Eli aloitin ryhmäterapian ja olen ollut siellä 4 kertaa, nyt iskenyt paniikki ja ahdistus sinne menosta. Koen olevani narsisti joka uhrataan muiden hyvinvoinnin takia ja koen olevani erilainen. Meitä ryhmässä 5 terapeutti. Minusta tuo pariton lukumääräkin on ongelma koska minun vaikea ystävystyä ja olen aina se kolmas pyörä. Sitten kun näin terapeutin ekan kerran niin tunsin olevani häntä kauniimpi ja nuorempi, nyt terapiekäynneillä hän jotenkin lähempi muiden kanssa. Olin jo lopettamassa ryhmäterapian mutta hän suostutteli jatkamaan. En vain saa hänestä otetta ja huomaan narsistisia piirteitä mitä itsessänikin...ei ole sellaista sielunsympatiaa. Ja lisäksi etäisesti tiedän yhden äitini kautta hänet mikä häiritsee, eli terapiassa tulee äiti läsnä ja näen vain nyt sen miten minun pitää ruveta kapinoimaan ja olemaan se paha häntä vastaan, mikä lähentää häntä muuhun ryhmään. Kannattaisiko kuitenkin vaihtaa terapeutti? Hän suositteli tukikäyntejä ekalla terapeutillani jokka olin 2kk mutta hän ohjasi tähän ryhmäterapiaan kun ei osannut vissiin auttaa. Ongelma on etten tiedä kuka olen. Pelkään löytäväni jotain kamalaa, miehen sisältäni.
Näin kuvan jossa musta ihminen ja hänen sisällään on valkoinen ihmisen näköinen aukko. Nyt tullut pelkotiloja ja näen kaikkialla merkkejä, kun katsoin elokuvan niin liitin senkin terapiaan ja pelkoihin.
Muilla ihmisillä on pahempia ongelmia kuin minulla ja sen takia pidän asian niin että terapeutti ttanut minut ryhmään parempien paranemisprosenttien toivossa. Eli minun huono itsetuntoni lytätään ja minulla muutenkin tarve olla orja ja pönkittää toisten itsetuntoa. Olen vain solmussa ja tullut kamalia ahdistuskohtauksia. Koska terapeutista en ole aivan varma.
Näin kuvan jossa musta ihminen ja hänen sisällään on valkoinen ihmisen näköinen aukko. Nyt tullut pelkotiloja ja näen kaikkialla merkkejä, kun katsoin elokuvan niin liitin senkin terapiaan ja pelkoihin.
Muilla ihmisillä on pahempia ongelmia kuin minulla ja sen takia pidän asian niin että terapeutti ttanut minut ryhmään parempien paranemisprosenttien toivossa. Eli minun huono itsetuntoni lytätään ja minulla muutenkin tarve olla orja ja pönkittää toisten itsetuntoa. Olen vain solmussa ja tullut kamalia ahdistuskohtauksia. Koska terapeutista en ole aivan varma.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuota, muuta en osaa sanoa kuin että jos vasta neljä kertaa olet ryhmässä käynyt, niin se varmaankin on vasta alussa. Se että nousee tunteita, on ihan asiaan kuuluvaa.. Koska ryhmäterapiaa on sinulle suositeltu, niin sillä on kuitenkin uskoakseni tarkoitus edistää sinun tervehtymistä, mutta tervehtymiseen liittyy kipua ja ahdistusta, mikä varmasti voi tuntua raskaalta. Ryhmässä nousee tunteita, mm. koska näemme toisissa niiden ihmisten piirteitä, joita elämässä on aiemmin kohdattu.. Tuosta kertomastakin tulee mieleen tämä, koska mainitsit näkeväsi äidin jossakin ihmisessä (näin asian ymmärsin). Olen ollut itse joissakin ryhmätyöskentelyprosesseissa mukana, ja koen että se on tehokas keino nostaa pintaan ja käsitellä oman elämän (itsen) kipukohtia ja vinoumia. Ylipäänsä terapia voi kestää vuosia, joten muutokset ei tapahdu hetkessä.. Voimia terapiaan ja muutenkin.
Tunteet ja ajtukset on ihan sekaisin ja tunne ettei voi kehenkään luottaa. En tiedä kuka olen edes. Huomaan vaan että ryhmässä minusta tehdään narsistia ja pahaa, koska en ole kokenut niin pahoja asioita kuin muut ja olen ehkä pinnallisempi. Lähdin hakemaan apua koska oli paha olla ja olen toiminut vastoin omia periaatteitani. Minä en ole terapeuttiani koskaan valinnut vaan hänelle minut ohjattiin ja se häiritsee nyt ja en tiedä miksi. Miksi kaikki terapeutissa yhtäkkiä häiritsee?? Onko se vaan huomionkipeyttäni mitä pienenäkin olin vai epävarmuuttani pidetäänkö minusta vai sitten sitä etten pidä terapeutista ja minut on ajettu ansaan.