* sijaisäiti kieltää lastani ottamasta minuun minkäänlaista yhteyttä.
Samme tavata kerran kuukaudessa jolloin lapseni on minulla muutaman yön..
Samme tavata kerran kuukaudessa jolloin lapseni on minulla muutaman yön..
sijaisperhe omii lapseni
mitä tehdä?
5823842
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Minusta sinulla on sitten kaikki aika hyvin tuon tapaamispuolen suhteen, moni saa tavata vain sosiaalitoimistossa ja valvonnan alaisena.
Jos sinä saat lapsesi, joka kuukausi muutamaksi yöksi, niin minusta silloin sinulla sen suhteen asiat hyvin.
Miksi sijaisäiti kieltää lasta ottamasta yhteyttä sinuun, onko siihen jokin perustelu.
Mutta yleensä se on toisinpäin,bio- äiti ottaa yhteyttä lapseensa, eikö?
Hei sinulle!
minkä ikäinen lapsesi on?
meillä 9 ja 6 vuotiaat eivät väliajoilla juurikaan puhu vanhemmistaan. isompi tosin nykyään, kun ajantajua on jo olemassa, kaipaa äitiään jos hän ei pariin kuukauteen käy tai soita. mutta en kyllä kannusta soittamaan äidille päin kuin kerran. korvaan lyöty luuri on riittävän tyly vastaus.
meillä bioilla on niin suuret henkilökohtaiset ongelmat, että on parasta kun he voimissaan ollessaan ottavat yhteyden. ei ole lasten asia kysellä vointia ja kuulumisia ja pahoittaa siten mieltään ja huolestua seikoista jotka eivät heidän ikäisilleen kuulu.
alkuperäisen elämäntilannehan ei käy viestistä ilmi. jos asiat ovat tällä hetkellä ok ja kunto niin hyvä, että saa lapsen yökylään, niin erinomaista. käsittääkseni bioilla on lisäksi soitto-oikeus sovitun mukaan. sitä voi sostoimistolta pyytää jos meidän sijaisten kanssa sopiminen ei onnistu. Mutta kyse on juuri siitä. bio soittaa ei lapsi.
ajatus ulkopuolelta viestin: miksi minulla on tunne, että monet biot pitävät lapsiaan laatikkoon suljettuina leluina, jotka aina HEIDÄN halutessaan pomppaavat esiin. innostuneina, rakastavina. ja kun biojen kiinnostus laimenee, laatikko suljetaan ja lapsi asettuu sinne ilman ikävää, kaipausta ja odotusta. ja on taas innokas, rakastava lapsi bion palatessa kuvioihin?
on toimeksiantosopimukseen selvästi kirjattu bion tapaamisoikeudet ja niistä pidetään kiinni.
Synttärit, joulut ja joskus kesällä teemme poikkeuksia ja ylimääräisiä tapaamisia.Ja se johtuu vain siitä, että tulemme hyvin toimeen, ei mitään riita, siis isän kanssa.
Äidistä ei ole kuulunut vuosiin mitään.
Tässä vaiheessa ei minulla olisi enää sydäntä edes yrittää rajoittaa tapaamisia ja miksi sen tekisin, kun näen kuinka paljon lapset välittävät isästään ja päinvastoin.
Tämä taitaa olla niitä harvinaisia tapauksia joissa asiat ovat alkukangertelujen jälkeen alkaneet sujua hyvin.
Joskus tapaamisia saatetaan siirtää, jos esim isällä on tärkeitä menoja, mutta se on aivan ymmärrettävää.
Mutta väliin ei jätetä vaan siirretään muutamalla päivällä tai viikolla, mikä sitten korvataan seuraavan kerran yhteydessä.
Äidin kanssa olikin sellaista tappelua, haukkumista ja minun mollaamistani, että huokasin kielämättä helpotuksesta, kun hän ei enää halunnut lapsia tavata.
Menetyshän se lapsille on, mutta tässä tilanteessa ehkä parempi, hän kun ei ollut sieltä luotettavimmasta päästä.
Lapset ovat vielä sen verran pieniä, ettei soitteleminen oikein onnistu, mutta kun kasvavat vähän, siihen heillä on oikeus.
on 11-vuotias.
Niin taidat olla sama äippä, joka tuolla pari aloitusta aiemmin kyseli lapsensa sijoituksesta?
Aikanaan on ollut _syy_ miksi lapsesi on sijoitettu toiseen perheeseen.
Vuosien kuluessa lapsi on kasvanut ja kiintynyt uuteen perheeseensä. Yhtä aikaa rinnalla olet kulkenut sinä, hänen oma äitinsä. Syystä tai toisesta et ole aiemmin kyennyt hoitamaan 11v. lastasi. Syyt tiedät vain sinä itse. Me voimme vain arvailla.
Sijoitettu lapsesi on tavallaan "kahden maan kansalainen". Kiintymys kasvattivanhempiin on olemassa, kuin myös kiintymys sinuun hänet synnyttäneeseen äitiin.
Usein tällainen lapsi oppii aika piankin miellyttämään kumpaakin osapuolta jos niin haluaa. Niin sinua kuin sijaisvanhempiaan.
Laapsi kertoo sitä mitä hänen odotetaan kertovan.
Jos ruokit arvostelevaa asennetta sijoitusvanhempia kohtaan lapsi helposti lähtee siihen mukaan.
Kannattaa kuitenkin miettiä vähän pidemmälle.
Taustalla on varmasti sinun, äidin ytimiin asti kirjoitettu tahto ITSE hoitaa oma lapsensa.
Joskus on silti helpompi myöntää tosiasia, eli lapsellesi saattaisi olla silti vahingollisempaa NYT noinkin pitkän sijoituksen (8v.)jälkeen vaihtaa "vanhempaa" eli huoltajaa.
-Lapsen paras- ???
Mikä se on?
Meillä itsekullakin on taipumus loppuviimeksi toimia itsekkäistä lähtökohdista. "Minä haluan...".
Entäs jos saisit lapsesi takaisin ja lapsesi kaipaisikin kasvattivanhempiaan?
Mitäs jos homma ei onnistuisikaan?
Tulisiko uusi sijoitus ja kenties eri perheeseen?
Kannattaa miettiä loppuun asti.
Totuus on, ettei tässä maassa aivan kevyin syin huostaanoteta saati sitten jatketa huostaanottoa.
Totuus on se, että tässä maassa tehdään huostaanottoja hyvinkin heppoisin perustein. Siitä syystä lapseni on karannut viidestä eri hoitopaikasta kotiin turvaan. Sossujen ratkaisu on aina uusi hoitopaikka, koska he eivät voi myöntää toimineensa väärin vaikka ovat saaneet useitä huomautuksia lääninhallitukselta.
En toden totta usko, että kevyin syin huostaan otetaaan.
Mutta se, että jos kerran on huostaanotettu, niin silloin ei varmasti aivan kevyin syin palauteta biovanhemmille, mikä on aivan oikein.
Ystäväni siskon perhe on hyvä esimerkki.Olkoon nimeltään vaikkapa Mari.
Marille alkoi viinakset maistumaan n.parikymppisenä. Samaan aikaan hän sai pari lasta pienellä ikäerolla. Näistä vanhempi on nyt n. 11-12 vuotias.
Marille ja miehelle tuli ero ja lasten isää ei sen koomin ole nähty.
Marille jäi ryyppy päälle. Aina kun maistui lapset oli heitteillä,ilman ruokaa ylipäätään ilman huolenpitoa. Eräänä päivänä heidät huostaanotettiin, vihdoin ja viimein.
Tähän saakka Marin vanhemmat pyrkivät tukemaan tytärtään, samoin Marin sisarukset.
MUTTA Marille tulikin joskus "kirkastumis" hetkiä. Silloin hän lähti vaatimaan lapsiaan pois sijoituksesta. Hän pystyi silloin kuivilla niin pitkään, että lapset hän jälleen sai itselleen. Lapset muutti taas äidilleen, kunnes eräs päivä äitiä ei taaskaan kuulunut kotiin, hänelle oli jäänyt ryyppy päälle. Lapset odottivat, odottivat ja pelkäsivät olihan äidillä epämääräisiä kavereita aina näiden putkien aikaan. Onneksi isovanhemmat tulivat hätiin. Iäkkäinä heille ei kuitenkaan kokonaissijoitusta voitu lapsenlapsista antaa.
Niinpä lapset jälleen sijoitettiin.
Kunnes taas äiti "selveni" ja ymmärsi...-hältä oli viety lapset pois...Mitä? Minun lapset?-
Taas alkoi sama rumba, valitettiin sijaisvanhemmista yms..jne..Paikka vaihtui...
Lopputulos.
Äiti on tänä päivänä niin alkoholin orja, että todella ihme hänet sieltä nostaa?
Lapset? Ovat vaihtaneet kotia. Vanhin 11-12v. on niin hajalla, että hän on vaarallinen niin itselleen kuin muille.
MIKSI?
Mitä jos lapset olisivat saaneet kasvaa siinä ensimmäisessä sijoitusperheessä?
Heillä olisi kaikesta vanhempiensa aiheuttamasta traumasta huolimatta ollut yksi ja sama, turvallinen sijaisperhe tukemassa kasvua lapsena nuoruuteen.
Lapsuuden pitäisi olla elämän huolettominta aikaa.
Oma äiti pilasi oman elämänsä, mutta samalla hän tuhosi myös lastensa lapsuuden ja nuoruuden, kenties koko elämän. VAIN koska hän ei halunnut kenenkään muun hoitavan lapsiaan, kun ei itsekkään kyennyt.
Se että lapsi "karkaa joka hoitopaikasta" ei todellakaan kerro mistään muusta kuin siitä, että lapsen täytyy olla todella rikki ja hajalla.
Miten itse suhtaudut näihin karkailuihin?
Kannustatko?
Jos lapsesi on nähnyt sinun hyväksyvän tämän karkailun, hän tulee karkaamaan edelleen.Lapsilla on voimakas halu miellyttää ja toimia vanhempiaan, oli vanhemmat mitä tahansa ja vaativat he mitä tahansa.
Mitäs jos hänelle, lapsellesi sattuu jotakin karkumatkalla.Onko se sitten mielestäsi kenen vastuulla? Sijoitusperheen joka yrittää huolehtia lapsestasi vaiko sinun, joka olet tavaallaan tyytyväisenä hyväksynyt karkailun?
Sossuilla on uusi hoitopaikka niin kauan, kuin joku perhe hänet suostuu ottamaan.
Siinä vaiheessa kun ei enää perhettä löydy, tulee nämä perhekodit jotka ovat jo laitosmaisempia. Näihin "laitoksiin" sijoitetaan ns. vaikeat tapaukset.Nämä "perhekokotilaitokset" toimivat jo ns.ammattiperiaatteella. Siellä on ympärivuorokautisesti ammattihenkilöt hoitamassa -oikeaa palkkaa- vastaan, sijoitettuja lapsia/nuoria. Heidän työvuoronsa loppuu kuten työläisillä ikään ja seuraava työntekijä tulee tilalle.
Muistanet, että sijoitusperheet ovat aivan tavallisia perheitä, jotka ovat halunneet avata kodin sitä tarvitsevalle. He huoltavat ja hoitavat ympärivuorokautisesti (kuin omaa lastaan)sijoitettua lasta 200-700 e;n kuukausikorvausta vastaan.
Jos lapsesi huostaanotto on täysin turha kuten väität, valita.
Perustele, ettei lapsesi enää sopeudu tavalliseen perheesen (koska karkailee koko ajan)vaan tarvitsee ilmeisiimmin jo laitoshoitoa.
Laitoshoito on taas jo huomattavan paljon kalliimpaa kunnalle lapsestanne.Päivä laskutus laitoshoidossa lapsestanne saattaa jo hipoa tavallisen sijoitusperheen saamaa kuukausikorvausta.
Siis koska lapsesi huostaanotto on mielestäsi turha, perustele kunnan saavan tuntuvan säästön palauttamalla lapsenne biokotiinsa.
JOS huostaanotto ON turha, lapsenne palautetaan teille...aivan varmasti.
Mutta jos huostaanottoon onkin SYY, lapsenne huostaanottoa jatketaan, maksoi se kunnalle mitä tahansa.
näitä ajatuksia ja vähän muitakin kirjoitin surusilmanä teron ketjuihin.
ihanaa kun on tuollaisiakin sij.perheitä , kuin miltä sinä kuulostat.
Antaa toivoa, näin Bioäidille, jonka lapsi siirtyy huomenna päiv.perheestä pitkäaik. sijoitusperheeseen ( ...jos ei siis vielä kotiin pääse, hallinto-oikeuden päätöstä odotellessa..) , usean kuukauden kiir.sijoituksen jälkeen.
"Meidän" uusi sijaisperhekin antoi ymmärtää, että kun luottamus kasvaa, ja aikaa kuluu ja opimme tuntemaan, niin voi myös samaan tyyliin kuin teillä sopia joskus tapaamisia keskenään ; ilman sos.ttjn "avustusta" ... Itse koen kyllä olevani hyvin yhteistyökykyinen ja oikeasti lapsen parasta ajatteleva - kulloiseenkin tilanteeseen vaikka pakolla sopeutuva - jos ei vaihtoehtoa ole, ja ennenkaikkea niin että tyttö saa myös oikealta äidiltä ja isältään ns. hyväksynnän ja luvan kiintyä muihinkin. Ollan kyllä puhuttu , että "haluaisimme oman murun vaikka heti kotiin, mutta *täteiltä* pitää ensin saada lupa, ja he haluavat nähdä ensin että äiti ja isi ovat oikein tosihyvät äiti&isi , ja että äiti ei enää ole kipeä, vaan jaksaa sun kanssasi aina leikkiä ja hoivata." - tämä siis kerrottu 4.vee tytölleni, itse olen päihdeongelmainen, ja retkahdukseni takia tyttö otettiin tammikuussa pois. nyt tammikuusta saakka antanut puhtaita seuloja 2-3 krt/vko, ja puolisen vuotta ollut intensiivisessä avohoidossa (joka pvä käyn näytillä perh.tukikeskuksella plus ryhmissä) ... Olen myös raskaana , pikkusisko syntyy 3.2. 2011 .
Sitä odotellessa, että molemmat lapset kotona ja koko perhe kasassa
Ilo oli lukea kirjoituksesi! On hyvä ettet ole katkeroitunut vaan päinvastoin, hyvin motivoitunut ja lapsesi huomioiva. Hyvin sujuu myös syntymättömän lapsen kannalta kun pysyt päihteittä. Ilo olisi kanssasi työskennellä.
Miten näet tulevaisuutesi jos kaikki menee parhainpäin? Toiveittesi mukaan? Pidä se kuva mielessäsi kun jaksat jatkaa. Sen tuppaa saamaan, mihin suuntaa. Joskus vie vaan enemmän aikaa.
että lapsi on hyvä saada mahdollisimman pian pois sijaishuollosta, muuten jää sinne. Kohta sinulle sanotaan, että ei ole enää lapsen edun mukaista palata kotiin. Sitä kai tuo kummamamma toivoo, kun sanoi asioiden vievän "pitemmän aikaa". Leipää ja rahaahan se hänelle tietää sekä helppoa, "kilttiä" vastaan hangoittelematonta vanhempaa.
Jos vanhempi haluaa lapsensa mahdollismman pian kotiin, se on katkeruutta. Entäpä, jos se onkin sijaisvanhemman katkeruutta elinkeinonsa menettämisen pelossa.
Katkeraa kalkkia on huomata, että oma vanhempikin osaa hoitaa ja kasvattaa lastaan - ja monesti vielä sijaisvanhempaa paremmin!
kun olen puuttunut lähes kouluttamattomien ammatillisten sijaisvanhempien laiminlyönteihin kennelissään. Mielestäni toimin suojellakseni lapsia. Silloin alkoi minun ja lapseni tapaamisten valvonta! Oliko katkerien ammatillisten sijaisvanhempien - jotka laiminlöivät lasten huolenpitoa - kosto?
Ota myös huomioon, että ainakin Keski-Suomessa huostaanoton purku kestää 1½ - 3½ vuotta. Siihen nähden kannattaa olla valppaana ja sijarin sanoin "katkerana".
minun entiset sijaisvanhemmat pimittivät biologiselta vanhemmaltani kokonaan tiedon missä hänen lapsensa on!!!! ja vielä yli puolivuotta, perhe myös laiminlöi jatkuvasti biologisten vanhempien tapaamiset! kun päästii lomalle kerrottiin millasta on meno siinä perheessä ja päästiin pois lähes välittömästi. Nyt asun biologisen vanhempani ja hänen uuden puolisonsa luona, takanani on yli 10 vuoden kierre eri laitoksissa ja perheessä. Paraspaikka on kotini, jossa nyt olen!!! Sijaisperhe ilmeisesti ei päästänyt meitä lomille, koska pelkäsivät että kerromme millaista siellä on. Sijaisisä pahoinpiteli meitä ja koko talous oli ihan sekaisin, meitä kohdeltiin kuin kulkukoiria!
millä SIJAISPERHE voi pimittää lapsen vanhemmiltaan. sosiaalilautakunta/perusturvalautakunta työtekijöineenhän vastaa sijoituksesta. joten jos joku on pimittänyt, se on ollut sosiaalilautakunta/-virkailija. sosiaalitoimistohan on yhteysmiehenä sijais- ja bioperheen välillä. jos muuta väität, et ole sijaisperheessä ollutkaan.
vai muuttiko sijaisperhe jatkuvasti pakoon niin sossua kuin biojakin?
sijaisperheitä valvotaan niin sosiaalilautakunnan kuin sosiaali-ja terveysministeriön taholta. jos perheessä on siitä huolimati ollut väkivaltaista käytöstä (ja minä tarkoitan pahoinpitelyä en tukistamista), ainahan voit nostaa syytten perhettä vastaan.
on vain kumma miten nyt onkin näitä aiheettomia huostaanottoja kasautunut. ehkä tässä on jo syytä itsenkin huolestua, kun parhaista ja huolehtivaisista perheistä lapset ryöstetään ja sijoitetaan väkivaltaisiin perversistikäyttäytyviin perheisiin. ihan ilman seurantaa ja valvontaa.ties mitä onkaan edessä.
Ehkä hyvä osoitus tästä on oikeusasiamiehen toiminta. Jatkuvia huomautuksia siitä etteivät lasten oikeudet läheistensä tapaamisiin toteudu.
Sossun käynti kerran vuodessa ei riitä valvonnaksi.
Kiitos sähköpostin sossujen ja sijaisvanhempien on yhä vaikeampi väittää esim. puhelujen vanhempien kanssa olevan jatkuvaa riitaa. Oikeudessahan tunnettu lause on, että sijaisvanhemman koulutuksen ja työkokemuksen perusteella hänen lausuntoaan voidaan pitää luotettavana.
Meillä ongelma on se, että lapsi jatkuvasti karkaa satojen kilometrien päästä siihen niin kurjaan kotiin vaikka sossut olivat suunnitelleet pitkää sijoitusta. Onhan se ennen kuulumatonta, ettei lapsi suostu olemaan siinä niin ihanassa,oikeudenmukaissessa ja luotettavassa sijaisperheessä - ei vaikka häntä käytettiin yhden kesän aikana viisi kertaa huvipuistossa(kaikkiin pitkät matkat) ja kolme kertaa ulkomailla eikä päästetty kertaakaan kotiin. Ongelma on se, ettei äiti eikä lapsi suostu olemaan yhtä mieltä sossujen kanssa.
En ehdi millään alkoholisoitua lasten alaikäisyyden aikana, kun se ensimmäinen olutkin on ottamatta.
Valitettu on ja sen tuloksena 5 sossua on saanut huomautuksen toiminnastaan läänin sosiaalitarkastajalta. Ja valitukset jatkuu...
Suositeltava kirja kaikille sijaisvanhemmille on Eva Aminoffin "Lapsen parhaaksi". Elokuva "Valkoinen oleanteri" on myös hyvä.
todella, todella surullista että näin pahoja sijaisperheitäkin on=(
Itselles hallaa teet.
sun ikäväksesi kerrottakoon sellanen fakta että sijaisperheeni asui suutarilassa, minut huostaan otettiin nistiltä äidiltäni, isäni ei käytä päihteitä ollenkaan ja on aina käynyt kunnon töissä, isä on meidät tunnustanut ja aina halunnut itselleen!!!!! jostain syystä meitä ei hänelle kuitenkaan annettu ja lomatkin oli niin kiven takana ettei mitään rajaa! Sijaisvanhemmat halusivat ettei isään pidetä yhteyttä!!!!! He siis pimittivät meitä isältä. Tää ei vittu todellakaan ole provo, seuraavaks mä kirjotan niitten mulkkujen osoitteen ja nimet ja kaivan vaikka puhelinnumeron jos tarvii, paskamaisinta on se että heille tuli meidän jälkeen uudet lapset! Kun ovat niin helvetin vastuuntuntoisia ja hyviä ihmisiä.
En väitä että huostaanottoni olisi ollut aiheeton se oli ihan oikein, mua vaan vituttaa ettei biologisen isän mielipidettä tai tahtoa kuunneltu lainkaan! Onneksi isä ajoi tahtonsa läpi ja hoiti meidät pois perheestä luokseen asumaan.
ikävä kyllä toi ei oo mun kirjotus, sorry! mulla ei katsos oo tapana vastailla itelleni! Näitä paskoja perheitä on olemassa ja sille ei voi mitään! Taidat ite kuvitella olevas jotenkin ihan helvetin pyhimys, tässä vinkki avaa silmät ja katso ulos, maailmassa kaikki ei ole sitä miltä näyttää.
onko sun mielestä seinään heittäminen ja hiuksista omaan huoneeseen kantaminen sekä portaat alas heittäminen normaalia käytöstä??!
Meillä on tarkasti sovittu huoltosuunnitelmassa tapaamispäivät. Biovanhemmat nostaisi kauhean metelin, jos niitä ei noudettaisi. Sijaisvanhempina meidän on velvollisuus noudattaa sovittuja eikä tapaamisia voi millään estää vaikka joskus lapsen etu niin vaatisikin. Meillä on esim. kasvatus- ja perheneuvolan psykologin lausunto, jossa toivotaan tapaamisten harventamista ja niiden muuttamista valvotuiksi. Lausunnolla ei ole mitään vaikutusta! Kun vanhemmat kerran haluavat lasta tavata, niin meidän velvollisuus on kuljettaa lapsi tapaamisiin. Siitäkin huolimatta, että nyt lapsi käy kerran viikossa terapiassa, jossa puretaan tapaamisten aiheuttamia pelkotiloja yms.
Toisella lapsella ei ole tarkasti määrättyjä tapaamispäiviä, mutta kyllä hänkin vanhempiaan kerran kuukaudessa tapaa. Ei tulisi mieleenikään estää tapaamisia. Juuri eilen sovittiin, että lapsi tapaa vanhempia nyt lauantaina päiväseltään ja äitienpäivän aikaan menee yökylään muutamaksi yöksi.
Ei ole mahdollista että sijaisäiti kieltäisi ottamasta yhteyttä. Yhdelläkään sijaisperheellä ei ole valtuuksia päättää näistä asioista, vaan sosiaalityöntekijät tekevät päätökset tapaamisista ja yhteydenotoista ja niiden mahdollisista rajoituksista.
Tällainen asia tulee meillä joskus aina eteen, biologinen perhe uskoo että sijaisperhe estää yhteydenpidon vaikka se ei pidä paikkaansa.
Rajoituksista täytyy aina olla päätös, mutta niinkuin sossu tietää, näin ei todellakaan käytännössä ole.
Voin kertoa, että meillä kaksi perhetuttavaamme (50 ja 65 vuotiaat naiset, raittiita kunnon kansalaisia) eivät saaneet toivottaa teini-ikäiselle lapselle usean sadan kilometrin päähän hyvää joulua puhelimessa. Perusteluna hoitaja sanoi, etteivät he tunnista, josko vaikka olisivat lapsen kavereita.
Meillä on pidetty tiukasti kiinni siitä, että lapsi pääsee käymään kotona. Nykyisin hän ilmoittaa itse, milloin tulee. Hänen oikeutensa on käydä kotona eikä minun velvollisuuteni käydä sijoituspaikoissa.
Ongelma tapaamisten rajoituksissa on, että sossut käyttäytyvät kuin heitä ei koskisi mitkään lait. Onneksi nykyisin on jo paljon valveutuneita vanhempia, jotka osaavat puolustaa omia ja lastensa oikeuksia.
Mitä tekstiä?
"Minun velvollisuushan ei ole käydä katsomassa lastani sijoituskodissa, vaan lapsella on oikeus käydä katsomassa minua kotonsa".
Niin...sinä olet ottanut kakusta vain kermat päältä, eli ne oikeudet.
Kyllä kuule sinulla vanhempana on myös velvollisuuksia, kuten kellä tahansa vanhemmalla.
Ei vanhemmuus ole pelkkää oikeutta, vaan vastuuta ja velvollisuuksia tulee myös roppakaupalla.
On hyvä olla valveutunut vanhempi, kyllä.
Se ei kuitenkaan ole sama, kuin haastaa työkseen riitaa sijaisvanhempien että sossun kanssa.
Jos haluat lapsesi takaisin, tiedät kyllä miten se on mahdollista.
Jos et kykene saamaan, rikot riitaisella käytökselläsi vain senkin ehyen mitä lapsellasi nyt on.
koska MINÄ ole äiti on lapsen tultava MINUN luokseni. MINUN velvollisuuteni EI OLE käydä lastani katsomassa.
ja lapsi lentää äidin perässä, lappu kaulassa tapaamisiin. äiti kun haluaa välillä elää pohjoissessa, kotikunnassaan.
tai lapsi matkaa vankilaan tapaamaan äitiä, kun on mukavat perhehuoneet ja äiti tarvii tapahtumia tylsään vankilarutiiniin.
tai lapsi odottaa äitiä kolme tuntia tapaamispaikassa, mutta äiti onkin tavannut kavereita eikä tule lainkaan.
kaikki sijaislapsen tosi kokemuksia elävästä elämästä
mutta LAPSIHAN on ÄIDIN. kyllä LAPSEN tulee sen verran ÄITIÄ RAKASTAA, että kestää kaiken. ÄIDILLÄ on OIKEUS. lapsella velvollisuus.
Meillä lapsi ei tapaa äitiään vankilassa, alkoholistiparantolassa tai mielisairaalassa eikä sijaishoitopaikoissa.
Meillä lapsi tapaa äitiään kotona koska molemmat niin haluavat. Silloin kun sossut vastustivat lapsi karkasi sijaispaikasta. Lapseni ei sossujen mielipahaksi ole koskaan kiinnittynyt sijaispaikkaan eikä tule koskaan kiinnittymään.
Jollei meillä äiti ole töissä, hän on useimmiten kotona tai tavoitettavissa puhelimella. Neuvottelut sossujen kanssa ovat päättyneet täydelliseen erimielisyyteen vuosia sitten eikä niitä enää jatketa.
Tapaamiset sovitaan lapsen kanssa. Erilaisista käytännöistä huolimatta sossut ovat suostuneet tähän. Näin tapahtuu koska he tietävät ettei meillä juoda (ei ole koskaan juotu) ja lapsi voi tulla turvallisin mielin kotiin jossa hänet hoidetaan.
Hyvin suuri osa nykyisistä huostaanotoista on teini-ikäisten lasten huostaanottoja. He tulevat aivan tavallisista kodeista.
En haasta riitaa sossujen tai sijaishoitajien kanssa. En ole heidän kanssaan missään tekemisissä.
Hoidan tarvittavat asiat lapseni kanssa suoraan. Viralliset asiat hoitaa pääosin juristi osin hoidan ne itse. Näihin asioihin kuuluu valitukset päätöksistä joista minä ja lapseni olemme oleet eri mieltä.
Se mitä minulta odotettiin, oli tuki lapsen sijoitukselle. Siihen en suostunut. Näin olen säilyttänyt hyvät välit lapseeni.
Minä en ole koskaan vaatinut lastani käymään kotona. Siihen en ison lapsen kanssa pystyisikään. Olen vain toivottanut tervetulleeksi.
miksi heidät huostaanotetaan? onko perheestä puuttunut vanhempi? onko kasvatusvastuu ollut tähän asti hukassa? olisiko kannattanut satsata vanhemmuutten jo aiemmin, ennen huostaanottoa? silloin kun oli avohuollon tukitoimien aika? mitä silloin teit? miten kohtasit oirehtivan nuoren? mitren reagoit sossujen yhteydenottoihin. haistatitko? ja nyt valitat?
Jos sossut olisivat alun alkaen uskoneet minua ja asiantuntijoita ei oltaisi tässä tilanteessa. Nyt he pyytävät minua avuksi. Valitettavasti liian myöhään. Neuvottelujen aika on ohi.
Meillä ei ollut mitään hukassa, sossut vain eivät suostuneet sitä myöntämään. Nyt he yrittävät epätoivoisesti päästä jotenkin eroon tästä koko hommasta.
Kaikkiin perheisiin ei sossujen sanelu tehoa.
"Kaikkiin perheisiin ei sossujen sanelu tehoa"
"..uskoneet minua..." "...asiantuntijoita...(mitä asiantuntijoita?)"
Sinulla on ainakin voimakas kuva itsestäsi ja oikeassa olostasi. Uskoneet mitä sinusta? Huostaanoton oikeudellisuuttako? Joku syyhän heillä on huostaanottoon ollut.
Jos lapsesi on käyttäytynyt väärin tai vahingottaen itseään tai muita tms... hän silloin oirehtii jostakin. Murkkuikäiset yleensä ottaen käyttäytyvät provosoivasti, se tiedetään, silti heitä ei huostaanoteta. Lapsellasi on jokin ns. isompi syy.
Jotain tapahtui mitä ei olisi tarvinnut tapahtua. Mutta mitä? Sinä vain tiedät sen.
"...minua avuksi..." "...liian myöhään..."
"...aika on ohi..."
Olet aika dramaattinen? Miksi?
Minusta SINÄ tunnut olevan/kirjoittavan kuin kapinoiva nuori, joka kapinoi yhteiskunnan normeja vastaan. Kapinoiva nuorihan elää tavallaan varhaista uhmaikää uudelleen?
Lisäksi uhkaat ja kiristät...sinulla on paha olla, sen huomaa.
Mitkä ikinä ongelmasi ovat, ne tuskin tällä palstalla paranevat.
Toivon sydämestäni, että asianne kääntyisivät hyväksi. Avaa sydämesi yhteistyölle se onkin jo askel parempaan päin.
Jatkuva riitaisuus ei auta ketään vaan ongelmat vain syvenevät.
Meillekin tulee biovanhemmilta ihan samanlaista tekstiä. Ei ole ollut alkoholi-, mielenterveys- eikä väkivaltaongelmia, lapsi on aina hoidettu hyvin, on ollut vaatteita, ruokaa, leluja jne. Bioperhe on ollut oikea malliperhe, ja tämän voivat todistaa kaikki asiantuntijat kuten asianajaja. Lastensuojeluilmoitukset ovat olleet aiheettomia, ja sukulaisten, naapurien ja lapsen kertomukset pelkkää valetta ja salaliittoa. Ja lapsihan tulee bioperheeseen takaisin, kun biovanhemmat oikaisevat asianajajansa kanssa nämä aiheettomat valheet, ja sitten nähdään "kuka tässä voittaa", biovanhempien mielestähän kyse on vain kilpailusta, jossa palkintona on lapsi. Sijaisvanhemmat ovat luonnollisesti kaiken pahan alku ja juuri.
Tästä huolimatta huostaanotto oli aikanaan tehty; minkä ihmeen takia, vaikka perheessä oli kaikki hyvin? Luulenpa, että suurimmassa osassa bioperheistä kaikki asiat ovat aivan täydellisesti. Siis biovanhempien mielestä.
Hyvät sijaisäidit ja -isät.
Aika ammattitaidotona puhetta teiltä. Ei teillä ole oikeutta syyllistää ketään, eikä vaatia mitään selityksiä.
Te hoidatte lapsia ette biovanhempia. Ei teidän kuulu puuttua siihen miksi kukakin päättyy huostaanottoon. Syitä on monia. Huostaanottoja on erilaisia.
Ennen vanhaan kun murkkulapset saivat vanhempiensa kanssa sukset ristiin menivät he isovanhempien, tätien ym sukulaisten luo rauhoittumaan. Nyt kun lähiverkot ei toimi niin on yksi mahdollisuus sijaiskoti/tukiperhe.
Olen itse sijaisäiti, murkunäiti ja hoidan välillä myös siskoni lapsia kun he tarvitsevat huilaustaukoa.
Ajatelkaas avioero tilanteita. Kuinka moni niin "normaali" äiti riitelee oikeusteitse ettei isä saisi olla yhteydessä lapseena.
äitixi: on upeaa, että sinä jaksat kestää kaiken päällesi vyörytetävän ilman halua puolustautua.
minä en vain ymmärrä, miksen nimettönä saisi kertoa tunnoistani. kun nämä biovanhemmatkin tällä palstalla hyvin yksilöidysti saavat moittia minua ja kaltaisiani.
minulle nimenomaan kuuluu miksi lapsi on huostaanotettu. on aivan eriasia hoitaa alkoholistin laiminlyötyä lasta kuin insestin uhria.
jos joudun vielä kaiken muun lisäksi miettimään mistä kaikki oireet johtuvat, kirjoittaisin seuraavaksi vastausta keskusteluun: miksi luovuin sijaislapsesta.
tukiperhe on avohuollon tukitoimi. silloin ei koskaan olla vielä huostaanotossa. silloin ei myöskään keskustella näistä asioista joista tämä ketju puhuu
Kyllä itseään/ammattiryhmäänsä saa puolustaa.
Ei sijaisvanhempienkaan tarvitse mitä tahansa kestää.
Ei tässä maassa oikeus toteudu vain yhdelle puolelle vaan me kaikki olemme tasavertaisia.
Nämä jutut mistä täällä kiistellään ovat loppuviimeksi anonyymeja tarinoita. Emme tunne toisiamme, emme myöskään taustoja.
Tuntuisi siltä, että sijaisvanhempien pitäisi todella kestää kaikki loanheitto. Ei käy päinsä.
Kuka kohta enää viitsii sijaisvanhemmaksi alkaa?
"Ei teillä ole oikeutta syyllistää ketään, eikä vaatia mitään selityksiä."
Onko meitä sitten oikeutta syyllistää? Jos lasta on pahoinpidelty vauvasta saakka, ja vuosien kuluttua traumatisoitunut kouluikäinen pääsee tavalliseen, huolehtivaan perheeseen, mitä pahaa siinä on? Mikä meistä sijaisvanhemmista tekee niin äärettömän pahoja, että meitä pitää haukkua niin nimettöminä täällä kuin oikeassa elämässäkin biovanhempien toimesta päin naamaa (puhumattakaan siitä että sijaisvanhempia haukutaan lapselle, ja käydään kaiken maailman oikeudenkäyntejä vuodesta toiseen)?
"Te hoidatte lapsia ette biovanhempia." Näitä keskusteluja seuratessa täytyy todeta, että moni joutuu "hoitamaan" myös biovanhempia, kun heiltä on vastaanotettava millaista käytöstä hyvänsä, eikä sijaisvanhemmalla ole mahdollisuutta puolustautua (eikä edes kiinnostusta väitellä näistä asioista, mutta biovanhemmalle ei sovi sekään, ettei hänen haukkujaan kommentoitaisi).
Kumpa kyse olisikin siitä, että lapsella on mennyt vain "sukset ristiin" biovanhempiensa kanssa, ehkä sinun kokemuksellasi näin onkin. Meille sijoitettu lapsi on päässyt ennen huostaanottoa oleskelemaan niin sukulaisten kuin ystävienkin luona "huilaustauolla" mutta valitettavasti se ei riitä lapsen turvallisen ja tasapainoisen kehittymisen turvaamiseksi.
Vaikka näin nimettömänä täällä kirjoitan, en kuitenkaan jaksa biovanhemmille näitä asioita sen paremmin selittää. Heille on olemassa ammattiapua, jos he sitä haluaisivat. Minun tehtäväni on huolehtia tästä lapsesta, enkä halua sen vuoksi tuntea syyllisyyttä.
Lait nimenomaan ohjaavat meidän toimintaa.
Mitä tahansa rajoituksia mietitään lapsen kohdalla, ensimmäisenä tutkitaan ovatko perusteet riittävät. Vanhemmilla on oikeus valittaa näistä asioista, ja hallinto-oikeus kumoaa päätöksen jos heidän mielestään perusteita ei ole. Sossun sana ei ole viimeinen sana vaan oikeuden.
Miksi perhetuttujen lapset eivät olleet heidän luonaan jos he ovat kunnon kansalaisia?
Juu lait kyllä periaatteessa koskevat sossuja. Rajoitus tehdään muutaman kuukauden määräajaksi. Ennenkuin hallinto-oikeus ehtii käsitellä asiaa, se onkin jo vanhentunut. Niinkuin eräs sossu sanoi "olemme aina askelen edellä".
Nyt meillä on tilanne se, että sossut ja lapset kiitävät kilpaa pitkin Suomen maata ja sossut miettivät mikä meni pieleen, kun lapsi ei viihdy niin ihanissa hoitopaikoissa.
Heidän mielestään ongelma on se, ettei äiti tue. Mielestäni hyvä systeemi pysyy pystyssä ilman tukeakin.
Ilman biovanhemman tukea lapsen sijoitus ei onnistu. Vanhemman tuki ja hyväksyntä on ensisijaista ja kun lapsi huomaa, että biovanhempi antaa hänelle luvan kiintyä myös sijaisperheeseen, niin asiat rupeavat sujumaan helpommin.
Tapaamisten rajoittamiseen on varmaan oltava hyvin perustellut syyt. Meillä ei tapaamisia ole koskaan rajoitettu eikä järjestetty valvotuiksi, vaikka perheneuvolan psykologin mieletä ne olisi lapsen kannalta ensi arvoisen tärkeitä. Mutta kun äiti haluaa tavata tiheästi eikä lapsen henki ole vaarassa, niin tapaamisia ei voida rajoittaa eikä muuttaa valvotuiksi. Kukaan ei välitä lapsen mielenterveydestä eikä siitä, miten tiheät tapaamiset lapseen vaikuttavat. Lapsella itsellään olisi hyvin selkeä mielikuva siitä, miten haluaisi tapaamiset järjestää mutta kun ikää ei ole vielä 12 vuotta, niin kukaan ei häntä kuuntele.
biovanhempia joten ei voi odottaa mitään tukea jos sattuu olemaan sellainen äiti/isä että eivät edes itse pärjää ilman tukea.
Me emme ole koskaan saaneet tukea vaan me olemme joutuneet aina käyttämään kuin uhkauksia että, jos heittäytyy hankalaksi niin on edessä pakkohuostaan otto ja silloin onkin kaikki paljon hankalampaa kaikille osapuolille. Todellisuudessa siihen on olemassa jo vakavat syyt eli äiti on siitä hyvinkin tietoinen.
Tapaamiset eivät onnistu kuten on suunniteltu ja aina haaveiltu. Lapsi kaipaa ja odottaakin mutta esteet ovat niin suuret että ei kukaan asialle voi tehdä mitään ei edes valvottu tapaaminen tule kysymykseen.
Nytkin äiti halusi että, tämän pyhänaikana lapsi tulisi hänen luo onhan Vappu ja kaikkea mukavaa.
Siksi meillä tukiperhe jonne lapsi menee kerran kuukaudessa että saa ladata ja huilata ja me ladata itsemme uusille taisteluille arjen pienissä ja suurissa kamppailuissa.
No kuka uskaltaa edes lähettää lapsen 250 km päähän jossa sitten äiti odottaa linja autoasemalla, jos odottaa.
Me olemme sosiaalin kanssa vetäneet viivan kaikkien suunniteltujen kevään tapaamisien yli.
Joten sanoimme että valitettavasti et ole hoitanut muitakaan tapaamisiasi niin mieti koska olisi todella sopiva aika tavata tytär joka rakastaa äitiään ja haaveilee tapaamisista.
Ei edes puhelin yhteys ole toimineet vaikka olemme sopineet koska pitäisi soittaa.
Huonon vointinsa purkaa sitten koulussa ja tässä kotona. Nyt ennen Vappukokolle lähtöä oli sitten kamalan agressiivinen särki ja heitteli huoneessaan kaikki tavarat nurin. Jouduin istumaan hänen huoneessaan ja valvomaan että ei vahingoita itseään.
Hän kuuli äidin äänestä että äiti oli humalassa kun soitti. Äidille sanoi että haluaa tulla äidin luo ja että me olemme niin idioottia että nyt tiedät minkälaista minulla täällä on olla.
Meille lapsi sanoi että ei edes halunnut lähteä ja sen hän sanoi nyt tämän raivokohtauksen jälkeen. Miten vaikeaa on aina ymmärtää kun ei ole sanoja tunteille.
Emme omi lasta vaikka rajoitamme, kuka ottaa vastuun lapsen hyvinvoinnista jos ei me jotka olemme huostaan- ja vastuullemme hänet ottaneet. Ei lapsen elämä saa olla missään hiuksen varassa jos on kysymys siitä mitä lapsen hyvinvointiin tulee niin se sisältää hyvinkin paljon rajoituksia turvata lapsen tunnemaailmassa tapahtuvia traumaattisia tilanteita estääkseen ja välttäen niiden toistumista.
Meillä lapsi jopa kaipaa ja ikävöi niitä äidin luona vietettyjä lapsuus aikoja, mutta kun tietää mitä se on ollut niin ei sinne ole lapsella mitään asiaa niin kauan kuin elämä äidin luona on samaa menoa, humalaisia miehiä ja naisia. Nehän ovat niin mukavia !!??
Puhelutkin äidin kanssa ovat pääasiasssa miehistä puhumista, sitä jo lapsen ollessa vasta 9 v. kun tuli meille nyt 12 v.
Ei mielestäni edes 12 vuotta täyttänyt lapsi kykene tiedostamaan niitä vaaroja jotka on ehkä olleet lapselle sitä elämän arkea ja josta hänet sitten yritetään saada turvalliseen sekä johdonmukaiseen jatkuvuuteen kehittyä turvallisesti aikuisuuteen paikkailemalla särkynyttä lasta jotenkin kelpoiseksi. En meinaa että kaikki huostaan otot olisi niitä vaikeita joita esim. meillä on ollut.
Iloista Vappua!
Jos sosiaalityöntekijät kerran tekevät päätökset tapaamisista ja yhteydenotoista niin kyllähän siinä kuitenkin kuunnellaan myös sijaisvanhempien ja biologisten vanhempien toiveet eli HEIDÄN mielipiteillään on silloin myös painoarvoa. Joskus negatiivisessakin mielessä jos toiset ovat kaikesta eri mieltä eikä sopeudu rakentavaan, hyvään yhteistyöhön joka oikeasti ajaisi kaikkien etua parhaalla mahdollisella tavalla.
HEIII!!! itse olen sijaislapsi ja olen sitä mieltä että..
ITSE HYLKÄSIT LAPSESI!!!!
mulla nousee viha kun tätä luen...
et ole varmaan kunnossa jos ne kieltää tai vähentää yhteydenpidon, vaikka itse sanoisit toisin.
ja oletko varma että lapsesi on valmis noin suureen askeleeseen, saattaa lasta pelottaa.
sun pitää se ymmärtää että jos lapsesi on asunut monta vuotta sijaisperheessä, siitä on tullut hänen perhe se joka on kasvattanut ja antanu rakkauttaan ja ollut tukena, se on lapsen äiti ja perhe, ei se tee susta äitiä koska hänet synnytit. anna lapsellesi aikaa, se on suuri muutos hänen elämäänsä sekä sun että sijaisperheen sydämmessä..
Mielestäni koko huostaanotto järjestelmässä on välillä ikäviä aukkoja. Vaikka lapsi asuisikin monta vuotta sijaisperheessä ja jos yhteyksiä oikeisiin vanhempiin, muihin läheisiin ihmisiin tuettaisiin ja niitä ylläpidettäisiin jo alusta alkaen, mitään unohdusta kuka on minun "perheeni" ei pääse silloin tapahtumaan.
Liian monesti näin ei kuitenkaan ole. Ihmiset kiinnittävät liian paljon huomiota menneisiin asioihin ja takertuvat niihin. Tuntuu ettei kukaan katso tätä päivää.
Jos joskus elämässä tekee virheen tai epä onnistuu niin joutuuko sitä taakkaa kantamaan koko loppu elämän ja sinulle vaan jankutetaan päivästä toiseen "kun hylkäsit lapsesi." Uskon että paraneminen on mahdollista, uskon ettei masennuskaan kestä kaikilla koko loppu elämää. Aikaa tarvitaan varmasti puolin ja toisin mutta miten se onnistuu jos mahdollisuutta uuteen yritykseen ei koskaan anneta tai kaikki evätään jo alkuun "lapsen etuun" nimeten. Aina löytyy varmasti syitä .. lasta pelottaa, lapsi on levoton mutta silloin asiat ei etenekkään ja joskushan tunteet täytyy kohdata. Toivoisin että ihmiset katsoisivat enemmän tätä päivää miten lapsen äiti ja isä voi tänä päivänä ja miten voitaisiin edes auttaa lapsen yhteydenpitoa hänelle läheisiin ihmisiin ja ihmissuhteisiin jotka ovat tunteneet hänet alusta alkaen ja olleet läsnä hänen koko elämän alku taipaleelta saakka.
Me emme ole saaneet pitää lastamme yötä yli 3 vuoteen. Saimme tavata ensiksi 2 tuntia sijaisperheessä ja sitten hotellilla oman perheen kesken 4 tuntia, joka kiellettiin koska sijaisperhe niin vaati.. Poika oli itksekekkyt tapaamisien jälkeen, joten eiköhän tuo päivän selvästi ole ikävöinyt omaa perhettään. Taistelu jatkuu,kunnes lapseni on omassa kodissaan kainalossani.. Isosisko odottaa,jotta voi opettaa pikkuveljeään vaikka veljellä on kehitysviivettä kehitysvammaisuuden vuoksi, joka laitettiin Kmeissä vanhempien aiheuttamaksi, virikkeiden puuttumisen takia.... Kehtaavatkin.
Valitettavasti yhetydenotoissa on tullut paljon julki,että sijarit uskoo kaiken mitä sosiaalit heille syöttää. Eivät varmasti tiedä totuudesta puoliakaan, mutta sijoitukseen lapsi kelpaa,tuleehan siitä maksu,eikä ihan pientä. Omalla kohdallamme olen tehtnyt kantelun sosiaalitarkastajalle nyt sijareitsta sekä sosiaaliviranomaisten toiminnasta. Sijariäiti erehtyi syyttämään meitä asiasta , jota ei ole koskaan tapahtunutkaan, ja sitä en unohda missään vaiheessa. On kumma,että syyllistetään asioissa,josta muut on jättänyt syyttämättä. Itse tiedämme tasan varmasti ettei sijariäidin vihjaisu pahoinpitelystä pidä paikkaansa. T Tosin tämä ei jää tähän!uleehan noita pahempia mustelmia ja jälkiä sijoiteuksessa ollessaankin. Itse en päästäisi poikaa sängybnpäälle ilman lähellä oloani,kun keskikropan lihaksisito on heikko. Poika oli tioppunut patteriin ja lyönyt takaraivonsa. sellainen olisi jäänyt kyllä kotiuoloissa tapahtumatta. Toinen mistä saan yleensä haukut on se ett suojelen poikaa liian paljon sijarin mielestä. Olen aina ollut suojeleva,jten miksi se muuttuisi. Hyvää haluan lapsilleni, ja esikoinen asuu onnellisesti kotona ja siihen on Tornion sosiaalin tehneet asiapaperin ettei meillä ole mitään tarvetta lastensuojellullisille toimille. Neuvolasta on palaute ollut aina hyvä. Ainut , että Keminmaan sosiaalityöntekijä Majala ,joka ei tosin ole enää virassaan, aloitti pehreemme maahan polkemisen,jota muut kollegat nyt jatkaa. Toivottavasti läänin sosiaalitarkastaja tekee asiaan lopun.
Hyvä että joku muukin on samaa mieltä, että sijaisvanhemmat uskovat mitä sosiaalitantat niille sanoo ja toisin päin. Samanlaisia kokemuksia on. Avomieheni oli 2,5 vuotiaan tytön yh kunnes tytön isoäiti oli tehnyt lastensuojeluvalvojalle ilmoituksen laiminlyönneistä jotka eivät millään tavalla pitäneet paikkansa.
Mieheni sairastui vakavasti ja joutui pitkään kestäneeseen sairaalahoitoon. Tämän jälkeen tuli ilmi, että isoäiti oli hakenut sijaisvanhemmuutta keskustelematta isän kanssa tilanteesta. Oikeuden päätöksestä näimme että sijaishuollon syyt olivat täysin perusteettomat. Lapsi ei kuulemma ollut saanut kotona ruokaa ja joutunut kulkemaan likaisissa vaipoissa eikä lapsen kanssa käyty koskaan ulkona. Mikään näistä ei pidä paikkansa. Sijaishuoltaja kielsi tapaamiset ja puhelimessa ei lapsen kanssa saanut puhua lainkaan. Emme edelleenkään tiedä mikä on ollut todellinen syy lapsen pois ottamiseen. En pidä miehen nivelreumaa perusteena tälle. Tällä hetkellä mies taas työelämässä ja elämä kunnossa. Emme vaan tiedä millä tavoin voimme puhdistaa maineemme ja saada tytön takaisin.
Ja sijaisvanhemmille ei tietenkään tule mieleen että äidin ja lapsen kiintymyssuhde alkaa normaalisti jo kohdussa, törkeää vanhemmuuden omimista sijaisvanhemmilta. Lapsen syntyminen on ennenkaikkea äidille iso asia, äiti on kantanut ja tuntenut sen pienen jälkeläisen liikkeet jo 10 kk ja sitten se kaikki, ja mitä olisi vielä edessä varastetaan siitä vaan. Törkeä ylilyönti sossulta kun hyväksyy tällaisen, taitaa olla sossussa joku kylmä vanhapiika päättämässä asioista. Älkää hyvät biovanhemmat KOSKAAN menkö pyytämään apua sossulta, oli tilanne millainen tahansa, sieltä ette apua saa vaan käy juuri näin.
"Suomen hallitus ottaa konkurssikypsälle Suomelle lainaa ja syyntää sitä suoraan Sitran ohjauksella näille lapsibisnes toimijoille. Koska lainan ehtona on se, että julkinen sektori ei saa käyttää näitä rahoja, on Sitran yksi tavoite siksi yksityistää sosiaali- ja terveystoimi:
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/01/eduskunnan_sitra_tekee_terveydesta_bisnesta_1406931.html
Suomen Hallitus pakkomaksattaa kaiken tämän hulluuden tulevaisuuden veronmaksajilla sekä näillä kaapatuilla lapsilla. Näissä kaikissa toimijoissa, Sitraa myöden on mukana häikäilemättömiä ulkomaisia sijoittajia mitkä määräävät mihin ja miten rahat käytetään, määräävät siis koko Suomea.
Merikratos lastensuojelu Oy kouluttaa näitä merikratos-sossuja eli perhetyöntekijöitä "sisäänheittäjiksi" näille eri lastensuojelulaitoksille. Merikratos tulee tulevaisuudessa enemmissä määrin hoitamaan sosiaalitoimen tehtäviä. Nämä kaikki toimijat, niin sossut, osa lääkäreistä ja psykologeista, Pelastakaa Lapset ry, Pesäpuu ry ym. kumppanit, Merikratos Oy, osa päättäjistä ja sijoittajat hyötyvät lapsiemme kaappaamisesta ja kauppaamisesta.
Lisäksi sijaisvanhempia ollaan nyt kovalla urakalla houkuttelemassa mukaan tuottavaan bisnekseen, näin saataisiin kynnystä huostaanottoihin vielä enemmän madallutettua, koska silloin "hyviä" lapsettomia sijaisperheitä olisi enemmän tarjolla. Tämä avoin adoptio, mikä varmasti toteutuu, mahdollistaa tulevaisuudessa että esim. lapseton rikas perhe pystyy adoptoimaan köyhän perheestä lapsen/lapsia vastoin perheen tahtoa näiden merikratos-sosiaalityöntekijöiden avulla ja tulevaisuudessa kenties myös rikkaat homot ja lesbot tulevat saamaan saman oikeuden, rikas vie köyhän lapset.
Tämä Pelastakaa Lapset ry:n, Ensi- ja turvakotien liiton, Nuorten ystävien ja SOS-lapsikylän ajama edunvalvojahanke mahdollistaa tulevaisuudessa että tämä kaikki, esim. kallis laitoshoito maksatetaan laitokseen kaapatulla lapsella, lapsen sukulaisilla ja lapsen perinnöllä ja lapsi jää vielä ehkä velkaakin. Yksityisten vankiloiden astuessa kuvioihin tämä velallinen joutuu sitten vielä vankilaan tämän velkansa takia velkaantuen yhä edelleen ja joutuen työskentelemään vankilalle pilkkahintaan maksaakseen velkansa.
Sama touhu jatkuu jos tämä laitoshoidossa ja vankilassa ollut lapsi saa joskus omia lapsia, hänen perheen lapsi/lapset joutuvat myös laitokseen koska vanhempikin on ollut ja sama toistuu."
Yksityinen vankilabisnes kukoistaa jo USA:ssa:
"Voimme jo seurata miten tämä yksityisten vankiloiden bisnes kukoistaa USA:ssa: USA:ssa joutuu hyvin pienestäkin rikkeestä vankilaan ja joutuu myös maksamaan siitä vankinaolostaan esim. perinnöstään, säästöistään, jää kenties velkaa jonka joutuu kuittaamaan esim. työnteolla vankilalle pilkkahintaan. Kun vangit työskentelevät pilkkahintaan, voidaan vankilan ulkopuolella työskenteleville työntekijöille antaa potkut ja korvata työntekijät vangeilla.
Näitä yksityisiä vankiloita nousee USA:ssa kuin sieniä sateella koska se on niin kannattavaa. Vankiloiden omistajat takovat suuria voittoja vankien kustannuksella ja vangit raatavat pilkkahintaan että saavat maksettua vankinaolonsa, nykyajan orjatyötä räikeämmillään.
Tämä sama on jossain vaiheessa rantautumassa myös tänne Suomeen koska Suomi on niin myyty sijoittajille. Suomessa voimme jo huomata miten yksityiset lastenkodit hankkivat asiakkaita ja takovat voittoa lapsillamme, tulevaisuudessa tämä moraaliton, uuden aikakauden orjuutusbisnes ei tule rajoittumaan pelkästään lapsiin, vaan myös aikuiset joutuvat yksityisten vankiloiden hampaisiin, tämä moraaliton lastensuojelubisnes on vasta alkua."
asiakassuunnitelmassa (lapsella oma ja vanhemmilla oma) tapaamisista ja yhteydenpidosta oma tekstiosansa laadittuna yhteistyössä vanhempien ja viranomaisten kanssa.
Jos tälläistä ei ole teille tehty (asiakassuunnitelma pitäisi olla tehtynä siis jokaiselle lastensuojelussa asiakkaana olevalla lapselle ja aikuisellekin uuden lain mukaan)
niin ota yhteyttä sosiaaliasiamieheen ja kysy neuvoa myös läänisi AVIsta.
Tapaamisten rajoituksesta on lastensuojeluviranomaisen aina tehtävä lapsen, nuoren vanhemmille/huoltajille
kirjallinen päätös valitusosoitteineen jne.
määrää jokaisen tapaamisen - joka on myös ruikutettava erikseen. Johtava sossu vaan vikisee, kun haluaa miellyttää frouvaa. Johtava sossu on valmis rikkomaan sopimukset ja valehtelemaan asiakkaan suuntaan, kunhan vaan miellyttää SUURTA, HYVÄÄ JA KAUNISTA frouvaa, jolla on myös erinomaisia tyttäriä, jotka tuon tuosta frouvan valokuvilla höystetysti esiintyvät pikkulehdissä. Frouva on niin hieno ihminen, että annetaan ennemmin lapsen ja suvun kärsiä. Jotta sellaista. Frouva muuten hyväksyi täysin tuntemattoman ihmisen - joka tuli ja häipyi - lapsen elämään hyvinkin tärkeälle paikalle. ja johtava sossu tietenkin myös hyväksyi täysin tuntemattoman tolkkuihmisen, kun kerran hieno Frouvakin hyväksyi. Joo. Tällaista on lapsen kastensuojelulain hengen mukainen yhteydenpidon tukeminen. frouva määrää.....
Jos ei omaa lastaan rakasta ja halua/jaksa hänen kanssaan olla, niin antakoon lapsen sellaiselle perheelle joka häntä rakastaa. Sitten vetäköön itsensä jojoon ja miettiköön että mikä on elämässä tärkeämpää kuin oma lapsi!
Hävetkää itkijät! En saa nähdä omaa lastani, yhyhyyy, olet ihan itse syyllinen kun et lapsesi kanssa saa olla!
Onko siellä kengänkiillottaja tai joku muu pienten tyttöjen vieressä nukkuja? Haiseva vanha "sijaishuoltaja" kiillottelee viiksillään akkaansa ja heidän välissään nukku pieni sijoitettu tyttö. Yäk! Yäk! Ja vielä kerran yäk!
Tuttavani oli kerran joutnut samaan palaveriin kengänkiillottajan kanssa ja hän kertoi, ettei ole vastenmielisempää ukkoa koskaan nähnyt. Haiseva, rikkinäiset sukat jalassa, pesemättömät epäsiistit roikkuvat hiukset - ja tällainen nukkuu toisten ihmisten pienien tyttöjen vieressä. Onkohan ihan terveellä pohjalla?
Isukki 123:lla on vähän hämärtynyt sijoituksen tarkoitus ja tehtävät. Ettet vaan sekoita adoptioon? Olisihan se niin hyvä, ettei kukaan kyselisi lapsen perään. Kukaan ei tietäisi, miksi joku kuolee tai juoksee talvipakkasella metsään.
Mutta kuule ukko, me valppaat sukulaiset valvomme - ja sitä tarkemmin, mitä vähjemmän pääsemme lasta näkemään. Isoveli- ja sisko valvoo. Et ole paksuine viiksinesi turvassa edes pöpoelikössä, jonne olet lapsirahoilla kartanosi rakentanut (ja rakentanut koko ajan, vaikka talossa on ollut astmaa sairastavia lapsia). Häpeä viiksivallu - kengänkiillottaja!
Vaikka se SUOMEN LAKI on teille kaikki kaikessa (varsinkin, jos poliisi on näkösällä) - varjelkaa itseänne toimimasta MAALLIKKOTUOMAREINA. Jättäkää se tuomarointi ihan muille. Kaikki näet eivät ole IHAN YHTÄ HIENOJA IHMISIÄ, kuin te. Silti - vähän huonommillakin - on oikeus tavata läheisiään.
TOIVON, ETTÄ LAPSET SIJOTETAAN YHTÄ HYVILLE IHMISILLE, MITÄ HEIDÄN VANHEMPANSA JA SUKUNSA ON. On äärimmäisen sietämätöntä elää esim. 10 vuotta siten, että sijaishuoltajat ovat niin paljon PAREMPIA IHMISIÄ, suoranaisia pyhimyksiä. Akan leuka osoittaa suunnilleen kattoa, kun hän suurine viittoineen ja mahoineen purjehtii ovista - ja jos hyvin sattuu - lausuu suuresta armollisesta ruskeahampaisesta suustaan muutaman sanan. Yleensä ei kyllä tuo KEISARINNA edes tervehdi. Yleensä ajaa pois, missä sitten ollaankin.
Ja kyseessä on teitenkin SUURI ROUVA JYVÄSKYLÄSTÄ. LIENEE JYVÄSKYLÄN KUULUISIN SIJAISROUVA. HÄNEN UKKONSAKIN ON RUVENNUT HUUTELEMAAN TÄÄLLÄ - tämä akan varjossa elelevä kengänkiillottaja.
Kidutus, jota tuiossa jyväskyläläisessä keisarinnan ja kengänkiillottajan kartanossa harjoitetaan on todella kaukana rakkaudesta. Talo on erikoístunut laskelmoituun, julmaan henkiseen välivaltaan ja lapsen eristämiseen. Lisäksi lapselle jatkuvasti mustamaalataan omia sukulaisiaan.
Välillä, jos vanhemmasta tai sukulaisesta on PELISSÄ hyötyä, saattaa hän kelvata keisarinnalle ja kengänkiillottajalle jonkin aikaa. Mutta kun hyöty loppuu, ihminen heitetään ulos "kartanon vaikutuspiiristä". Tällä hetkellä kelpaa erään lapsen äiti kahdesta syystä = 1) hänellä on vauva, joka ehkä "saataisiin" (toivottavasti lapsi päätyy ihan muualle, jos tarvitsee sijoitusta, toivottavasti ei tarvitse) ja 2) äitiä saatetaan tarvita PELISSÄ isää ja isän puolen sukua vastaan.
KEISARINNA JA KENGÄNKIILLOTTAJA, luokaa vaa lantaanne, JUTTUNEE OVAT ÄÄRIMMÄISEN HALPAMAISIA JA LÄPINÄKYVIÄ.
Eikö sijaishuoltajan tehtävän tulisi olla ainoastaan huolehtia lapsista. Tuo kartano, VARSINKIN KEISARINNA kokee lapsista huolehtimisen toissijaisena tehtävänä. Hänestä on niin paljon MUKAVAMPAA PELATA erinnäisiä pelejä elämässään syrjäytyneiden ja heikko-osaisten kustannuksella.
Siksi siinä sivussa lapsia jatkuvasti kuolee, karkaa, joutuu psykiatriseen sairaalaan jne.
Miksi Jyvässeudun viranomaiset antavat lasten ja näiden verkostojen kärsiä vuodesta toiseen. Talo tiedetään ja kaikki sen aiheuttamat kauhut niin lapsille kuin näiden verkostoillekin tiedetään - mutta mitään ei tehdä. Miksi ei tehdä?
Jyväskylän lastensuojelu, suojelu lapsia ja toimi? Kuinka monen pitää sairastua tai kuolla, ennekuin Jyväskylän lastensuojelu toimii?
Paikka on erittäin SALAMYHKÄINEN.
Paikalle on rakennettu valheellinen kulissi. Mutta kun vähän kiillottaa pintaa, paljastuu RIVO VANHA UKKO - vaikka minkäänlaista koulutusta ja SAIRAS akka, joka rakastaa pelejä.