti myötäilemässä.
wow.
Ja sitten vanhemmat eläkeläisenä valittavat että lapset nykyaikana ovat niin "pahoja" kun eivät edes käy katsomassa (tai jotain vastaavaa).
Omalla kohdallani äitini myöskin aina puhui siitä kuinka hänen lapsuutensa oli niin "kurjaa" kun yksi vanhempi (isä) aina joi ja toinen (äiti) joutui Kellokoskelle 50-luvulla. Hän oli myös näitä sota-ajan lapsia, Karjalan pakolaisia. Vaikka ei minulla yhtä hullua touhua ollut kuin mitä itse koit, äitilläni näytti olevan aika paljon vihaa miespuolisia kohtaan (luullakseni osaksi siksi että oma isäni oli myös jotain väärää tehnyt), ja osan tästä hän sitten purki meihin poikiinsa.
Kun myöhemmin elämässä otin hänen kanssaan puheeksi käyttäytymisensä hänen mielipiteensä oli että ei hänenkään lapsuutensa mikään ruusuinen ollut. Siis mitään vastuuta ei tietenkään teoistaan halunnut, enemmänkin että "minulla oli oikeus olla omia lapsiani sellainen koska minua kohtaan oltiin oltu sellaisia".
Toisaalta oli myös vaikea välillä uskoa hänen tarinoitaan omasta nuoruudestaan koska joskus 80-luvulla ne olivat suuresti tyyliin että "isä oli paha juoppo ja äiti oli juoppouden uhri" ja sitten 2000-luvulla muuttuivat päinvastaisiksi tyyliin "äiti oli ongelmallinen ja vaikea ja isä oli se joka yritti olla kiltti". Että tiedä häntä mikä se totuus meidän perheen historiassa sitten oli.
Toivon itsellesi onnea ja jaksamista elämässäsi, tuollaisella alulla kun se on aina vaikeampaa.
Kortin laitoin äidilleni, mutta en ajatellut muuta tehdä. Mielestäni olen tehnyt tarpeeksi olemalla yksinhuoltajaäidin ainoana kuuntelevana korvana. Minä olen joutunut aina kuulemaan huolet ja ongelmat pienestä asti. Olen äitini kanssa käynyt läpi hänen mieshuolensa ja taloudelliset ongelmat. Mielestäni pienen lapsen ei tarvitse tietää, että kaikki miehet ovat mulkkuja tai että taaskaan ei ole varaa ostaa vessapaperia. Pakkoko se lapsi oli sitten tehdä sellaisen mulkkumiehen kanssa? Olen päättänyt etten omia lapsia hanki, koska pelkään tulevani samanlaiseksi kuin äitini. Kuolkoot puolestani koko sukuhaara.
omaa kirjoitustani lukenut. samanlaiset fiilikset, ja saman kokeneena. Et ole yksin.
Äitini asuu niin kaukana ettei oikein pääse käymään, mutta soitin ja toivotin hyvää äitienpäivää. Äidin merkitys aikuisiällä perustuu ainoastaan lapsuuden muistoihin, mitkä ovat hyvä ruoka ja huolempito. Aiheesta saadut korvapuustit ja risut. Hyvinvalitut joululahjat ja kaikkien meidän sisarusten muistetut syntymäpäivät ja nimipäivät.
Äiti kävi jokapäivä katsomassa kun olin liikenneonnettomuuden tähden joutunut sairaalaan ja toi jokapäivä ruokaa, kun en sairaalan ruokia pystynyt syömään. Äiti on minulle yhtä tärkeä kuin isä, vaikkakin eri tavalla.
Minun äidille voisi myöntää äitiyden Nobelin :D
Oikein hyvä ja minun parastani tarkoittava ihminen. Ikävä kyllä hän ehti kuolla ennenkuin selvisin nuoruuden mylleryksistä ja kiertolaisuudesta. En osannut osoittaa kuinka häntä sisimmässäni arvostin ja siitä kannan huonoa omaatuntoa lopun ikääni.
Muistakaa äidit kyllä moni sellainenkin lapsi arvostaa ja rakastaa teitä jotka ei sitä osaa oikein näyttää. Niin minäkin tein omalla Rakkaalle Äidilleni. Vein ruusun hänen haudalleen.
ilman sinua minua ei olisi! Sinä kasvatit minut ja veljeni! Siitä olen ikuisesti kiitollinen, mutta entä nyt? Et halua nähdä minua tai lapsiamme, et soita, et kirjoita, et tee mitään muuta kuin elät itsellesi ja "nuoruuttasi"...tiedän että sisimmässäsi rakastat ehkä vielä minua, mutta kiroat puolisoani, lapsiani ja kaikkea minun elämään liittyvää! Haluat vain olla ilkikurinen ja arvosteleva jopa törkeällä tavalla! Olen jo monia, todella monia vuosia tiennyt kenelle haluat hyvää ja kenelle et! HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ SILTI SINULLE!
elämäni tärkein ihminen. Ilman häntä en olisi edes syntynyt, enkä ilman hänen vaivannäköään elänyt montakaan tuntia.
Nyt äiti on ollut jo kauan mullan alla, minä saan jatkaa elämän juhlissa.
Vein valkovuokot hänen haudalleen kiitollsiin mielin muistaen.
Muut korvas aika, minkä vei,
sydäntä äidin konsaan ei.
ihanaa tekstiä ja sydäntä lämmittävää...myös itse äitinä lukea tällaista.itselläni äiti kuollut vuosia sitten,samoin mieheni äitikään ei elä enää.oma äitini hauta on toisella paikkakunnalla,mutta vien kukat sinne myöhemmin.täytyy myöntää että vuosien varrella itse tullessani äidiksi ja ajan kuluessa kun lapset kasvavat huomaa kuinka vahva olen ollut ja myös sen kuinka vahva oma äitini on joutunut olemaan hoitaessaan isoa lapsi katrasta.meidän jokavuotinen traditio on kaupasta ostettu valmis kakku,lasten tekemät kortit ja lahjat...joka vuosi olen saanut kauniita kortteja sekä tarpeeseen lasten itse tehtyjä asioita.pannulappua,pannunalustaa,kasseja,tauluja....ne ovat paljon paljon parempia kuin kaupasta ostetut.kuinka ihana on nähdä oman lapsen hymy johon on sekoitettu jännitystä kun avaan hänen tekemäänsä lahjaansa lahjakääröstä....ja se ihanan aito halaus suukkojen kera.tällainen yksi päivä vuodessa on aivan ihana kokemus,ja se lämmittää mieltä seuraavaan äitienpäivään...
Mun äiti on todella kova päinen pässi välillä mutta se on äitin tapa mun äiti on kuunnellut kun olen kertonut yhdestä idiootista joka minua kiusasi opettajat ei tehnyt mitään äiti teki rehtoria odotti viesti jossa luki pitkä litja jossa tärkein "olen sanonut tyttärelleni että jos opettaja ei tee mitään niin anna turpiin ja siitä ei opettajat valita jos ei sano siitä mitän että toinen kiusaa tytärtäni"(ei vieläkään ole palautetta tullut valitusta opettajilta) minun ihana äitin kertoi että häntä ei kiusattu sillä hän pieni likka äiti on tosi lyhyt mätti turpiin jos ei ollut ihmisiksi minulla on myös isä joka on ilkeä ja vaativa ainakun isä suuttuu äiti menee väliin silloinkin kun olin illallla valveilla myöhään ja isä mäkätti äiti meni väliin ja ilmoitti "hän on kyllä herännyt ilman ongelmia virkeänä aina seitsemältä ja marssinut kouluun mukisemmatta joka aamu" äiti on myös auttanut läksyissä kun isä ei vain osaa ja jos ei äiti tai minä tiedetä tehtävän ideaa on opettajalla kirjattu lappu siitä että ei tiiä äitikään niin ei tytärkään äidillä on diabetes silloin kun olen äidin kanssa kahden viikonlopun herään aikaisin ja katsonj että äiti juo appelssiinimehunsa ja niin edespäin mun äiti huolehtii minusta ja pitää puoliani ja minä hänen minä olen onnekas vaikka olen perinyt lyhyyden äidiltä on äiti neuvonut eduissa ja olemme nauraneet molemmat siitä että äidin kegät ovat mulle pienet ja mun kengät äidille isot olen onnekkain lapsi äitini ansiosta
kyllä äiti välillä on vihainenkin mutta en ihmettelekkään äidillä on sentään joka päivä 14 lasta hoidossa minä vain pysyttelen pois tieltä ja niin edespäin autankin äitiä
Äidillä on suuri valta tehdä lapsestaan tuleva terve aikuinen. Kyllä noita kipeitä aikuisia riittää tuolla markkinoilla, tavattu on.
Äitini on myös hyvin vahva ihminen ja voisin verrata häntä aika hyvin muumimammaan. Hän tykkää tehdä asioita ja on muutenkin kiltti ja lempeä ihminen. Vein tänään hänelle lahjaksi ruusuja ja belgialaista suklaata.
Olen ollut teini-iässä aivan hirveä, mahdoton ja vaikea lapsi. Varmasti jokainen on ollut enemmän tai vähemmän, mutta itse ehkä vähän enemmän. Silti äiti on vaan jaksanut pysyä rauhallisena ja olla muutenkin menettämättä hermojaan. Näin jälkeenpäin älysin sen ja mä olen ihan todella otettu siitä.
Tulee ihan kyynel silmään tässä kohta..
Olen 14-vuotias ja äitini on minulle todella tärkeä, ilman häntä en tiedä mitä tekisin. Sama pätee tietysti muidenkin perheenjäseniin. Perheeni on kaikki kaikessa ja ilman heitä en olisi mitään, minulla ei olisi mitään. Äitini ja koko muu perheeni on minulle niin tärkeitä ja rakkaita, että sitä voi mikään eikä kukaan käsittää. :)
Minun äiti on paras, koska jaksaa kuunnella mun murheita ja auttaa aina mäessä. Mua kyllä joskus ketuttaa, kun se on aina oikeassa, mutta se on kait sitä iän tuomaa viisautta ja sitä minä äidissä arvostan. Äiti osaa aina lohduttaa ja taas jaksaa eteenpäin. Me käydään aina shoppailemassa ja nauretaan samoille jutuille. En tiedä mitä tekisin ilman äitä (ja tietysti isää, mutta nyt kun on äitienpäivä niin jätetää ne miehet hetkeks pois laskuista :P). Mummini kuoli hiljattain ja vasta silloin ymmärsin, mitä äitini äitikin oli minulle opettanut. Ne ovat tärkeitä opetuksia, mitä hän on minulle kertonut. Ilman niitä minulla ei olisi asiat varmastikaan niin hyvin kuin mitä nyt..
Äiti olet rakas
Minä olen neljän lapsen äiti 51v ja minulla on jo kolme lastenlasta. Oma äitini on 72v ja hänellä todettiin joitakin vuosia sitten Alzhaimerintauti. Ennen tätä sairautta hän oli todellinen tehopakkaus. Hän oli kuin kotitalous- tai käsityöopettaja taidoiltaan. Kotini oli esimerkillisen hyvin hoidettu ja me lapset opimme jo kotona miten ikkunat pestään ja että vuodevaatteet tulee tuulettaa säännöllisesti ja että pussilakana säästää peitteitä jne. Olen ollut aina erityisen ylpeä äitini taidoista. Koin että minulla oli kaikkein taitavin äiti ystäväpiirissäni. Niinpä minustakin on tullut monitaitaja näissä toimissa ja vielä muussakin sen lisäksi. Kun olin lapsi meillä syötiin äidin laittamia herkkuja. Kakut, pullat ja ruoat olivat niitä perinteisiä, joita kaikissa kodeissa siihen aikaan laitettiin. Jouluna oli omat herkkunsa ja pääsisäisenä omansa. Meitä oli neljä tyttöä perheessä ja vaikka koti ei ollut rikas, meillä oli kauniit omatekoiset vaatteet ihan murrosikään asti, kunnes vaadimme saada farkkuja ym. Äitini opetuksista johtuen minunkin kodissani syödään rasvassa paistettuja munkkeja vappuna ja juodaan kotitekoista simaa. Jouluna syödään itsepaistettua kinkkua jne. Ruoka on perinteistä ja ainoa poikkeus entiseen on että niitä kevennetään mahdollisuuksien mukaan. Ja vaikka olen virkaatekevä uraputkinainen sekä politikko, usein pois kotoa, kunnioitan kotini periteitä ja olen antanut omille lapsilleni mahdollisimman paljon samaa kuin sain omalta äidiltäni. Tänään kävin äidin ja isän luona, viettämässä äitienpäivää. Nyt kun äiti ei enää osaa leipoa kakkuja tai kutoa villapaitaa, huomaa uusia asioita. Isän rakkaus äitiä kohtaan on käsin kosketeltavaa ja kaunista. Nyt isä hoivaa ja hellii äitiä, joka ei sairautensa vuoksi edes muista osanneensa joskus jotain erityistä.
Kaunis kirjoitus!
mitä äitini minulle merkitsee?
olen aikuisiällä huomannut, että äiti ei ole mieleltään terve.
lapsena kärsin kun äiti oli aina etäinen, en tuntenut hänen pitävän minusta.
en ole saanut kokea ns.äidinrakkautta, mitä se ikinä tarkoittaakaan.
Eikö äidin pitäisi kannustaa lasta, eikä aina syrjiä ja haukkua..?
Tiukan paikan tullen luotin äitiini, kerroin hänelle huoleni, mutta joka kerta hän petti luottamukseni kertoilemalla asioitani muille.
Myös viina on ollut läsnä. Alkoholia ja jatkuvaa riitaa, eikä viinankäytölle näy loppua.
Olen kehoittanut häntä hakemaan apua päihde- ja mielenterveysongelmiin, mutta hän ei näe ongelmiaan.
Toivotan kaikille ihanille äidille hyvää äitienpäivää, kunpa minullakin olisi "pullantuoksuinen" äiti ja lapsuuteni olisi ollut turvallinen, jotta olisin saanut kunnon eväät elämään. Koen, että psyykkiset ongelmani johtuvat juuri lapsuuden traumoista, joita olen kokenut; Minulla ei ole ollut turvallista lapsuutta, en ole saanut kokea olevani hyväksytty. Minua ei ole myöskään kannustettu, vaan äitini on pala palalta nujertanut itsetuntoni.
Joskus äiti voi olla pahin ihminen maailmassa, jos hän ei ole mieleltään terve, pahin ihminen joka voi aiheuttaa lapselleen niin järkyttävät traumat jotka seuraavat läpi elämän.
jos sinä, äitini, satut näkemään tämän, toivottavasti tunnet edes pienen piston sydämmessäsi.
Äiti on minulle suunnattoman rakas, hän on viiden lapsen äiti, 11 lapsen isoäiti ja 12 lapsen isoisoäiti,
hän on 90- vuotias, nyt palvelutalossa asuva, tätä ennen minä huolehdin n. 10v. kotiin.
Ollaan aina oltu hyvin läheisiä, hän oli hyvä mummi lapsenlapsilleen, elämän myönteinen asenne se miten joka asiasta löytyy aina hyvääkin meininki, jos sen saisin perittyä itselleni...
Käyn päivittäin hänen luonaan kun asun lähellä, muisti on heikkoa jo, mutta tänään kun palv.talossa oli juhlakonsertti aivan liikutuin,kun katselin miten hän lauloi sanasta sanaan mukana suvivirren, mun kyynelille ei tahtonut tulla loppua...musiikki on yksi vahva kontakti ja vanhat tutut laulut...
Palv.talossa oli hyvää ruokaa vanhuksille ja konsertin jälkeen täytekakku kahvit, juhlapöytä oli kauniisti koristeltu yms.
Tietenkin vein kukkaset ja kortin äidilleni ja kerroin kuinka rakas äitini on ja paras kaikista!
Tahdon vielä kertoa,äitini on minulla nykyään tärkeä tuki,mutta pari kmertaa kuussa mekin riitelemme,lähinnä siksi koska minulla on ylipainoa...
Mutta nyt kun olen murros iässä,suhteeni isääni on parantunut,olimme sotatilassa koko lapsuuteni ja nyt olemme humoristinen parivaljakko...