Se on siinä
PIENVILJELIJÄN MENNEISYYDEN MUISTO
Usko maahan tuo onnen, näin ovat saattaneet ajatella monet edesmenneet maata viljelleet.
Saarijärven yhdellä kyläkunnalla Hirvaanmäellä Joosepinmäen tienvarressa Martti ja Senja Hokkasen omistamalla entisellä Pienviljelijäyhdistyksen konevaraston paikalla, julkistettiin elokuun 14 päivä vuonna 2005 menneisyyden muistopaasi, sen aikaan saamiseksi kyläkunnalle järjestäytyi kerho nimeltä Tunti-elämästä. Kerhon tehtävä oli suunnitella sellainen muistomerkki mikä kuvaisi erikoisesti sitä elämänpiiriä miten on entisaikoina eletty.
Montakos niitä opetuslapsia oli vieraalla maalla kaukana, siellä missä oli kumpu kivinen ja kiven koloon iskettiin puu ristin muotoinen. Historiassa kerrotaan opetuslapsia olleen kymmenen, aivan sattumaltako yhtä monta kuin patsaan perustajia, heitä olivat Kalevi Hiironen, Irja Björkgvist, Inkeri Tellikka, Esko Niskanen, Aino Parantainen, Oili Ahonen, Eila Hirvonen, Eeva Haapa-aho, Veikko Haapa-aho ja Heikki Penttinen, lisäksi toiminnassa oli joitain muitakin kyläkuntalaisia.
Julkistamistilaisuus oli pienimuotoisuudessaan koruttoman hiljainen, kuten edesmenneiden elämä on ankeudessaan saattanut olla jotenkin samanlainen, kun illalla käytiin levolle, ei aamulla ollut pöydässä kovin paljon syötävää, etenkään oman pellon tuotteita. Muistomerkin julkistamistilaisuudessa oli hyvä esimerkki siitä, miten usko maahan on vielä tälläkin aikakaudella mahdollista kun Eeva ja Veikko Haapa-ahon tilalta Pellonpäästä tilaisuuteen tuotuun ruisleipään, ei ollut tarvinnut laittaa mukaan petäjäistä.
Ohjaaja joka leivän sai, olisi voinut vaikka murtaa leivän ja antaa kaikille perustajille, jokaiselle murretun leivänpalan, samalla kiittäen kertoa yhteisestä tuosta suomalaisesta siunatusta leivästä, samalla tavalla kuin kymmenen opetuslasta ovat voineet lausua vaikka näin: Tässä leipä, syökäämme ja rukoillen työtä tehkäämme niin, että tulevaisuuden ihmisten olisi hyvä ja turvattu elää isäinmaassa.
Perustajien on hyvä jättää muistomerkki haikeuden sanoilla: Olemme tavoitteemme saavuttaneet, nyt entisaikain maata viljelleet lepäävät rauhassa ja patsaan perustajat tulevat kunniaansa myöhemmän aikakauden historiassa.
Meistä jokainen ikäännymme, siksi pidin oloani onnellisena perustajien ja juhlavieraiden joukossa, toivoen kaiken aikaa, etten vain sattuisi kaatumaan ennen patsaan lopullista valmistumista. Niin, mikä on ollut sellainen siunaus, että muistomerkki on saanut jo perustuksen alkuvaiheessa historiallisuuden leiman ja, että se on liittynyt sijainniltaan läheisesti entisaikaiseen Kirkkotiehen ja Nuijasodan sekä Isonvihan aikakausien historiaan.
Patsas on tuonut ja tuo edelleen olemuksellaan esiin entisajan hiljaiset hetket aatteellisina, kotiseutua kuvaavana sisältönä, sellaisena kuin yksikin Saarijärven kyläkunta on pystynyt nuhteettoman uhrautuvasti ja kunnioitettavasti täyttämään velvollisuutensa yhtenä historiaan liitettävänä merkittävyytenä.
Siinä se on, kuin kiittäen hymyilisi ympärillään olevalle, hiljaiselle kuusimetsälle. Patsas on perustettu muistoksi entisajalle, ollen menneisyyden testamentti tuleville.
Tallennus
8 päivä toukokuuta 2010 Heikki Penttinen
PIENVILJELIJÄN MENNEISYYDEN MUISTO
Usko maahan tuo onnen, näin ovat saattaneet ajatella monet edesmenneet maata viljelleet.
Saarijärven yhdellä kyläkunnalla Hirvaanmäellä Joosepinmäen tienvarressa Martti ja Senja Hokkasen omistamalla entisellä Pienviljelijäyhdistyksen konevaraston paikalla, julkistettiin elokuun 14 päivä vuonna 2005 menneisyyden muistopaasi, sen aikaan saamiseksi kyläkunnalle järjestäytyi kerho nimeltä Tunti-elämästä. Kerhon tehtävä oli suunnitella sellainen muistomerkki mikä kuvaisi erikoisesti sitä elämänpiiriä miten on entisaikoina eletty.
Montakos niitä opetuslapsia oli vieraalla maalla kaukana, siellä missä oli kumpu kivinen ja kiven koloon iskettiin puu ristin muotoinen. Historiassa kerrotaan opetuslapsia olleen kymmenen, aivan sattumaltako yhtä monta kuin patsaan perustajia, heitä olivat Kalevi Hiironen, Irja Björkgvist, Inkeri Tellikka, Esko Niskanen, Aino Parantainen, Oili Ahonen, Eila Hirvonen, Eeva Haapa-aho, Veikko Haapa-aho ja Heikki Penttinen, lisäksi toiminnassa oli joitain muitakin kyläkuntalaisia.
Julkistamistilaisuus oli pienimuotoisuudessaan koruttoman hiljainen, kuten edesmenneiden elämä on ankeudessaan saattanut olla jotenkin samanlainen, kun illalla käytiin levolle, ei aamulla ollut pöydässä kovin paljon syötävää, etenkään oman pellon tuotteita. Muistomerkin julkistamistilaisuudessa oli hyvä esimerkki siitä, miten usko maahan on vielä tälläkin aikakaudella mahdollista kun Eeva ja Veikko Haapa-ahon tilalta Pellonpäästä tilaisuuteen tuotuun ruisleipään, ei ollut tarvinnut laittaa mukaan petäjäistä.
Ohjaaja joka leivän sai, olisi voinut vaikka murtaa leivän ja antaa kaikille perustajille, jokaiselle murretun leivänpalan, samalla kiittäen kertoa yhteisestä tuosta suomalaisesta siunatusta leivästä, samalla tavalla kuin kymmenen opetuslasta ovat voineet lausua vaikka näin: Tässä leipä, syökäämme ja rukoillen työtä tehkäämme niin, että tulevaisuuden ihmisten olisi hyvä ja turvattu elää isäinmaassa.
Perustajien on hyvä jättää muistomerkki haikeuden sanoilla: Olemme tavoitteemme saavuttaneet, nyt entisaikain maata viljelleet lepäävät rauhassa ja patsaan perustajat tulevat kunniaansa myöhemmän aikakauden historiassa.
Meistä jokainen ikäännymme, siksi pidin oloani onnellisena perustajien ja juhlavieraiden joukossa, toivoen kaiken aikaa, etten vain sattuisi kaatumaan ennen patsaan lopullista valmistumista. Niin, mikä on ollut sellainen siunaus, että muistomerkki on saanut jo perustuksen alkuvaiheessa historiallisuuden leiman ja, että se on liittynyt sijainniltaan läheisesti entisaikaiseen Kirkkotiehen ja Nuijasodan sekä Isonvihan aikakausien historiaan.
Patsas on tuonut ja tuo edelleen olemuksellaan esiin entisajan hiljaiset hetket aatteellisina, kotiseutua kuvaavana sisältönä, sellaisena kuin yksikin Saarijärven kyläkunta on pystynyt nuhteettoman uhrautuvasti ja kunnioitettavasti täyttämään velvollisuutensa yhtenä historiaan liitettävänä merkittävyytenä.
Siinä se on, kuin kiittäen hymyilisi ympärillään olevalle, hiljaiselle kuusimetsälle. Patsas on perustettu muistoksi entisajalle, ollen menneisyyden testamentti tuleville.
Tallennus
8 päivä toukokuuta 2010 Heikki Penttinen
Vastaukset 2
Vanhimmat
vieläkös olet tehnyt liikuntaopettajan hommia ?? joskus 88-90? luvulla ainakin pidit meille jöötä:)
Se oli sitä aikaan kun äitini sanoi, kun tuli poikain kanssa keväisin kiivettyä rastaanpesillä: "Älä ruppea poika urheilemaan" ja niin siinä sitten urheilu, etenkin juoksu jäi vähemmälle, ja riittihän tuo muutenkin, kun kolmena vuonna, kansakoulu aikaan olin pitäjänmestari 1500-metrillä.