Johtajat eivät sitoudu paikkakunnalle, rahoja kavalletaan, määräaikaiset työntekijät jäävät työttömiksi, velvollisuuksista ja vastuista ja ei pidetä kiinni, epävarmuus ja pelko putoamisesta. Meille valehdellaan, tehtyjä selvityksiä ja kuntalaismielipidettä ei kunnioiteta. Kaavat ja sopimukset on tarkoitettu muutettaviksi. Kun otetaan vapaus olla toteuttamatta tehtyjä sopimuksia, mukana seuraa erityisen suuri vastuu ratkaisujen oikeudenmukaisuudesta. Jos kaikilla katsotaan olevan tasapuolinen mahdollisuus esittää voimassa olevasta sopimuksesta poikkeavia ratkaisuja, kyse ei ole edes vapaasta kilpailusta vaan vahvimman oikeudesta.
Taustalla olevien motiivien ymmärtäminen on olennaista, jotta ymmärtää ihmisiä ja heidän tekemisiään. Kun tärkein yksittäinen motiivi on oman itsetunnon ja egon pönkitys, ajaudutaan kiistoihin, jotka ovat Jämsässäkin kovin tuttuja. Johtajilta tarvitaan vahvaa itsetuntoa, jotta omat virheet voidaan myöntää ja ajaa yhteistä etua oman edun sijasta.
Ajan henki ilmentää elämämme aikakauden jokapäiväisiä arvostuksia, toiveita ja pyrkimyksiä. Siinä ilmapiirissä me kasvatamme uutta sukupolveamme ja elämme ihmisinä osana yhteisöä. Inhimilliset käytännöt eriytyvät taloudellisiin, moraalisiin, poliittisiin, esteettisiin, uskonnollisiin ja kasvatuksellisiin. Nykyiset toimijat ovat saaneet oppinsa edeltäjiltään ja tuleva sukupolvi imee vaikutteita mikä on todellisuus yhteiskunnassa ja miten ihmiset ovat yhteistoiminnassa keskenään.
Millainen elämän malli välittyy nuorille nykyisestä yhteiskunnallisesta ilmapiiristä ja työelämän vaatimuksista? Apinoivatko Tosi-TV-osallistujien pudotuskilpailut oikeata maailmaa, vai onko oikea maailma oppinut Tosi_TV-kilpailuista voiton odottavan taitavinta kieroilijaa? Elämme maailman parhaassa yhteiskuntajärjestelmässä, mutta emme parhaassa mahdollisessa maailmassa. Ohentuneen yhteisöllisyyden tilanteessa sekä vastuu että syyllisyys jäävät yksin yksilölle. Ennustettavuus, varmuus ja juurtuminen eivät kuulu maailmanlaajuiseen talouteen. Oikeudenmukaisuuden logiikkaa ja jakoa hyvään ja huonoon ei tarvita kun kaikki ratkaistaan markkinoilla pudotuspelissä jossa vallitsee vahvimman nopeimman ja ahneimman laki.
Menestyminen ja yksilöiden, työyhteisöjen ja alueiden välinen kilpailu on alkanut korvata tasa-arvon ja yhteisvastuun. Moraali rakentuu kilpailussa ja markkinoilla. Maailma tulkitaan kilpailukentäksi, joka pakottaa meidät keskinäiseen kilpailuun toistemme kanssa. Taloudellisten arvojen läpäisemä ajan henki valtaa nekin elämänalueet, jotka eivät ole taloudellisia kuten koulutoimen ja terveydenhuollon.
Mitä tekemistä ajan hengellä on kasvatuksen, henkisen ilmapiirin, vanhemmuuden ja perhe-elämän kanssa? Aivan kaikki.
Perushyveitä ovat ennen kaikkea kohtuullisuus, oikeudenmukaisuus, arvostelukykyisyys, rehellisyys, lempeys ja toisen kunnioittaminen. Mutta juuri luonteenhyveet ovat kriisissä rajattomilla voiton tavoittelun ja ahneuden markkinoilla.
Materialistinen aika on vailla toivon näköalaa ja hyvän elämän ideaa, sillä se viittaa vain taloudellisiin arvoihin. Aikamme tuottaa tarkoituksettomuuden ja arvottomuuden kokemuksia. Menestymisen pakko luo aggression ja tunnekylmyyden ilmapiirin. Empatiakyvyttömyys ja sosiaalisen kontrollin puute ovat tässä ilmapiirissä menestyvien uuden ajan johtajien tunnusmerkkejä. Mikäli pidämme arvossa lastemme tulevaisuutta ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa, pitää meidän olla kiinnostunut yhteiskunnan moraalisesta suunnasta ja huolehtia kasvatustyön edellytyksistä.
Mikä onkaan elämässä tärkeintä? Yhteisöllisyyttä ja demokraattisia arvoja vaaliva perhe- ja koulutuspolitiikka suojaa syrjäytymiseltä ja epätoivolta. Ihminen ei tule toimeen pelkän itsensä varassa. Hyvä yhteiskunta antaa elämälle toivoa. Sitä niin lapset kuin vanhemmatkin hakevat.
Taustalla olevien motiivien ymmärtäminen on olennaista, jotta ymmärtää ihmisiä ja heidän tekemisiään. Kun tärkein yksittäinen motiivi on oman itsetunnon ja egon pönkitys, ajaudutaan kiistoihin, jotka ovat Jämsässäkin kovin tuttuja. Johtajilta tarvitaan vahvaa itsetuntoa, jotta omat virheet voidaan myöntää ja ajaa yhteistä etua oman edun sijasta.
Ajan henki ilmentää elämämme aikakauden jokapäiväisiä arvostuksia, toiveita ja pyrkimyksiä. Siinä ilmapiirissä me kasvatamme uutta sukupolveamme ja elämme ihmisinä osana yhteisöä. Inhimilliset käytännöt eriytyvät taloudellisiin, moraalisiin, poliittisiin, esteettisiin, uskonnollisiin ja kasvatuksellisiin. Nykyiset toimijat ovat saaneet oppinsa edeltäjiltään ja tuleva sukupolvi imee vaikutteita mikä on todellisuus yhteiskunnassa ja miten ihmiset ovat yhteistoiminnassa keskenään.
Millainen elämän malli välittyy nuorille nykyisestä yhteiskunnallisesta ilmapiiristä ja työelämän vaatimuksista? Apinoivatko Tosi-TV-osallistujien pudotuskilpailut oikeata maailmaa, vai onko oikea maailma oppinut Tosi_TV-kilpailuista voiton odottavan taitavinta kieroilijaa? Elämme maailman parhaassa yhteiskuntajärjestelmässä, mutta emme parhaassa mahdollisessa maailmassa. Ohentuneen yhteisöllisyyden tilanteessa sekä vastuu että syyllisyys jäävät yksin yksilölle. Ennustettavuus, varmuus ja juurtuminen eivät kuulu maailmanlaajuiseen talouteen. Oikeudenmukaisuuden logiikkaa ja jakoa hyvään ja huonoon ei tarvita kun kaikki ratkaistaan markkinoilla pudotuspelissä jossa vallitsee vahvimman nopeimman ja ahneimman laki.
Menestyminen ja yksilöiden, työyhteisöjen ja alueiden välinen kilpailu on alkanut korvata tasa-arvon ja yhteisvastuun. Moraali rakentuu kilpailussa ja markkinoilla. Maailma tulkitaan kilpailukentäksi, joka pakottaa meidät keskinäiseen kilpailuun toistemme kanssa. Taloudellisten arvojen läpäisemä ajan henki valtaa nekin elämänalueet, jotka eivät ole taloudellisia kuten koulutoimen ja terveydenhuollon.
Mitä tekemistä ajan hengellä on kasvatuksen, henkisen ilmapiirin, vanhemmuuden ja perhe-elämän kanssa? Aivan kaikki.
Perushyveitä ovat ennen kaikkea kohtuullisuus, oikeudenmukaisuus, arvostelukykyisyys, rehellisyys, lempeys ja toisen kunnioittaminen. Mutta juuri luonteenhyveet ovat kriisissä rajattomilla voiton tavoittelun ja ahneuden markkinoilla.
Materialistinen aika on vailla toivon näköalaa ja hyvän elämän ideaa, sillä se viittaa vain taloudellisiin arvoihin. Aikamme tuottaa tarkoituksettomuuden ja arvottomuuden kokemuksia. Menestymisen pakko luo aggression ja tunnekylmyyden ilmapiirin. Empatiakyvyttömyys ja sosiaalisen kontrollin puute ovat tässä ilmapiirissä menestyvien uuden ajan johtajien tunnusmerkkejä. Mikäli pidämme arvossa lastemme tulevaisuutta ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa, pitää meidän olla kiinnostunut yhteiskunnan moraalisesta suunnasta ja huolehtia kasvatustyön edellytyksistä.
Mikä onkaan elämässä tärkeintä? Yhteisöllisyyttä ja demokraattisia arvoja vaaliva perhe- ja koulutuspolitiikka suojaa syrjäytymiseltä ja epätoivolta. Ihminen ei tule toimeen pelkän itsensä varassa. Hyvä yhteiskunta antaa elämälle toivoa. Sitä niin lapset kuin vanhemmatkin hakevat.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Jämsän kaupunki on heikon läpinäkyvyytensä ja vanhakantaisen byrokratiansa takia vielä todellinen kihityskunta.
Kihityksestä seuraa hihitystä.
Luottamusta synnyttää yhteisössä avoimuuden kulttuuri, jossa ei ole turhaan pantattua tietoa tai salaisia suosimisjärjestelmiä, vaan pelisäännöt ovat kaikille läpinäkyvät ja yhteisön jäsenet voivat pitää niitä oikeudenmukaisina. Luottamuksen voi aiheellisesti menettää jos ei toimi luottamuksen arvoisesti.
Tarkoitatko, että ihanneyhteisössäsi kaupunginhallitus suojelee rahojen kavaltajaa eikä uskalla antaa potkuja johtavien virkamiesten painostuksesta huolimatta???
Menikäs se kavallustapauksen hoito ihan noinkaan?
Luottamusta synnyttävä avoin asioiden käsittely ja tiedon avoimuus toimii kaikissa tilanteissa. Toimii sinunkin esimerkkiisi.
Toimielimet pallottelivat päätöstä kavaltajan kohtelusta toisilleen, Vihro teki virkamiespäätöksen jota ei julkaistu ja se selvisi vasta aikojen päästä, ja kun julkinen paine nousi, vasta sitten salaisen suosimisjärjestelmän palkitsema kavaltaja teki ainoan oikean johtopäätöksen.
Valta näyttää keskittyvän epäviralliselle hyvä veli –verkostolle, joka sopii asiat ja ajaa ne läpi luottamusmieselimissä. Tällä tavoin saadaan vastuu jaettua laajemmalle, vaikka todellisen päätöksen on tehnyt kourallinen avainhenkilöitä.
Miten sitten poliittista vastuuta voitaisiin parantaa? Eräs keino on päätöksenteon läpinäkyvyyden lisääminen. Huonot päätökset syntyvät yleensä salassa pienen porukan kesken, koska päätöksenteon pohjaksi ei ole käytettävissä riittävästi oikeaa informaatiota. Päätöksen läpi runnomiseen käytetään asia-argumenttien sijasta muita, lasten kasvatuksesta tuttuja keinoja kuten lahjonta, uhkailu ja kiristys. Jos päätöksenteko on julkista, moni päättäjä joutuu arvioimaan uudelleen omia motiivejaan ja toimintatapojaan.
Vastuullisuus merkitsee kolmen asian yhtäaikaista ilmenemistä: organisaation kokonaisvaltaisuuden, pitkäjänteisyyden ja läpinäkyvyyden.
Kokonaisvaltaisuus merkitsee organisaation näkemistä kokonaisuutena, jonka eri osat ovat moninaisissa vuorovaikutussuhteissa toistensa kanssa. Johonkin osaan tehdyt muutokset – vaikka ne saattavat yksittäisestä näkökulmasta katsottuna vaikuttaa järkeviltä – voivat aiheuttaa kokonaisuuden toimintaan
yllättäviä muutoksia, jotka eivät millään muotoa paranna kokonaisuuden toimintaa.
Pitkäjänteisyys puolestaan tarkoittaa näkemistä käsillä olevan tilanteen taakse. Se on toiminnan johdonmukaisuutta eikä ohjautumista yksittäisten tilanteiden mukaan. Vain pitkäjänteisyys mahdollistaa organisaation perustehtävän ryhdikkään hoitamisen.
Läpinäkyvyys on avoimuutta, selkeää ja ymmärrettävää asioiden hoitamista. Se merkitsee sitä, että sidosryhmillä on oikea kuva organisaation toiminnasta. Läpinäkyvyys on mahdollista vain, jos organisaatio on rakentanut itselleen yksiselitteiset pelisäännöt ja toimintaperiaatteet eri tilanteisiin. Läpinäkyvyys on helppo työntää taka-alalle ja ylläpitää toimintatapana asiantuntijuuden valepukuun verhoiltua salamyhkäisyyttä, joka pitää tehokkaasti ulkopuoliset riittävän etäällä toiminnan ytimestä.
Kavallusasian käsittely näillä palstoilla ja Jämsänseudun kommenttipalstoilla oli puistattava osoitus hyeenalauman ajojahdista. Nämä jämsäläiset olisiva repineet asianomaisen kilon kappaleiksi torilla, elleivät rikoslaki ja poliisi olisi olleet esteenä. Järkyttävää. Jos tämä oli osoitus "jämsäläisestä yhteisöllisyydestä" minusta ei jämsäläistä tule koskaan.
Ei lainkaan hullumpia ajatuksia. Sopisivat vaikka saarnastuolista esitettäviksi. Eikös se kirkkoherran virka ole vapautumassa, vai mikä lie tilanne?
Mahtaako ne seurakunnassa tarkistaa pätevyyksiä valepastoreiden varalta. Selunhoitajalle ja laumanjohtajalle tärkeimpiä ovat supliikki ja lauluääni.
Valepastori, SIELUNhoitaja ja laumanjohtaja, jos et snaijannut. Kuka siellä muuten saa ylijäämäehtoollisviinit?
Tämän palstan perusteella ajan henki näyttää siltä, että joukko jämsäläisiä on kuin risukarhi, jonka piikit haraavat vastaan joka asiassa. Katsomatta ollenkaan sitä mikä olisi parasta koko pellolle.
Tältä pohjalta on hyvä uuuden kaupunginjohtajan aloittaa. Lykkyä pyttyyn valitsijoille.
Kuinkahan monta vaatimukset täyttävää hakemusta saadaan? http://www.mol.fi/paikat/Job.do?lang=fi&jobID=7432430&index=13&anchor=7432430
Juicen kappaleessa "Ajan henki" arvotaan paikkoja Lobotomialeikkaukseen. Nämä kaupungin toimien ylistäjät on tainnu sellasessa käydä. Niiltä on ahdistus helpottanut ja pystyvät levollisen välinpitämättömästi suhtautumaan ylistäen vallanpitäjien venkoiluihin. Kaikille löytyy onneksi tarpeellista työtä, niinku eunukille haaremin vartijana.
Juicen profetiassa sikariporras jättäytyy teknisten syiden vuoksi arvonnan ulkopuolelle, vähä niinku Jämsän sikariporras jäi teknisten syiden takia säästöjen ulkopuolelle.
""Valtio on huolestunut byrokratian voimakkaasta kasvusta. Tilannetta pohtimaan on asetettu komitea.
Kirjailija Uolevi Hius on kieltäytynyt ottamasta vastaan hänelle myönnettyä Pro Patria -mitalia. Perusteluissaan... anteeksi ...perusteluissaan kirjailija Hius mainitsee mm. että hänen puolestaan lautakunta voi työntää mitalit perseeseensä. Suomen Mitalienvastustamisyhdistys Ry on tästä hyvästä päättänyt myöntää kirjailija Hiukselle Mitalienvastustamisyhdistyksen kunniamitalin.
Eduskunnan lähetystö on tänään palannut Kauko-Itään suuntautuneelta matkaltaan. Lentoasemalla seurueen johtaja Hemmo Paskiainen ei vielä suostunut kertomaan miksi.
Ei mikään meitä liikuta,....."
Innvatiivisuutta tarvitaan siltä, joka aikoo menestyksekkäästi luovia änkyröiden kanssa ja saattaa omat kädet sidottuina menestyksekkäästi loppuun edeltäjänsä valitsemat uudistusprosessit.
Päättäjiä mollataan ajan hengessä, mutta unohdetaan, että mehän heidät olemme valinneet. Miten meidän valintamme osui näin pieleen? Ei osunut. Tällaiset päättäjät me olemme ansainneet. Ja mitä vaan vetoa, että seuraavissa vaaleissa ei tapahdu muutosta, koska me emme äänestä vaan jurnutamme ettei sillä kuitenkaan ole mitään vaikutusta...
Ensimmäinen edellytys on hylätä edeltäjän aloittamat uudistusprosessit, jotka olivat muuten hyviä, mutta järki ja suunta puuttuivat, ja aloittaa puhtaalta pöydältä sellaisten toimien suunnittelu, jotka oikeasti vievät eteenpäin tätä kaupunkia. Siinä on innovatiivisyyttä alkuun.
"Ensimmäinen edellytys on hylätä edeltäjän aloittamat uudistusprosessit"
Tuota pitää kommentoida aloitussaarnan sanoin:
"Kun otetaan vapaus olla toteuttamatta tehtyjä sopimuksia, mukana seuraa erityisen suuri vastuu ratkaisujen oikeudenmukaisuudesta."
Minkähänlaiset sopimukset näistä uudistusprosesseista on tehty, ja kenen kanssa? Mahtaako olla oikein pantu paperille ja nimet alle?
Onhan noita sopimuksia, henkilöstön lomauttamattomuussopimus, Jamitin purkaminen, sattumanvaraisia lakkautus ja kiinteistöjen myyntipäätöksiä...
Toivoa etsimässä, uutta kaupunginjohtajaa ja uutta johtajuutta etsimässä.
Toivo luo pohjan kaikille yhteistyön muodoille. Toivo luo perustavaa laatua olevan optimismin ihmisen elämään ja odotuksen siitä, että vuorovaikutus kannattaa. Toivo herättää ajatuksen luottamuksesta ihmisiin ja maailmaan. Jokaisessa ihmisessä ja organisaatiossa on kätkettynä ajatus jostakin hyvästä.
Toivo liittyy myönteisiin arvoihin antaen niille niiden myönteisen sävyn. Kulttuurista ja ihmisestä riippuen nuo arvostukset saattavat vaihdella, mutta monille toivo liittyy ihmisarvoisen elämän elämiseen, vastuunottoon omasta elämästä, sekä hyvään vuorovaikutukseen muiden kanssa. Toivo on suvaitsevuutta muita kohtaan sekä uskallusta elää omaa elämäänsä sellaisena kuin on. Toivo on läheisyyttä muihin ja omien kokemusten jakamista muiden kanssa. Toivo on turvallista ja ennustettavissa olevaa elämää. Toivo on välittämistä, pitämistä, tasa-arvoisuutta ja arvostamista. Arvojen ja kulttuurin taustalla liihotteleva toivo on kuin sosiaalinen liima, joka liittää ihmisen ja yhteisön toisiinsa.
Toivon johtaminen on kykyä havaita ja havainnoida omia tunteita sekä kykyä eritellä niitä ja halua puhua niistä muille. Toivon johtaminen on myös halua antaa tilaa muiden tunteille ja uteliaisuutta kuunnella muiden kokemuksia, olivatpa ne mitä tahansa. Toivon johtaminen on muiden arvostamista ja halua kulkea juuri niiden ihmisten kanssa, jotka ovat työnteon puitteissa tulleet yhteisen polun varrelle. Toivon johtaminen on yhteistä huolta ja huolehtimista. Se on yhteisen menestyksen tavoittelua.
Niin kauan kuin on toivoa, on elämää.
Uudelta kaupunginjohtajalta odotetaan navigointitaitoja. Toivottavasti osaa suunnistaa ihan itsekin, eikä ole letkassa juoksija tai pelkästään tekniikan armoilla.
Jaakko Antila väitteli 10.4.2010 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassaaiheenaan "Politiikka on kirkossa" SRK kierrätti vaalirahaa Jämsän opiston kautta.
Ajan henki on ahneuden henki. Jokainen ajattelee vain itseään. Perusytimenä on rajaton oikeus toisten hyväksikäyttöön seurauksista piittaamatta. Itsekkyyden näkökulmasta omaan itseen ja ennen kaikkea omaan erinomaisuuteen käpertyminen on yhtä kaikki kestämätöntä.
Mutta myös toinen vaihtoehto on auki. Yhteisökin voi kääntyä pois vaarallisilta itsekkyyden teiltä, tehdä parannusta, avautua hyvyyden voimille. Se voi valita keskinäisen jakamisen, välittämisen, yhteisen vastuun, huolenpidon ja kaikille kansalaisille ihmisarvoa ja toivoa antavan politiikan. Siitä todella on kysymys. Etiikkaa ja politiikkaa ei voi erottaa toisistaan. Itsekkyyden etiikka synnyttää itsekkyyden politiikkaa, lähimmäisenrakkauden etiikka rakkauden ja yhteisvastuun politiikkaa.
Valitettavasti itsekkyys taitaa olla suurempi voima kuin vastuullisuus.
Joopa joo
"oikeus toisten hyväksikäyttöön, avautua hyvyyden voimille, keskinäisen jakaminen, yhteisen vastuun, huolenpidon, lähimmäisenrakkauden"
Muistakaa rakastaa vastuullisesti Jämsän (seura)kunnassa, ettei päästä otsikoihin.
saadaanko tänne uusia johtajia...? ? Jämsälle ei näytä hyvältä.
Suuret kunnan palvelurakenteen muutokset ja taloutta tasapainottavat toimenpiteet pitäisi tehdä huolella, kiireettä ja avoimesti keskustellen. Huolellisuudesta en tiedä, avoimuus on ala-arvoista ja kiirettä taas pukkaa, jos juhannusta ennen Taloudenden uudistuspaketti 2 on päätettynä.
Epäreiluja tilanteita, epäselviä tavoitteita, sosiaalisten suhteiden kuormittamista, henkistä väkivaltaa, suunta tavoitteille tuuliviiristä, pelolla johtamista, sekavia käskyjä, epävarmuutta, hämmentämistä
= Huonoa Johtamista
Henkistä väkivaltaa? Pelolla johtamista? Huonoa johtamista tietysti, mutta ei kai täällä sellaista harjoiteta?
Kaupungin strategiasta:
"Kaupungin sisäisessä ja ulkoisessa viestinnässä panostetaan positiiviseen, avoimeen, luottamusta herättävään ja yhteishenkeä vahvistavaan tiedottamiseen: yhteistä venettä ei keikuteta, eikä
kaadeta.
o Mediasuhteisiin panostetaan ja paikallismedia pyritään sitouttamaan mukaan uuden yhteishengen luomiseen.
o Kaupunki tarjoaa medialle myönteisiä uutisaiheita tiedottamalla aktiivisesti positiivisista asioista. Luottamusta herättävä avoin tiedonkulku turvataan tiedottamalla proaktiivisesti ja faktapohjaisesti
myös vähemmän positiivisista asioista.
Luottamuksen rakentamiseksi yhteisesti sovituista asioista pidetään kiinni.
Henkilöstön hyvinvoinnista huolehditaan."
Lukevat kaupungilla valikoivasti omaa strategiaansa. Venettä ei keikuteta, vaikka henki lähtisi.
Ennakoiva tiedottaminen myös vähemmän positiivisista asioista on myös vielä näkemättä. Kova paine pitää kuntalaisten synnyttää ennenkuin edes jälkikäteen mihinkään reagoidaan tai tiedotetaan. Myrkkykouluasiassa oli jo pakko tulla ulos kun hälinä yltyi.
Sapeleiden kalistelijoista osa hakeutuu toisaalle osa sairastelee.
"Julkista valtaa käyttävien asiantuntemuksen puute yhdistettynä laajaan harkintavaltaan ja asenteellisuuteen aiheuttaa ”hallintokulttuurin rapautumista” ja instituutioiden etääntymistä kansalaisten arjesta,"
Kaupungin on järjestettävä kotiapua niille perheille, jotka sairauden, tapaturman tai muiden syiden takia sitä tilapäisesti tarvitsevat. Eipä vaan saa. Päätöksestä voi valittaa, mutta mitä akuuttia apua tarvitseva siitä hyötyy kun tehtävänsä laiminlyövä saa nuhteet kolmen vuoden päästä? Kehottavat sitten ostamaan kotiapupalvelua yksityisiltä yrityksiltä. Miksei kaupunki välitä näitä ostopalveluja, jos sillä kerran on velvollisuus ne tarjota. Millä voimilla apua tarvitseva lähtee sopimuksia ja maksujärjestelyjä tekemään, sehän on kunnan työtä junailla.
http://eok.fi/eok/index.php?option=com_content&task=view&id=422&Itemid=65
Toivottavasti Mattila tekee kemppaiset, eli hakee vanhaa virkaansa kuten kirkkoherra Kemppainen. On se Mattila saatanan hyvä kaupunginjohtaja. Suotta muut hälle vittuilee.
Tuollaiset akat on kuvottavia kun luulevat tietävänsä jotain mutta eivät osaa muuta kuin jalkojaan levitellä
Siviän sisarukset ovat palijon viksumpia.
http://www.katsomo.fi/?progId=45062
Ei se Mia mikään nainen ole. On henkisesti ala-asteikäisen tasolle jäänyt nuori jätkä, joka täällä jakelee viisauksiaan.
Heh,heh, väärin meni,sanoo
Osaan minä muutakin kuin jalkojani levitellä. Mutta siinä minä olen tosi hyvä.
Tuo alakoululaisen taso ainakin pitää saletisti paikkansa.