KYSYKÄÄ NEUVOA

Nikkola sanoi, että tämän asunnon ja pommisuojan välissä on hiekkaa mikä on kastunut sen putken vuodettua ja sieltä lehahtaa toksiinimyrkkyjä sisäilmaan. Matot vain vaihdetiin. Ei hiekkaa eikä muuta varmaankaan.
Muutama rima malliksi.

"'Nykyinen kotisi siis ylläpitää tulehduskierrettä, jos et ole hometyöpaikassa.'

Näin jos on omistusasunto. Miten olisi sanonut jos on vuokralla? Spekulointia tämä nyt vaan."


_______________________


- Siinä toinen puoskari. Käsittääkseni et osaa edes englantia, mutta sitä vedetään vaan hatusta kaikkea.

Menen nyt kirjoittamaan aamusivut, ottaa nuppiin koko tämä läävä.

sanasinko kirjoitti:

"'Nykyinen kotisi siis ylläpitää tulehduskierrettä, jos et ole hometyöpaikassa.'

Näin jos on omistusasunto. Miten olisi sanonut jos on vuokralla? Spekulointia tämä nyt vaan."


_______________________


- Siinä toinen puoskari. Käsittääkseni et osaa edes englantia, mutta sitä vedetään vaan hatusta kaikkea.

Menen nyt kirjoittamaan aamusivut, ottaa nuppiin koko tämä läävä.

Lue lisää

tiedustelen, että katsotko olevasi tasapainoinen ihminen?

nyt... kirjoitti:

tiedustelen, että katsotko olevasi tasapainoinen ihminen?

näin olen ajatellut minäkin, kun viestiketjuja olen katsellut. Jos ihminen ei nuku, ei jaksa. Asiat leviävät ja käy kalpaten. Siis unta ja malttia viestintään. Miten voisimme auttaa?

190000000 tms. kirjoitti:

näin olen ajatellut minäkin, kun viestiketjuja olen katsellut. Jos ihminen ei nuku, ei jaksa. Asiat leviävät ja käy kalpaten. Siis unta ja malttia viestintään. Miten voisimme auttaa?

Lue lisää

"Siis unta ja malttia viestintään. Miten voisimme auttaa?"

Vai alatte puoskaroida jo nukkumisellakin? Minä kun en normaalisti kärsi edes unettomuudesta, jos en ole sairas tms. Nyt ei edes pää särje. Omat konstini ovat osoittautumassa tehokkaiksi. En vain ole tähän mennessä toistanut niitä tarpeeksi usein, mutta nyt on jo pakkokin jäätyäni omilleni.

Jotain käsittämätöntä johdatusta tässä kaikessa kyllä on ollut, esimerkiksi siinä, etten ole parantunut nopeammin. No, onhan keuhkoni jo melko ok, kun saisin vielä poskiontelonikin kuntoon, jota varten olen etsinyt hurjasti tietoa. Viime yönäkin väsyneenä surffasin ja luin kaikkea, englanninkielisiä tutkimuksia - ja järkytyin taas. Saldo oli se, ettei koululääketieteestä ole välttämättä mitään apua. Laitoin ne tutkimukset talteen, mutten liitä niitä nyt tänne. Lepään siitä pinnistyksestä. Vuorokaudessa kun on vain 24 tuntia aikaa ja minulle ei tahdo sekään riittää.

Ja vielä kysymykseesi: "Miten voisimme auttaa?"

- Vastaus on, että hyvin yksinkertaisesti. Älkää vastatko kirjoituksiini. Näen kyllä joskus ohi surffatessani, kuinka kuollutta ja tylsää täällä on, jos ei joku kaltaiseni moottori ole sekoittamassa seisovia vesiä. Mutta kyllä muutkin osaavat kirjoittaa ja hämmentää soppaa.

Tarkoitukseni on ollut jo pidempään vetäytyä, mutta jonkun piti tulla väittämään nykyisestä kodistamme asioita, joita ei tunne. Se oli kuin punainen vaate minulle ja lopputulos oli tämä.

nyt... kirjoitti:

tiedustelen, että katsotko olevasi tasapainoinen ihminen?

"-- katsotko olevasi tasapainoinen ihminen?"

- Pari päivää olen ollut poissa tolaltani. Se alkoi torstai-iltana saatuani korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikalta kirjeen, jossa ilmoitettiin lähetteen palauttamisesta, toisin sanoen hoitoni evättiin. Ja sitten tänne oli ilmestynyt vielä viesti: "Nykyinen kotisi siis ylläpitää tulehduskierrettä, jos et ole hometyöpaikassa."

Silloin sain tarpeekseni ja jälki on ollut sen mukaista.

Aamusivut ovat olleet minulla puskuri, joihin puran kaikki paineeni, mutta ollessani poissa tolaltani läikkyy yli, ja nyt läikkyi viimeisen päälle.

En ole siis ollut viime päivinä raiteillani ja se on ollut tuskallista.

sanasinko kirjoitti:

"-- katsotko olevasi tasapainoinen ihminen?"

- Pari päivää olen ollut poissa tolaltani. Se alkoi torstai-iltana saatuani korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikalta kirjeen, jossa ilmoitettiin lähetteen palauttamisesta, toisin sanoen hoitoni evättiin. Ja sitten tänne oli ilmestynyt vielä viesti: "Nykyinen kotisi siis ylläpitää tulehduskierrettä, jos et ole hometyöpaikassa."

Silloin sain tarpeekseni ja jälki on ollut sen mukaista.

Aamusivut ovat olleet minulla puskuri, joihin puran kaikki paineeni, mutta ollessani poissa tolaltani läikkyy yli, ja nyt läikkyi viimeisen päälle.

En ole siis ollut viime päivinä raiteillani ja se on ollut tuskallista.

Lue lisää

Kirjoitin tämän tänään ennen aamusivujen kirjoittamista, joka on vastoin tapojani. Normaalisti kirjoitan aina aamusivut ensin, mutta silloin kun kuohahdan, en malta ja jälki on sen mukaista, huonompaa yleensä:

"Huoh..
vieläkään
mikset mene labraan jos haluat oikean vastauksen?"

Viesti viestin perään kyseinen henkilö vainoaa minua typerillä laboratoriojutuillaan eikä minulla ole voimia vastata hänen puoskarointiinsa.

Olen lukenut jo kauan sitten, etteivät laboratoriotestit ole edes luotettavia. Sieni-infektio voi olla kokonaan toinen, mitä labran suppeassa valikoimassa testataan. Negatiivinen tulos ei merkitse sitä, etteikö infektiota olisi, mutta se on hyvinkin joku muu, mitä labra tutkii. Oireet paljastavat sieni-infektion varmimmin.

Mutta olen väsynyt ja kyllästynyt tähän kaikkeen.

Viime yönä luin ulkomaisia tutkimuksia, joista ilmeni, ettei lääkkeistä edes Amfotericin B ole tehokas nenäspray'nä poskiontelotulehduksiin.

Alan tajuta vähitellen, miksei näitä sairauksia haluta hoitaa. Mitään kunnon hoitoa ei edes ole.

Tajusin myös yöllä, että minulla on kotona jo paljon tehokkaammat lääkkeet. Niitä pitää käyttää vain tarpeeksi usein. Sen virheen tulen korjaamaan.

Blogini on suljettu lukijoilta. Voi olla, että siirrän sen kokonaan toiseen paikkaan ja alan mainita nimeltä lääkäreitä, joiden luokse ei kannata mennä.

Sieppasi yöllä, kun huomasin, kuinka suppealla otannalla suomalainen tutkijanainen kehtasi kävellä laajan Mayo-klinikan tutkimuksen päältä. Siinä suomettumista pahimmillaan. Uskokoon ken haluaa.

sanasinko kirjoitti:

"'Nykyinen kotisi siis ylläpitää tulehduskierrettä, jos et ole hometyöpaikassa.'

Näin jos on omistusasunto. Miten olisi sanonut jos on vuokralla? Spekulointia tämä nyt vaan."


_______________________


- Siinä toinen puoskari. Käsittääkseni et osaa edes englantia, mutta sitä vedetään vaan hatusta kaikkea.

Menen nyt kirjoittamaan aamusivut, ottaa nuppiin koko tämä läävä.

Lue lisää

Sorry Vertti-Eetu, että kihahdin. Mutta kyllä sinäkin päsmäröit.

En oikeasti tahtonut mollata kielitaitoasi. Sitä paitsi kuka tahansa voi opetella kieliä, jos haluaa. Suomessa vain siitäkin on tehty niin älyttömän vaikeaa.

Olen kirjoittanut vuoden 2008 allakkaani ylös, kuinka laivan buffetissa vieressäni istui mies, joka puhui täysin sujuvaa suomen kieltä oltuaan Suomessa vain puoli vuotta! Se oli ihme, jota en ole ennen nähnyt, koska mies taivutti sanatkin oikein. Mies oli suurlähetystön virkamies ja kehui hyvää opettajaansa...

Jäin ihmettelemään sitä, kuinka nopeasti ihminen voi oppia jonkun kielen, jos on tarvis. Eihän se kielitaito mikään hyvyyden mitta ole, vain yksi työkalu toisten joukossa.

sanasinko kirjoitti:

Sorry Vertti-Eetu, että kihahdin. Mutta kyllä sinäkin päsmäröit.

En oikeasti tahtonut mollata kielitaitoasi. Sitä paitsi kuka tahansa voi opetella kieliä, jos haluaa. Suomessa vain siitäkin on tehty niin älyttömän vaikeaa.

Olen kirjoittanut vuoden 2008 allakkaani ylös, kuinka laivan buffetissa vieressäni istui mies, joka puhui täysin sujuvaa suomen kieltä oltuaan Suomessa vain puoli vuotta! Se oli ihme, jota en ole ennen nähnyt, koska mies taivutti sanatkin oikein. Mies oli suurlähetystön virkamies ja kehui hyvää opettajaansa...

Jäin ihmettelemään sitä, kuinka nopeasti ihminen voi oppia jonkun kielen, jos on tarvis. Eihän se kielitaito mikään hyvyyden mitta ole, vain yksi työkalu toisten joukossa.

Lue lisää

It is ok. Have a good Mothers' day, dear fighter.

vertti-eetu kirjoitti:

It is ok. Have a good Mothers' day, dear fighter.

Lyhyestä virsi kaunis, Vertti-Eetu. Luin viestisi vasta tänään.

Äitienpäivä meni tänä vuonna kotosalla. Poika piirsi ihanan kortin taas ja siinä se.

Eipä maistunut liikaa karamellilta, niin kuin Martti Paloheimo sanoo kirjassaan presidentin tavasta palkita vain tiettyjä äitejä. Me äidit kun ei olla mitään pyhimyksiä, vaikkei sitä ole isätkään.

Monet äitienpäivät olen itkenyt ja ollut pahoilla mielin, mutta nyt en joutanut poskiontelohoidoiltani edes suremaan. En ole sitä paitsi kuullut lapseni isästä pitkään aikaan mitään, joten hän ei voi pahoittaa mieltänikään. Parikymmentä vuotta tuli kestettyä sitäkin, että toinen tiputti aina luuria korvaan. Se on mennyt koko ajan pahempaan suuntaan, kunnes päätin, etten vastaa puheluihinkaan.

*

Ostin tänään Iltalehden digiversiona. Minua kiinnosti juttu, jossa Matti kertoi kaipaavansa taloa, rantasaunaa ja vaimoa, muttei tajua menneensä liian pitkälle.

Kun parisuhteessa alkaa tapahtua asioita, joita ei pitäisi tapahtua, suhde hajoaa henkisesti. Mutta riippuvuus on niin suurta, että vain harva suhde päättyy siihen, vaan jatkaa ontuen eteenpäin viimeiseen tappiin asti.

Myös Evita-lehden numerossa 4/2010 oli oiva kuvaus sairaasta parisuhteesta. Nainen rakastui ja muutti taloon, jossa ei saanut nojata seinään tai koskea jääkaapin ovea niin, että olisi tullut jälkiä, yms. Säännöt koskivat vain häntä, jota kontrolloitiin.

Tuollaiset suhteet kun osaisi välttää, selviäisi paljon helpommalla. Michelle Obaman hyvät neuvot, kuinka pitäisi tarkkailla, miten mies kohtelee äitiään, puhuu naisista tai suhtautuu vieraisiin lapsiin, menee monilta ohi. ( http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2009111010576049_lz.shtml )

*

Ei auta kuitenkaan jäädä märehtimään ja säälimään itseään, josta tulee vain huonompi olo. Kaikki eivät voi voittaa, ja toisia elämä koettelee enemmän kuin toisia. Toisia onnistaa, toisia ei. Toiset muuttavat uuteen kotiin, joka on homekoti, toiset eivät. Onni täällä vaihtelee...

Olenkin keksinyt sanonnan "Älä ajattele onnea, ettet tule onnettomaksi" ja noudattanut sitä menestyksellisesti jo pidempään.

Ja äitienpäivääkin voi viettää vaikka joka päivä, niin kauan kuin kotiliesi on pystyssä. Minäkin kävin poikani kanssa vasta maanantaina äitiäni morjestamassa. InterCityllä mentiin ja vanhalla junanrotiskolla tultiin takaisin.

Ihme kyllä keuhkoni olivat nyt paremmassa kunnossa eivätkä oireilleet junassa niin kuin viimeksi tammikuussa. Poikani tosin sanoi, että hänen toinen sieraimensa oli tulomatkalla tukossa taas.

sanasinko kirjoitti:

Lyhyestä virsi kaunis, Vertti-Eetu. Luin viestisi vasta tänään.

Äitienpäivä meni tänä vuonna kotosalla. Poika piirsi ihanan kortin taas ja siinä se.

Eipä maistunut liikaa karamellilta, niin kuin Martti Paloheimo sanoo kirjassaan presidentin tavasta palkita vain tiettyjä äitejä. Me äidit kun ei olla mitään pyhimyksiä, vaikkei sitä ole isätkään.

Monet äitienpäivät olen itkenyt ja ollut pahoilla mielin, mutta nyt en joutanut poskiontelohoidoiltani edes suremaan. En ole sitä paitsi kuullut lapseni isästä pitkään aikaan mitään, joten hän ei voi pahoittaa mieltänikään. Parikymmentä vuotta tuli kestettyä sitäkin, että toinen tiputti aina luuria korvaan. Se on mennyt koko ajan pahempaan suuntaan, kunnes päätin, etten vastaa puheluihinkaan.

*

Ostin tänään Iltalehden digiversiona. Minua kiinnosti juttu, jossa Matti kertoi kaipaavansa taloa, rantasaunaa ja vaimoa, muttei tajua menneensä liian pitkälle.

Kun parisuhteessa alkaa tapahtua asioita, joita ei pitäisi tapahtua, suhde hajoaa henkisesti. Mutta riippuvuus on niin suurta, että vain harva suhde päättyy siihen, vaan jatkaa ontuen eteenpäin viimeiseen tappiin asti.

Myös Evita-lehden numerossa 4/2010 oli oiva kuvaus sairaasta parisuhteesta. Nainen rakastui ja muutti taloon, jossa ei saanut nojata seinään tai koskea jääkaapin ovea niin, että olisi tullut jälkiä, yms. Säännöt koskivat vain häntä, jota kontrolloitiin.

Tuollaiset suhteet kun osaisi välttää, selviäisi paljon helpommalla. Michelle Obaman hyvät neuvot, kuinka pitäisi tarkkailla, miten mies kohtelee äitiään, puhuu naisista tai suhtautuu vieraisiin lapsiin, menee monilta ohi. ( http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2009111010576049_lz.shtml )

*

Ei auta kuitenkaan jäädä märehtimään ja säälimään itseään, josta tulee vain huonompi olo. Kaikki eivät voi voittaa, ja toisia elämä koettelee enemmän kuin toisia. Toisia onnistaa, toisia ei. Toiset muuttavat uuteen kotiin, joka on homekoti, toiset eivät. Onni täällä vaihtelee...

Olenkin keksinyt sanonnan "Älä ajattele onnea, ettet tule onnettomaksi" ja noudattanut sitä menestyksellisesti jo pidempään.

Ja äitienpäivääkin voi viettää vaikka joka päivä, niin kauan kuin kotiliesi on pystyssä. Minäkin kävin poikani kanssa vasta maanantaina äitiäni morjestamassa. InterCityllä mentiin ja vanhalla junanrotiskolla tultiin takaisin.

Ihme kyllä keuhkoni olivat nyt paremmassa kunnossa eivätkä oireilleet junassa niin kuin viimeksi tammikuussa. Poikani tosin sanoi, että hänen toinen sieraimensa oli tulomatkalla tukossa taas.

Lue lisää

Sitä sun tätä ja vain jonkin verran homeasiaa ;)

sanasinko kirjoitti:

Sorry Vertti-Eetu, että kihahdin. Mutta kyllä sinäkin päsmäröit.

En oikeasti tahtonut mollata kielitaitoasi. Sitä paitsi kuka tahansa voi opetella kieliä, jos haluaa. Suomessa vain siitäkin on tehty niin älyttömän vaikeaa.

Olen kirjoittanut vuoden 2008 allakkaani ylös, kuinka laivan buffetissa vieressäni istui mies, joka puhui täysin sujuvaa suomen kieltä oltuaan Suomessa vain puoli vuotta! Se oli ihme, jota en ole ennen nähnyt, koska mies taivutti sanatkin oikein. Mies oli suurlähetystön virkamies ja kehui hyvää opettajaansa...

Jäin ihmettelemään sitä, kuinka nopeasti ihminen voi oppia jonkun kielen, jos on tarvis. Eihän se kielitaito mikään hyvyyden mitta ole, vain yksi työkalu toisten joukossa.

Lue lisää

Tämä juttu on keväältä 2008, kun olimme muuttaneet jo homeasuntoon, mutta olimme täysin tietämättömiä siitä vielä. Tämä kertoo äitienpäivästä, mutta myös edellä mainitsemastani suomen kielen taitajasta. En muistanut, että olin kirjoittanut hänestä tähän... Yritin lyhentää juttua, muttei se onnistunut, joten menköön kahteen eri viestiin:
------------------------------------------------------------------




Äitienpäiväruusu on kellastunut jo. Se on menettänyt täyden teränsä ja kuihtumassa pois.

Paljon iloa se on tuonutkin jo.

o o o

Olin varannut matkan äitienpäiväksi Tallinnaan. Ajattelin, että vietän tämän äitienpäivän eri lailla ja teen vaihteeksi sitä, mitä itse haluan ajattelematta aina ensin muita. Osoittautui hyväksi valinnaksi, voi olla että tästä tulee perinne.

- Astuessani laivan kannelle kaikki naiset saivat käteensä heti ensimmäiseksi ruusun, tuon keltaisen ruusun. Se oli kaunis ele varustamolta.

Vien tyhjän vetokärryni laivan tavarahuoneeseen, jossa yksi pariskunta sättii toisiaan. - Onneksi minä en ole tuossa osallisena eikä minun tarvitse kuunnella tuollaista, ajattelen.

o o o

Päivä oli kaunis. Olisi tosi hyvä matkapäivä ja laivan kannellakin voisi olla. Hain baarista juotavaa ja menin ulos sinne kannelle. Soitin hyväntuulisena pari puhelua; soitin äidillekin ja onnittelin häntä, hän samoin minua. Osa sisaruksistani oli hänen luonaan, meitä on monta.

Sitten aloin lukea kirjaa siellä kannella, kunnes oli aika mennä puolen päivän aikaan brunssille. Aloitin lämpimästä ateriasta. Olin huomannut, että se oli hyvä tapa, sillä jos paljon muuta ei enää jaksaisikaan, kunnon ruoalla jaksaisi. Brunssiin kuului myös pikkuinen kuohuviinipullo, jonka senkin sain mukaani.

Pöytäseurakseni sain vanhemman miehen, jonka vaimo ei ollut jaksanut lähteä matkalle mukaan. Juttelimme siitä, kuinka mukavaa oli, että voi matkustaa yksinkin, ettei tarvitse odottaa aina muita mukaan; että yksinkin matkustaminen on ihan mukavaa.

Viereisessä pöydässä kinastellaan siitä, kun perheen tyttö ei syö tarpeeksi. Varsinkin isä nokkii tyttöä koko ajan äidin yrittäessä puolustaa. Olen kiitollinen, että saan matkustaa yksin eikä mikään perheriita varjosta onneani. Tekisi mieli karjaista isäukolle, että anna lapsen olla, mutta pystyn hillitsemään itseni. Menisihän omakin matkani silloin pilalle. Myöhemmin törmään isäukkoon ja näen, että hänen vatsansa on todella iso. Hän on itse syönyt liikaa, jo pidemmän ajan.

Vietin aikaani siellä brunssissa pitkään. Alettuani tehdä lähtöä pois laiva olikin tulossa jo satamaan.

o o o

Olin jo kokenut Tallinnan matkaaja, joten tiesin tarkkaan, mitä tekisin laivan ollessa satamassa vain kahden ja puolen tunnin ajan. Poistuminen satamasta oli nopeaa, koska passeja ei tarvinnut enää näyttää, ja suuntasin kulkuni Nord Centrumiin päin. Siellä kävisin Wine Storessa ostamassa punaviinini ja Hyper Rimissä ostamassa muuta. Wine Storessa on hyvät ja edulliset juomavalikoimat ja Hyper Rimi on suuri tavaratalo. Molemmista löysin etsimäni, paitsi punaista riisiä ja haluamaani magnesiumia en löytänyt enkä kosmetiikkaa, jota oli Sikupillin Prismassa.

Tehtyäni Nord Centrumissa ostokset alan kulkea takaisin satamaan päin. Minulla ei ole kiire, mutta pidän huolen siitä, että ehdin vielä entisen passintarkastuksen jälkeiseen satamakauppaan, Gateportiin. Sieltä ostan tuliaisia lapselleni, makeisia, suklaata ja virvokkeita. Hänkin tarvitsee omat herkkunsa. Itselleni ostan kaksi A. Le Coqin kylmää juomaa - ja tungen kaikki muovikassiin.

Laivalle saavuttuani vien vetokärryni tavarahuoneeseen, joka lukitaan lähdön jälkeen. Le Coqin kylmät juotavat olen siirtänyt käsilaukkuuni, jossa on myös kirja, ja suuntaan laivan kannelle uudestaan. Istumapaikkoja ei ole paljon, sillä muutkin ovat kannella ja nauttivat auringonpaisteesta.


(jatkuu)

sanasinko kirjoitti:

Tämä juttu on keväältä 2008, kun olimme muuttaneet jo homeasuntoon, mutta olimme täysin tietämättömiä siitä vielä. Tämä kertoo äitienpäivästä, mutta myös edellä mainitsemastani suomen kielen taitajasta. En muistanut, että olin kirjoittanut hänestä tähän... Yritin lyhentää juttua, muttei se onnistunut, joten menköön kahteen eri viestiin:
------------------------------------------------------------------




Äitienpäiväruusu on kellastunut jo. Se on menettänyt täyden teränsä ja kuihtumassa pois.

Paljon iloa se on tuonutkin jo.

o o o

Olin varannut matkan äitienpäiväksi Tallinnaan. Ajattelin, että vietän tämän äitienpäivän eri lailla ja teen vaihteeksi sitä, mitä itse haluan ajattelematta aina ensin muita. Osoittautui hyväksi valinnaksi, voi olla että tästä tulee perinne.

- Astuessani laivan kannelle kaikki naiset saivat käteensä heti ensimmäiseksi ruusun, tuon keltaisen ruusun. Se oli kaunis ele varustamolta.

Vien tyhjän vetokärryni laivan tavarahuoneeseen, jossa yksi pariskunta sättii toisiaan. - Onneksi minä en ole tuossa osallisena eikä minun tarvitse kuunnella tuollaista, ajattelen.

o o o

Päivä oli kaunis. Olisi tosi hyvä matkapäivä ja laivan kannellakin voisi olla. Hain baarista juotavaa ja menin ulos sinne kannelle. Soitin hyväntuulisena pari puhelua; soitin äidillekin ja onnittelin häntä, hän samoin minua. Osa sisaruksistani oli hänen luonaan, meitä on monta.

Sitten aloin lukea kirjaa siellä kannella, kunnes oli aika mennä puolen päivän aikaan brunssille. Aloitin lämpimästä ateriasta. Olin huomannut, että se oli hyvä tapa, sillä jos paljon muuta ei enää jaksaisikaan, kunnon ruoalla jaksaisi. Brunssiin kuului myös pikkuinen kuohuviinipullo, jonka senkin sain mukaani.

Pöytäseurakseni sain vanhemman miehen, jonka vaimo ei ollut jaksanut lähteä matkalle mukaan. Juttelimme siitä, kuinka mukavaa oli, että voi matkustaa yksinkin, ettei tarvitse odottaa aina muita mukaan; että yksinkin matkustaminen on ihan mukavaa.

Viereisessä pöydässä kinastellaan siitä, kun perheen tyttö ei syö tarpeeksi. Varsinkin isä nokkii tyttöä koko ajan äidin yrittäessä puolustaa. Olen kiitollinen, että saan matkustaa yksin eikä mikään perheriita varjosta onneani. Tekisi mieli karjaista isäukolle, että anna lapsen olla, mutta pystyn hillitsemään itseni. Menisihän omakin matkani silloin pilalle. Myöhemmin törmään isäukkoon ja näen, että hänen vatsansa on todella iso. Hän on itse syönyt liikaa, jo pidemmän ajan.

Vietin aikaani siellä brunssissa pitkään. Alettuani tehdä lähtöä pois laiva olikin tulossa jo satamaan.

o o o

Olin jo kokenut Tallinnan matkaaja, joten tiesin tarkkaan, mitä tekisin laivan ollessa satamassa vain kahden ja puolen tunnin ajan. Poistuminen satamasta oli nopeaa, koska passeja ei tarvinnut enää näyttää, ja suuntasin kulkuni Nord Centrumiin päin. Siellä kävisin Wine Storessa ostamassa punaviinini ja Hyper Rimissä ostamassa muuta. Wine Storessa on hyvät ja edulliset juomavalikoimat ja Hyper Rimi on suuri tavaratalo. Molemmista löysin etsimäni, paitsi punaista riisiä ja haluamaani magnesiumia en löytänyt enkä kosmetiikkaa, jota oli Sikupillin Prismassa.

Tehtyäni Nord Centrumissa ostokset alan kulkea takaisin satamaan päin. Minulla ei ole kiire, mutta pidän huolen siitä, että ehdin vielä entisen passintarkastuksen jälkeiseen satamakauppaan, Gateportiin. Sieltä ostan tuliaisia lapselleni, makeisia, suklaata ja virvokkeita. Hänkin tarvitsee omat herkkunsa. Itselleni ostan kaksi A. Le Coqin kylmää juomaa - ja tungen kaikki muovikassiin.

Laivalle saavuttuani vien vetokärryni tavarahuoneeseen, joka lukitaan lähdön jälkeen. Le Coqin kylmät juotavat olen siirtänyt käsilaukkuuni, jossa on myös kirja, ja suuntaan laivan kannelle uudestaan. Istumapaikkoja ei ole paljon, sillä muutkin ovat kannella ja nauttivat auringonpaisteesta.


(jatkuu)

Lue lisää

(jatkuu edellisestä)


En löydä itselleni istumapaikkaa muualta kuin kannen tasosta, jonka korotusosan päälle istun. Etsin aurinkolasini laukustani ja laitan ne silmilleni pyyhittyäni niistä huolella pölyt. Vasta sitten avaan oluen ja kuinka se maistuukaan hyvältä. Otan hitaita hörppyjä ja nautin auringosta. Tämän parempaa äitienpäivää ei voisi olla; kerrankin teen sitä, mistä tykkään. Siellä omassa kotonaan lapseni isä katselee vain formuloita ja saisin roikkua hänen jaloissaan. Ei hän mitään äitienpäivästä välitä. Kun olin hänen pienen lapsensa äiti ja kärsin, muistan tarkkaan, mitä hän sanoi äitienpäivän vietosta minulle: "Ethän sä ole mun äitini." Se oli loukkaus, jonka vieläkin muistin, siellä laivallakin. Aivan oikein, etten jäänyt enää mitään onnitteluja anelemaan, enhän ollut hänen äitinsä, jota hän ei itsekään muista. Tosin lapseni oli sanonut, että minun pitäisi olla äitienpäivänä kotona. Mutta hän on jo iso poika ja ymmärsi selitettyäni asian, että haluaisin kerrankin nauttia päivästä ilman muiden pokkuroimista. Toki rakastin lastani, joka oli isänsä luona, ja soittelimme toisillemme. Hän oli piirtänyt ennen äitienpäivää ihanan kortin, jossa oli erivärisiä kukkia ja pari sydäntä rakkauden merkiksi.

Jossain välissä tulomatkalla kävin vielä laivan kaupassa, josta ostin kaipaamaani magnesiumia. Minulle kelpasi vain magnesium sitraattimuodossa, sillä se imeytyy parhaiten ja ehkäisee suonenvetoja ja on muutoinkin hyväksi sydämelle ja koko elimistölle. Löydettyäni oikean magnesiumin lähdin suunnistamaan kohti makeishyllyä. Lapseni rakastaa Halvan makeisia, joten niitä oli saatava. Koska "Vanhat autot" oli loppu, ostin erikseen salmiakkikalapakkauksen ja hedelmäsekoituspakkauksen, ja itselleni lisäksi puolen litran vesipullon.

Työnsin ne kaikki laukkuuni, sillä tavarahuone oli joka tapauksessa lukossa eikä sinne kesken matkaa päässyt. Järjestelmä on kuitenkin hyvä, sillä kertaakaan ei huoneesta ole varastettu mitään. Pakkaan aina kaiken hyvin ja tiiviisti, ja kun laiva on tulossa maihin, haen heti laukkuni pois. - Nyt siihen tosin on vielä pitkä aika. Käyn välillä vessassa ja suuntaan kulkuni kohti laivan ravintolaa, jossa alkaa juuri buffetin toinen kattaus.

o o o

Pääsen taas pyöreän pöydän ääreen, josta varaan paikkani. Sitten lähden noutamaan lämmintä ruokaa ja valitsen hanasta juotavani - on tarjolla puna- ja valkoviiniä, olutta ja muita juotavia. Sillä välin pöytääni on jo istuutunut yksi ruokailija, jonka kanssa en alkuun juttele. Mutta koska tunnelma käy painostavaksi, ei ole muuta mahdollisuutta kuin aloittaa keskustelu, joka lopulta osoittautuu hyvin hedelmälliseksi.

Olen törmännyt Kyproksen suurlähetystön virkamieheen, joka on monessa suhteessa hyvin poikkeuksellinen. En voi uskoa, kun hän sanoo opiskelleensa suomen kieltä vasta neljä kuukautta! Hänhän puhuu sitä sujuvasti! Olen todella ällikällä lyöty.

Sitten mies näyttää passinsa; hän on tullut maahamme marraskuussa ja sanoo, että hänen suomen kielen opettajansa oli todella hyvä. Niin totisesti täytyy ollakin, sillä kukaan ei puhu vierasta kieltä muutamassa kuukaudessa sujuvasti tai normaalissa kieltenopetuksessa on jotain mätää. Kerron omasta vuosien kieltenopiskelustani ja passiivisesta kielitaidostani... Ihmetykseni on suuri; onko todellakin mahdollista oppia kieli kuin kieli muutamassa kuukaudessa, jopa suomen kieli? Mutta niinpä vain keskustelen koko ruokailun ajan miehen kanssa, joka on opiskellut suomen kieltä neljä kuukautta ja joka puhuu ja taivuttaa sitä hyvin. Mies on kyllä turhan vaatimaton, hän kieltää olevansa poikkeuslahjakkuus, vaikka niin väitän. Emme puhu englanniksi, vaan suomeksi, ja hän tajuaa kaiken. Tämä on ihme...

Mies kyllä valittaa, että virallisissa tilaisuuksissa puhutaan vaikeaa suomen kieltä. Annan ymmärtää sen olevan kapulakieltä, jota ei normaalissa kanssakäymisessä käytetä.

Saan myös tietää Kyproksen historiasta, josta en ole kuullutkaan. En ole tiennyt, että osan Kyproksen saaresta Turkki on miehittänyt ja että kyproslaiset ovat ortodokseja niin kuin venäläisetkin.

Mies kertoo myös, että Kyproksen suurlähetystö Suomessa hoitaa täältä käsin myös yhteydet Viroon, jonka tähden hän on laivalla. Hänen kollegansa nukkuu hytissä ja kehotti antamaan itselleen nukkumisrauhan.

Kun laiva on jo tuloillaan maihin, mies ojentaa kätensä ja kiittää minua seurasta.

Kotona luen kaiken, mitä netissä Kyproksen historiasta ja tästä päivästä kirjoitetaan. Käyn myös Kyproksen suurlähetystön sivuilla.

o o o

Matkailu avartaa aina.

(23.5.2008)

Pää pehmenee, jos ei nuku!
Näin kävi mummollenikin usein, kun vielä tänpuoleisessa oleskeli.
Näin meinasi käydä itsellenikin.

Mutta miksi ei unta?
Itse nukuin homemörskässä sairastuttuani 1-3h/vrk. Senkin pätkittäin.
Lämpö putosi nukkuessa aina 35c lukemiin. Normaalia? Tähän ei lääkärit puuttuneet koskaan mitenkään.
Joka yö nukkumaan mennessä tuntui, että huomenna ei enää herää.
Noustua, lämpö pamahti hetkessä - 37,5c lukemiin.
Oi niitä aikoja.. Kunnossa en ole vieläkään, enkä tule! Siihen olen jo alistunut.

Nykyään tulee nukuttua suht hyvin. Tuntimääräisesti jopa enemmänkin kuin olen normaalisti unta tarvinnut. Eipä riitä enää veto ukolla, eikä valvomisesta viitsi edes unelmoida. Nukkumatti tulee jo aikasin illalla.

Salaisuudet uneen ovat astmalääkkeissä (kai). Ennen niitä PEF putosi aina 200 lukemiin, normin ollessa 700.
Tukehtumistila siis.
Kerran tai 2 yössä otan nykyisin avaavaa ja uni jatkuu. Tarvittaessa nukahtamislääke ja rauhoittava, jota on homeen takia puhjenneeseen paniikkihäiriöön määrätty.

Kuumetta kirjoitti:

Pää pehmenee, jos ei nuku!
Näin kävi mummollenikin usein, kun vielä tänpuoleisessa oleskeli.
Näin meinasi käydä itsellenikin.

Mutta miksi ei unta?
Itse nukuin homemörskässä sairastuttuani 1-3h/vrk. Senkin pätkittäin.
Lämpö putosi nukkuessa aina 35c lukemiin. Normaalia? Tähän ei lääkärit puuttuneet koskaan mitenkään.
Joka yö nukkumaan mennessä tuntui, että huomenna ei enää herää.
Noustua, lämpö pamahti hetkessä - 37,5c lukemiin.
Oi niitä aikoja.. Kunnossa en ole vieläkään, enkä tule! Siihen olen jo alistunut.

Nykyään tulee nukuttua suht hyvin. Tuntimääräisesti jopa enemmänkin kuin olen normaalisti unta tarvinnut. Eipä riitä enää veto ukolla, eikä valvomisesta viitsi edes unelmoida. Nukkumatti tulee jo aikasin illalla.

Salaisuudet uneen ovat astmalääkkeissä (kai). Ennen niitä PEF putosi aina 200 lukemiin, normin ollessa 700.
Tukehtumistila siis.
Kerran tai 2 yössä otan nykyisin avaavaa ja uni jatkuu. Tarvittaessa nukahtamislääke ja rauhoittava, jota on homeen takia puhjenneeseen paniikkihäiriöön määrätty.

Lue lisää

Mulla on yksi salaisuus...

Jos haluan pysyä balanssissa, mun täytyy säännöstellä ketjujen lukemisia. Siksi luenkin monet jutut vasta jälkikäteen kerättyäni tarpeeksi voimia. Herkkänä ihmisenä provosoidun, vaikkei pitäisi provosoitua. Mutta elän toivossa, että pääsen siihen provosoimattomuuteen vielä.

Nukkumisesta: En voi olla mikään robotti. Jos haluan tehdä jonkun jutun yöllä, teen sen. En välitä siitä, mitä muut mahdollisesti ajattelevat. Voin vaikka lähettää neljän aikaan yöllä sähköpostia, jos siltä tuntuu.

Kun aivoni väsyvät, menen nukkumaan. Jos ne haluavat ajatella, ajattelen. Väkisin en itseäni sängyssä makuuta, inhoan sitä.

Uneen heijastuu kyllä kaikki. Jos on poissa tolaltaan, unet yleensä menevät. Päästyäni raiteilleni nukun sitten taasen sen, minkä nukun. Haudassa on aikaa levätä perusteellisemmin.