Te äidit, joiden lasten isillä on uudet puolisot.. Täällä haukutaan paljon puolison exiä ja omia entisiä puolisoita. Mutta minä haluaisin tietää, miksi teistä äideistä on niin vaikeaa hyväksyä, että lastenne isällä on uusi nainen? Kun moni valittaa asiasta. Minunkin mieheni ex ja heidän lastensa äiti vihaa minua. Häneltä en voi tätä kysyä, mutta muilta samassa tilanteessa olevilta kysyisin, miksi?? En ole tehnyt hänelle mitään pahaa, en ole vienyt miestä häneltä, he olivat jo eronneet. Nyt koitan elää elämääni mieheni kanssa ja heidän lapsensa kanssa vuoroviikoin, miksi minua täytyy vihata niin helvetisti? Ja miksi haukkua minua lapselle? En näe sitä hyvän äidin toimintana, ei se ole lapsen edun ajamista.
Äidit, joiden entisellä miehellä uusi kumppani..
hermot menee
431617
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Vihasin kyllä ex:n naista todella paljon kun heidän salasuhteensa paljastui. En voinut ymmärtää aikuista, naimisissa olevaa naista joka antautuu suhteeseen varatun miehen ja pienten lasten isän kanssa. Minun järkeeni tuollainen asia ei mahtunut. Toki vihasin miestänikin sillä jotenkin tuollainen tapa lopettaa pitkä avioliitto oli minun mielestäni tosi törkeää. Mutta jokainen tavallaan. Pikkuhiljaa pääsin vihasta eroon koska ei vihasta ole minulle kuitenkaan mitään hyötyä. Lapsille en ole koskaan häntä haukkunut, sanonut vain etten halua tavata häntä. En edelleenkään halua tavata häntä kasvotusten enkä olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Ehkä joskus tulevaisuudessa on pakko kun tulen esikoisen rippijuhlat eteen. Minulle riittää että hän ex:n kanssa huolehtii lapsista silloin kun lapset ovat heidän luonaan. Hän on kahdelle vanhimmalle lapselle tärkeä ja he puhuvat hänestä hyvin lämpimästi. Itse olen käynyt vuosien aikana läpi monelaisia tunteita mutta aina päällimmäisenä on ollut ajatus lapsen parhaasta. Vaikka kuinka itseä sattuu niin olen yrittänyt muistaa että lasta ei satu samalla tavalla eikä häntä saa satuttaa.
Kiitos asiallisesta vastauksesta.. Vaikuttiko miehen nykyisen toiminta mitenkään sinun mielipiteisiisi? Siis oliko jotain, mikä erityisesti hänessä ärsytti? Voisin koittaa välttää aiheuttamasta enempää kränää.. Hänkään ei suostu tapaamaan minua, mikä ärsyttää minua suunnattomasti sekä luonnollisesti hankaloittaa lapsen siirtoja kodista toiseen. Minun on myös vaikea hyväksyä että mies ja ex viettävät aikaa yhdessä (eivät tosin tätä juuri tee, koska mieheni ei halua olla hänen kanssaan tekemisissä "turhaan" niin kauan, kun hän ei minua hyväksy), ei koska olisin mustasukkainen tai pelkäisin, vaan koska tilanteet ovat sellaisia, joihin minäkin haluaisin osallistua mutta exän takia en pysty. Esim. juuri lasten juhlat, joihin ex ehdottomasti kieltää minua osallistumasta. Koen kuitenkin kuuluvani osaltani heidän lapsensa elämään, ja harmittaa, etten pääse merkkihetkiin sitten osalliseksi.
minä vihasin exäni naista, mutta en enää, mutta en myöskään ole missään tekemisissä sen kanssa, enkä myöskään exäni kanssa.
sama tarina kun sulla, siinä meni kaksi liittoa nurin, mutta onneksi meidän lapset ja myös exän naisen lapset oli jo aikuisia, kun ne erot tuli. Exän naisen exmies yritti ottaa minuun yhteyttä, mutta en halunnut häneen tutustua. Aikuiset lapset tyttöystävineen tulee meidän molempain kanssa hyvin juttuun, samoin exän naisen lapset ovat minun lasteni kavereita.
Nyt kaikki hyvin, minäkin löysin uuden onnen ja olen juuri avioitunut ja äitipuoli mieheni teini-ikäiselle pojalle.
Suurin syy miksen ole halunnut miehen nyksää tavata on juuri tämä tapa, jolla he suhteensa aloittivat. Jos ei olisi lapsia niin enpä pitäisi mitään yhteyttä mieheenkään mutta lasten takia on pakko. En ole kokenut mitään tarvetta nyksän tapaamiselle. Samoihin juhliin varmaan mahdumme kun niitä jatkossa eteen tulee. Lähinnä lasten juhlia, ex:n suvun juhliin en enää osallistu eikä minua niihin kutsuta. Valitettavasti ei kutsuta myöskään lapsia mutta sille minä en voi mitään.
Lasten tapaamiset hoituu niin että ex kuljettaa lapset työmatkoillaan. Pari kertaa olen lapset vienyt heidän pihalleen. Minun mielestäni homma toimii ihan hyvin näin.
eli salasuhde... meidän poika oli vauvaikäinen meidän erotessa. en pysty katsomaan tätä naista silmiin, oikeasti, en pysty. en oikeastaan katkerakaan ole, olen itsekin jatkanut elämääni. mutta naisen elämänarvot vaan poikkeavat hyvin paljon omistani. en ikimaailmassa menisi sekaantumaan mieheen, jolla on lapsia ja varsinkin vauva... huh... siksi harmittaa, että tämä nainen kasvattaa lastani, todella paljon. mitään en toivo sen enempää, kuin että oma lapseni aikuisena olisi aina rehellinen ja uskollinen ja omaisi kunnon selkärangan...pelkään, että saa tästä naisesta jotain vaikutteita ja isästänsä, ikävä kyllä. niin monesti ristin käteni, että lapsestani kasvaisi kunnon mies, ihan toisenlainen kuin isästään, enkä puhu nyt vain tuosta pettämisestä.
mutta siis asiaan... aluksi tietysti vihasin exän naista, mutta tunteet on laimenneet. en vain pysty katsomaan häntä silmiin, vaikka yrittäisin!! enkä ikinä sanoisi pahaa sanaa lapselleni hänestä, jokainen saa tehdä omat johtopäätökset, en halua millään tavalla vaikuttaa. ihan vilpittömästi. mutta jos hän joskus kysyy asiasta, en aio valehdellakaan. ehkä nätisti sanon, mutta en valehtele. sellainen olen aina ollut, rehellinen, perinjuurin.
olen nyt itsekin se paha äitipuoli... tai nykyisen miehen exä asuu niin kaukana, että ei olla oikeastaan nähty juurikaan, onneksi... ei hän varmaan minusta tykkää, mutta ei tarvikaan. minulla ei ole häntään kohtaan negatiivisia tunteita, hänen lapselleen olen aikuinen, en äiti enkä äitipuoli. en itseäni sellaiseksi miellä. jokaisella lapsella on vanhemmat, eikä sitä roolia voi muut viedä, pitää vain kehittää jotain sellaista, että lapsen on mukava olla molemmissa paikoissa.
provoilla ja samoja aloituksia tehtailla. tylsää kopiointia.
Mä vai? Koitin selailla näitä aiheita, ei silmään sattunut tällaista. En ole ennen aloittanut yhtään ketjua. Nyt aloitin, koska haluaisin ymmärtää tilannettani paremmin ja ehkä jopa saada neuvoja.
mitä samoja aloituksia ?
Ja ikävä kyllä itse samantyyppisessä tilanteessa voin sanoa että tuosta on provo kaukana.
Tuo on arkipäivää uusperheissä.
Katkerat akat ei osaa pysyä lestissään.
Lapseni isä on mennyt kerran naimisiin eromme jälkeen mutta ikävä kyllä tuo liitto päättyi eroon. Lapseni piti tuosta isänsä vaimosta todella paljon ja oli murheen murtama erosta. Minä voin sanoa käsi sydämellä etten koskaan sanonut mitään negatiivista exn vaimosta. Eikä sellaiseen kyllä olisi ollut aihettakaan. Nyt ex:llä on uusi suhde. Minä en ole häntä tavannut ja lapsenikin vasta pari kertaa.
Mieheni ex taas sitten....hän arvostelee ulkoista olemustani ja haukkuu kaikilla mahdollisilla nimillä vaikka huom, ei ole koskaan minua nähnytkään. Hän ennustaa meille eroa ja yrittää kyllä kaikkensa rikkoakseen liittomme, siinä kuitenkaan onnistumatta. Olen edelleen uusi ämmä vaikka liittomme on kestänyt viisi vuotta.
Joten haluaisin kyllä saada todella saada vastauksen samaan kysymykseen.
eikä ollut vaikea hyväksyä.
Enemmän tämä exän uusi onni lasta otti huomioon kuin lapsen oma isä.
Hänen kauttaan lapselle tuli uusi harrastuskin,hänestä huolehdittiin ja hän ns.mahtui kuvioon hienosti.
Exä tapansa mukaan meni pettämään,ja tuosta ei näytä heidän suhde enää jatkuvan.
Uusi ex(voiko näin sanoa??) kaipaa lasta ja lapsi kaipaa tätä naista.
Minua harmittaa lapsen takia suunnattomasti heidän eronsa,mutta kuten tiedän kokemuksesta,ei sen miehen kanssa voi elää.
Oman miesystäväni ex sanoi kuulemma heidän erotessaan,että toivoo ettei mies koskaan onnea löydä,että pelkkää kurjuutta vain.Ja silloin on varmaan helppo vihata exän uusia kumppaneita,vaikkei heissä mitään vikaa olekaan.
Viha ja katkeruus ovat yllättävän pitkälle kantavia voimia..
Mieheni exällä on sama ajatus, eli hän ei halua exälleen onnea. Hän sanoi samaa miehelle jo ennen kuin mies oli tavannut minua.
Tämä kyseinen ex syytti miestä vaikka ja mistä... Pettämisestä (jota ei koskaan 13 vuoden liitossa tapahtunut), siitä ettei saanut harrastaa (vaikka mies osti kaikki vempaimet, mitä vaimo ikinä halusi. Eron jälkeenkin ne sitten lojuivat autotallissa käyttämättöminä, sukset ja jumppakoneet...), että hän ei saanut itsenäisesti huolehtia asioista (vaikka juuri sitä mies vuodesta toiseen toivoi...). Nainen syytti vain miestä elämänsä pilaamisesta, vaikka oli tehnyt sen ihan itse. Piti olla katkera jollekin.
Nainen tyhjensi talon ja lähti. Haistatteli ja inhosi. Kun vähän ennen harkinta-aikaa mies löysi minut, nainen käänsi kelkkansa. Hän kertoi kaikille, että mies halusi erota, kun hänellä on uusi nainen. Erohan olikin vain "väliaikainen". Jos se olisi ollut väliaikainen, miksi hän oli hakenut avioeroa?? Hän ei suostunut hakemaan kakkosvaihetta, vaan miehen piti tehdä se. Sitten nainen kertoi lapsille, että uusi nainen hajotti heidän perheensä... Vaikka olivat 6kk jo asuneet erillään ennen kuin mies tapasi minut.
No, tuosta on aikaa nyt kaksi vuotta. Yhä tämä nainen vihaa minua. Hänellä itsellään on kolmas miessuhde eron jälkeen. Viikonloput hän viettää baarissa ja työelämä junnaa. Hän on epävarma itsestään ja purkaa sitä minuun.
Hän oli suunnitellut, että kun ero tulee, mies jää yksin, joutuu maksamaan hirmuiset elarit ja hän saa juosta juhlimassa kuin vapaa taivaan lintu. Saa sisustaa ihanan uuden kodin ym. No, hänen elämäntyylillään rahat loppuivat pian ja elaritkin ovat hyvin pieniä, koska mies piti kiinni suurista tapaamisoikeuksistaa. Mikä pahinta, mies ei jäänyt yksin, vaan löysi rinnalleen naisen, joka on (nöyrästi sanoen) kivan näköinen, korkeasti koulutettu ja ei edes tartu syöttiin, vaikka häntä ärsytetään. Mies on vieläpä onnellinen! Nyt kun meille on tulossa yhteinenkin lapsi (aiemmasta liitosta minullakin on jo lapsi), tilanne ei ainakaan rauhoitu.
Minun exäni löysi uuden hyvin pian eron jälkeen. Tai itseasiassa heti, vieläpä puolitutun naisen, josta olin ollut muinoin hieman mustiskin. Kyllähän se söi naista. Siksi olen yrittänyt ymmärtää mieheni exän tunteita. Kohtuus kuitenkin kaikessa! Minun "en halua tavata, lapseni ei saa tavata" asenne kesti ehkä kuukauden, ei kahta vuotta! Plus että minun eroni oli vielä tuoreempi, kun exällä oli uusi jo muutamassa viikossa. Tai silloin minä sain tietää.
Omakin exäni on yhä sen naisen kanssa, jonka silloin löysi. Hän ei ole rakkain ystäväni, mutta tulemme toimeen. Voimme puhua lapsen asioista ym. Voisimme tulla enemmänkin juttuun, jos meillä olisi jotain muutakin yhteistä, mutta olemme hurjan erilaisia. Asialliset välit siis riittää. Toivoisin samanlaisia mieheni exän suuntaan, mutta olen jo luopunut toivosta. Missäköhän vaiheessa rikosilmoitus kunnianloukkauksesta on parempivaihtoehto kuin tyytyä hiljaa tilanteeseen...
päähäs et exän on vaikee hyväksyä uutta eukkoo miehellä? Sen tähdenhän sitä erotaa, kun ei enää ole rakastunut. Se on nyksien mielikuva että exät ei hyväksy.
Ihan vapaasti voi olla vaikka tuhat naista, ei kiinnosta. Kunhan pysyykin poissa, eikä häiritse meitä. Onneks asuu niin kaukana meistä, ettei ole tullut vastaan varmaan 10 vuoteen. Lapsetkaan ei muista isästä mitään, eikä osaa edes kaivata.
jooooo...hoh-hoijaaa
onnen perhe: Jos ei ole hyväksymisen vaikeudesta kyse, niin mistäs sitten? Siis siinä exien touhussa, että yhtäkkiä, kun uus muija astuu kuvioihin, aletaan hankaloittaa miehen ja lapsen tapaamisia, uutta tyttöystävää ei suostuta tapaamaan ohimennenkään, sitä haukutaan lapselle ja puolelle maailmaa jne jne jne. ILMAN että tämä uus nainen ois tehnyt exälle yhtään mitään pahaa. Mistä sitten on kyse, jos ei siitä, että exä ei hyväksy?? Silkasta v*maisuudestako ja ilkeydestäkö? Oman lapsen kustannuksella??
vois kiinnostaa ex miehen elämä, en ikinä olisi haaskannut häneen aikaa jos olisi ajoissa tienny millanen ihminen loppujen lopuksi kuoriutuu miehestä, jota aikani rakastin ja lapseni hänen kanssaan sain. Paha olla jälkikäteen viisas, mutta lapset ovat ihania, samaa ei voi sanoa heidän isästään! Ihmetellä täytyy kuka tuollasenkin huolii, saa pitää hyvänään.
Kyse ei todellakaan ole miehestä, luulet ihan liikoja, jos kuvittelet, että kaikki pyörii sen miehen ympärillä josta on erottu!!
Miksi pitäisi uutta muijaa nähdä ja tavata? Mulla ei ole mitään tarvetta moiseen ystävänpitoon, ja ei ole ollut lapsillakaan. Päinvastoin, olemme onnellisia, kun ei ole tarvinnut ex miehen naisia passata eikä katsella, mitäpä ne meillä tekisikään.
Luulla saa mitä vaan, se ei hetkauta meitä mihinkään suuntaan, jos siitä tuntee hyvää oloa.
ei varmasti haluaisi teille tulla. Sulla on kumma luulo et
exmiehesi tai hänen vaimonsa haluaisi luoksesi, miksi hitossa haluasi.
Ukkos halusi susta eroon, ja varmasti pysyy susta niin kaukana kun mahdollista.
Ihmettelen kyllä sitä että jos se sun ex oli niin kamala niin siitä pitää täällä kirjoittaa
vielä vuosien jälkeen, jauhaa samaa virttä uudelleen ja uudelleen.
Mitä useampia näitä juttuja lukee, niin alkaa näyttää hyvin vahvasti sille, että useimmilla, palstalle kirjoittavilla uusikoilla on mitä ilmeisimmin hyvin heikko itsetunto ja minäkuva.
Mistä näin päättelen? Useimmissa tapauksissa varmaan syynä on mitä ilmeisimmin ollut alkujaan huutava tarve pönkittää omaa heikkoa itsetuntoa, ja mikä siihen sopisikaan paremmin, kuin hankkiutuminen varatun, tai jo valmiiksi eronneen miehen seuraan (olla valloittaja ja parempi, kuin exä).
Hetkellisesti se saattaakin riittää, ja uusikko tuntee olevansa jotenkin parempi, kuin exä. Mutta koska heikko itsetunto ei anna rauhaa alkaa epäilys exän pahantahtoisuudesta ja salajuonista elää uusikon päässä.
Koska tämä uusikko pyrkii koko ajan olemaan kaikessa parempi ja viisaampi, kuin miehen exä, mutta heikko itsetunto ruokkii samalla koko ajan epäilyjä omasta asemasta uusioperheessä, on kurimuksen kehä valmis ja aletaan hakea tukea omalle pätemisen tarpeelle täältä.
Luulenpa että ongelma onkin päinvastainen, miehen exä luulee että hänellä on asema uusperheessä.
Miehen puolisolla on puolison asema, toisen vastuullisen aikuisen asema perheessä, joka on, ei miehen lasta koskevissa juridisissa asioissa, mutta kylläkin perheensä ajankäyttöä koskevissa asioissa, oikeutettu ja velvoitettu osallistumaan päätöksentekoon.
Miehen exä luulee, että hänellä on oikeus sanella, miten miehen perhe käyttää aikaansa miehen lapsen ollessa miehen perheen luona. Ja sitten tulee ongelmia, kun kaikki exän suunnitelmat ja vaatimukset eivät menekään nikottelematta läpi, tällä toisella perheellä onkin omia suunnitelmia ja aikomuksia, exän aikomusten ohi. Se on varmasti exälle karvas kalkki niellä...
Tässähän se totuus tuli.
saattaa olla oikeassa.
Kyse EI olisikaan siitä miehestä,joka on ollut toisen mies ja joka nyt on toisen.
Ainakin omassa tapauksessani exä ei kiinnostanut minua pätkäkään miehenä,vain lapseni isänä ja yhtiökumppanina,ja hänen naissuhteensa olivat minulle aivan yhdentekeviä ennen tätä pidempiaikaista suhdetta,joka myös lapselle esiteltiin.
TOTTAKAI minua jännitti,miten nainen suhtautuu lapseen,varsinkin kun itse on lapseton!
Näitä kauhujuttujakin täällä on saanut lukea tarpeeksi.
Se,että lapsen elämään tuli uusi naispuolinen esikuva,oli tietty ensin sulateltava.Mutta koska hänen esikuvansa ei ollut väärä,vaikkakin ihan erilainen,siitä pääsi yli.Ajatellen,että tyttölapsi saa ihan uusia juttuja elämäänsä,kuin pelkästään minun kanssani.
Missään tapauksessa tämä nainen ei pitänyt itseään parempana kasvattajana kuin minä.Ei tullut neuvomaan kuinka minun pitää toimia omassa elämässäni tai lapseni kanssa.
Samoin en neuvonut kuinka heidän pitää uusperheaikaansa viettää.
Tuolla ylempänä todettiin,että ongelmat johtuvat siitä,kun exät eivät pysy lestissään.
Meidän tapauksessa sekä exä että nyksä pysyivät,eikä ongelmia ole.
Kummallakin taitaa olla sen verran vahva itsetunto,ettei tarvitse reviirikiistoja käydä..
Osuit naulankantaan --KK--. Silloin kun molemmilla, sekä exällä, että uudella on terve itsetunto, ei tuommoista kissanhännän vetoa pääse syntymään ja asiat otetaan asioina, eikä niistä pyritä tekemään omaa egoa pönkittäviä arvovaltakysymyksiä.
muuten helpolla uudenkin suhteen kuvioissa. Miesystävän lapset ovat jo teini-ikäisiä,ja osaavat muodostaa mielipiteitä ihmisistä itse.
Miehen exä ei siis pidä minusta,mutta koska itsekin olen eronnut ja läpikäynyt erilaisia tunneskaaloja,en ota sitä itseeni,sillä olisi hänen ex-miehensä heittäytynyt kenen tahansa kanssa suhteeseen,hän olisi sitä vihannut.En vain puutu heidän lasten kasvatukseensa millään tavalla.Pysyn poissa kaikesta,mikä liittyy heidän entiseen perhe-elämään.keskityn vain omiin asioihini. Eipä ainakaan löydy pahaa sanottavaa..
Sitäpaitsi,koska emme asu yhdessä,se ehkä helpottaa tilannetta entisestään,myös tuon ex rouvan suhteen.
juuri näin se on. Äidit ei ole mitään, ja uusiot pystyy sen päätteleen vaikke ole kyseitä ihmistä koskaan edes nähnetkään. Mutta se on pelko joka siihen ajaa, että tuntematonta uhkaa vastaan pitää puolustautua. Vaikka lapsia haukkumalla, ellei se mies muuten ymmärrä.
ja sanoo et exällä on asema, kuin ei uusiolla ole mitään asemaa miehen exän perheeseenkään.
Ei uusiolla mitään oikeutta toisten lapseen, vaikka niin kovin haluisikin. Omat vanhemmat sanoo, ei vieras ulkopuolinen. Se on vaan katkeruutta ja epätoivoista pyrkyryttä yrittää kiivetä toisten elämään.
Uusiolle onkarvas pala niellä se että, hän ei pysty vaikuttamaan millään tasolla tosten elämään, mutta valitettavasti useimmiten pystyy pilaamaan lasten ja isän välit myös exän ja miehen välit. Se onkin päämärä heillä.
Mutta katkeruutta kaikki.
Tosi hyvin kommentoitu.En itsekään ole koskaan edes ajatellut asiaa siltä kannalta,kumpi tässä nyt olisi sen parempi,entinen vai nykyinen.En exäni uuden vaimon suuntaan,enkä avomiehen exän suuntaan.Kumpikin antakoon toiselleen tilaa ja arvostusta niin onnellisimmassa tapauksessa välit pysyy asiallisina,joskus jopa ihan ystävällisinä.Meillä on näin onnekkaasti,myös lasten onneksi.
Kyllä se on niin että itse omaa joustamattomuuttasi ja katkeruuttasi olet tuhonnut lastesi ja isän välit.Siitä kaunis kiitos sinulle,ehkä saisit jonkun urhoollisuusmitalin asiasta.
Joskus vaan ihmiset eroaa ja löytyy uusi kumppani.Kuka sitä haluaisi mutta niin vaan käy.Ei täällä meidän armaassa Suomen maassa ketään voi pitää väkisin liitossa kanssaan.Mutta jos niin on käynyt,on kyllä vanhemman velvollisuus tukea toisen vanhemman ja lasten yhteyden pitoa eikä tuhota mahdollisuutta siihen omilla antipatioillaan ja järjettömillä ehdoillaan.Piste.
joka ei tunne meitä eikä tiedä asian oikeaa laitaa. Arvailuja on kiva esittää ja laittaa omia kuvitelmia mukaan... mutta tosiasian kanssa sun kuvitelmilla ei ole sijaa.
Jos isä lapset hylkää, ei ole minun syy ettei heitä halua elämäänsä. Syy löytyy kyllä kolmannesta osapuolesta. Jos mies on niin vietävissä, että ennemmin valitsee lapsettomia naisia kuinomat lapsensa, niin on liikaa vaadittu lapsilta, että moista anteeksi antaa.
Meillä paras ratkaisu olikin ettei mies ole lapsiin ja minuun yhteydessä, sillä parempi kerta rutina kuin ainainen valitus.
meillä uusperheen äideillä ei ole asemaa (mitä tällä nyt sitten tarkoitatkaan) miehemme exän perheeseen, ei. Mutta vaikka kuinka muuta väität, miellä on asema miehemme perheeseen, mikä on mies, hänen lapsensa ja me (minä, minun lapseni ja yhteiset lapset). Minua ei pätkääkään kiinnosta mitä mieheni exä tekee perheensä kanssa ja ketä siihen kuuluu, mutta se kiinnostaa ja kuuluu minulle mitä meidän uusperheessä tapahtuu.
olet kyllä säälittävä ruikuttaja.
Muut jatkaa elämää mut sä vedät tota valitusvirttä vuodesta toiseen.
Kivat sun ex:lle että pääsi susta.
Ihmekkös ettei sua kestänyt vaan lähti ensimmäiseen kelkkaan mihin kelpuutettiin.
Itse syyllistät nykyisiä vaimoja vaikka et tunne etkä mitään asiata tiedä.
Olet säälittävä raukka, jota ei kukaan enää huoli.
ei ketään tarvi hyväksyy ellei halua, ei edes ystäväx. Olisi kauheeta jos mä olisin kamu ex miehen naisille. Olisi järkyttävää jos ex miehen naiset tulisivat meille kahvittelemaan ja jutustelemaan??? Miksi ihmeessä? Hos nainen on meidän perheen rikkonut, niin miski pitää hyväksyä sellainen ihminen kotiinsa? Meillä edes lapset ei halua olla isän luona jos siellä on naisia, ei muutenkaan mene isälle, koska jätti heidät.
blaa blaa blaa
tätä lissun idiotismia !
nyt se kirjoittaakin kun teinit....xxxxx....lol
Ei tollanen tyhmyys ees naurata
Kirjoitan tähän uusioperheen uutena äitinä. Itse olin sinkku mieheni ottaessa minuun yhteyttä. Hän oli omilla teillään jo myös eronnut. Miehen ex alkuun ei pitänyt suhteestamme siksi, koska hänelle ei siitä kerrottu. Hänen mielestään miehen olisi pitänyt aluun raportoida kaikki tekemisensä hänelle. Hän yritti pitää ohjakset käsissään viimeiseen saakka.
Itse en puutu heidän rahakinasteluihin, kasvatusasioihin ym, mutta vaadin että meillä käyttäydytään silti meidän perheen sääntöjen mukaan, tottakai huomioiden siinä myös heidän sääntöjään jos kyse esim nukkumaanmenoajoista jos perheillä eri.
Omasta puolestani sanon että alkuun minua inhotti se,että exä oli niin määräilevä ja hänen olisi pitänyt kaikki tietää miehen elämästä. Kun kuitenkin aikaa kului niin tämä loppui. Tosin siinä kesti aikansa..
Niinpä. Minun ex-mieheni nykyisen (on-off-suhde) kanssa pärjään ihan kivasti, alkukankeuden jälkeen ennakkoluulot on unohdettu. Tosin ex-mieheni väittää joskus humalahuuruissaan naisystävänsä olevan mustasukkainen minun ja exäni "väleistä". Viimeksi vastasin että en usko eikä oikein jaksa edes kiinnostaa.
Nykyisen mieheni ex taas on aina käyttäytynyt minua kohtaan suht vaikeasti, vaikka en ole heidän väliinsä tullut. Suhteemme jatkuessa jo useamman vuoden, mieheni ex on näyttänyt katkeruutensa vaikka hän oli se, joka heidän suhteessaan petti jatkuvasti.
Minulla ei ole häntä mitään vastaan, kunhan alkaisi käyttäytyä kuin aikuinen ihminen ja yrittäisi päästä katkeruutensa ja kostonhimonsa ohitse. Hänelle oli pettymys, kun mies ei eron jälkeen rypenyt surkeudessaan vaan jatkoi eteenpäin elämäänsä ja löysi uuden suhteenkin.
Joskus olen miettinyt sitä, että jos nykyisen mieheni kanssa ero tulee, syynä on se että hänen exänsä vaikeuttaa kaikin voimin mieheni elämää ja sitä kautta myös minunkin.
kerrakseen tuntuu olevan miehesi entisellä, kun kerran jo edeltäpäin syytät häntä miehesi ja sinun erostakin.
Sinun kannattaisi etsiä mies, jolle entinen vaimo ei ole noin tärkeä.
Meillä menee exän ja nyxän kanssa tällä hetkellä hyvin.
Exän nykyinen on aivan ihana ihminen.Lapset tykkäävät hänestä.Pystytään puhumaan ja kahvittelemaan.Myös sopimaan lasten kasvatukseen liittyviä asioita.Otan huomioon myös nyxän toiveet ja mielipiteet.
Nykyisen mieheni entisen kanssa myös välit ok.Mutta en uskalla moneenkaan asiaan puuttua :(
tuohon ei ukso kukaan... vai että ihana... hihiiii... herää jo
hah haa, heh hee, hih hii, hoh hoo, huh huh kun olet idiootti.
Raukan sanavarastoon kuuluu vain sanat provo ja katkera.
tyhjänpäiväisiä katkeria vietejä voisi muuten kommentoida? Jos ne on katrana kirjoitettu, niin eihän niillä silloin ole mitään sanomaa eikä totuuden perää. Miksi olisi?
ollaa raukkoj
vietejä
katrana
Sä et kirjoita mitään missä on totuutta hiventäkään, se on täyttä TOTTA
Ja oäivän sana on TTAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAASSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSS Katkera
miehellä on exä ja lapset, miksi teidän on niin vaikee hyväksyä se että mies rakastaa lapsiaan yli kaiken? Miksi teidän on vaikee hyväksyä, että exä on miehen elämässä ainakin niin kauan kunnes lapset ovat aikuisia? Miksi on vaikee ymmärtää, että miehen perhe ei kuulu sulle, eikä heitä ole lupa haukkua eikä mustamaalata, eikä estää isää ja lapsia tapaamasta? Miksi on vaikee pitää näppinsä erossa toisten asioista?
Exät ja lapset ei ole tehneet teille mitään pahaa, ei edes sotkenut teidän perhettä, niinkuin uusiot jotkut.
Onko niin vaikee keskittyy siihen metsästämään mieheen ilman että rikkoo enemmän hänen mennneisyyttään?
Tuollainen säätäminen ei ole nyksän edun mukaista, se rikkoo lapset, exät ja koko suvun. Katkeruudella ette saa mitään muuta aikaseksi kuin pelkkää pahaa.
että nöytykää buah-hah-haaaa
Lissu on maailman yksinkertaisin raukka.