Voisin kirjoittaa nimimerkillä; kokenut millaista on ollut seilata kahden perheen välissä =
tykkää sekä omasta äidistä että isästä mutta
ne kaikenmaailman bonus-tuttavat.
Eivät aina ole miellyttäviä kokemuksia.
Aikuiset eivät aina tiedä, mikä todella on lapsille parasta:
revitään sinne sun tänne, vai se, että saa elää ja kasvaa y h d e s s ä kodissa.
Jos vanhemmat eroavat, eikö olisi mahdollista sopia, että lapset asuvat yhden luona, se
toinen puolisko voisi sitten vapaasti käydä katsomassa lapsiaan ilman mitään mega-mega
mustasukkaisuusdraamoja.
Tiedän, että elämä ei aina ole helppoa, tulee vastoinkäymisiä itse kullekin mutta on
väärin maksaa ne lapsilla.
Jos rehellisä ollaan, niin kenen edun mukaista on pitää jääräpäisesti kiinni omista
oikeusistaan kun periaatteen pitäisi olla se, että lapsilla on oikeus omiin vanhempiinsa eikä jakaa
heitä kaikenmaailman häntäheikkien ja luuserinaikkosten kaa?
Miettikää vanhemmat - oikeasti - mikä on lapsille parasta ja toimikaa sen mukaan.
Ei voi olla ylivoimaista ajatella lasten - ei aikuisten - parasta " oikeuksia".
tykkää sekä omasta äidistä että isästä mutta
ne kaikenmaailman bonus-tuttavat.
Eivät aina ole miellyttäviä kokemuksia.
Aikuiset eivät aina tiedä, mikä todella on lapsille parasta:
revitään sinne sun tänne, vai se, että saa elää ja kasvaa y h d e s s ä kodissa.
Jos vanhemmat eroavat, eikö olisi mahdollista sopia, että lapset asuvat yhden luona, se
toinen puolisko voisi sitten vapaasti käydä katsomassa lapsiaan ilman mitään mega-mega
mustasukkaisuusdraamoja.
Tiedän, että elämä ei aina ole helppoa, tulee vastoinkäymisiä itse kullekin mutta on
väärin maksaa ne lapsilla.
Jos rehellisä ollaan, niin kenen edun mukaista on pitää jääräpäisesti kiinni omista
oikeusistaan kun periaatteen pitäisi olla se, että lapsilla on oikeus omiin vanhempiinsa eikä jakaa
heitä kaikenmaailman häntäheikkien ja luuserinaikkosten kaa?
Miettikää vanhemmat - oikeasti - mikä on lapsille parasta ja toimikaa sen mukaan.
Ei voi olla ylivoimaista ajatella lasten - ei aikuisten - parasta " oikeuksia".
Vastaukset 13
Vanhimmat
Teksistä näkyy pahasti läpi etteä kirjoituksen takana ei ole uusperheen lapsi vaan katkera jätetty ihminen.
Eroon on AINA syynsä, ja yleensä noista syistä joutuu lapsetkin kärsimään.
Kun rauha saavutetaan uusperheessä on lapsi onnellisempi kuin ydinperheessä.
Sen voin sanoa, omasta kokemuksestani.
Jos taas kokemukset ovat noin huonoja se kertoo että ydinperheessäkin eläminen on ollut todella kamalaa, ja se kertoo myös siitä ettei kyseessä ole tasapainoiset ihmiset.
Ihan tarpeeksi vaikeata, ilman tuollaista ilkeää suhtautumista !
onko jätetty ihminen, uusikko tai mikä tahansa???
Sun lauseesi " Kun rauha saavutetaan uusperheessä on lapsi onnellisempi kuin ydinperheessä." on taas hyvä esimerkki siitä, miten itsekäs ihmien voi olla, joka halveksii lapsen omia vanhempia.
Rauha saavutetaan uusperheesssä.... voi hyvänen aika, lapsi ei koskaan ole onnellinen muualla kuin omassa perheessään. Se on katkeraa edes väittää muuta.
Yleensä täällä uusiot mitätöi kaikki lAsten omien äitien tekemiset ja sanomiset, jotta he itse tuntisevat olevansa jalustalla.
On hyvinj ulmaa puhua lapsen suulla, jos sitä ei ole lapselta kysytty.
Outoa myös se, että usea ihminen näkee rikotun perheen uhkana ja siksi pitää yrittää kehua omia saavutuksiaan ja tekemisiään. Kuitenkin se rikotun perheen mies kelpaa tälle uusiolle, vaikka hänellä on niin katkera ex vaimo ja lapset!!!
Kiitos vastauksesta !
totuus sattuu.
päättelet ettei lasten kanssa ole asiasta puhuttu.
Oikeinko tosissasi väität että lapset ovat onnellisia
ydinperheessä jossa esiintyy esim henkistä tai fyysistä
väkivaltaa, alkoholismia, rakkaudettomuutta.
Ei ydinperhe ole autuaaksi tekevä !
Lapsen on hyvä olla siellä missä on rauha ja missä on
rakkautta, häntä kohtaan ja myös aikuisten kesken.
Me otamme miehemme, ja hänen lapsensa jotka hyväksymme
ja joille avaamme sydämmemme, mutta emme ota miehen ex:ää sillä
eihän hän merkitse miehellekkään enää yhtään mitään !
itseäsi sitten kiittelet !
eiks oo kiva kun voi haaveilla ja kuvitella? Onko rauha siellä, missä lapsen elämästä tehdään hankalaa???
näköjään leikkaa todella kii.
En viitsi noin idiootille edes vastata, et ole sen arvoinen.
Sinä se superidootti olet kun nimittelet toisia - kakarat huutaa pihalla:
se joka toisia haukkuu, joutuu kiinalaistan räkälaukkuun - sopiinee sinulle...
kirjoitat:
"Sinä se superidootti olet"
Sekö ei ole haukkumista ???
Oikeesi, voi hyvää päivää !!!!
uppoo tää juttu....selkeä tapaus.
Olen itsekin ollut eroperheen ja sen jälkeen uusperheiden lapsi. Sekä äiti että isä löysivät uuden kumppanin ja tekivät uusia lapsiakin, sisaruksia minulle. Olin 2 vuotias, kun vanhempani erosivat. Alkuaikoina olin enemmän isän ja hänen vaimonsa luona, äidin luona joka toinen viikonloppu. Kun vanhempani muuttivat samalle paikkakunnalle ollessani 5, olin vuoro viikoin vanhempieni luona.
Olen valtavan onnellinen sisaruksistani. Kummassakaan perheessä ei puhuta puolikkaista, ja isäni vaimon lapsi hänen edellisestä liitostaan on minulle myöskin sisko, vaikka ei biologisesti sitä olekaan.
Vanhempani tulevat toimeen melko hyvin, ja ovat hoitaneet minun nähteni ainakin asiat hyvin. Minulla on kaksi rakastavaa äitiä, en jaottele heitäkään. Tietysti oma äiti minut synnytti ja kiitos siitä hänelle, mutta äitienpäiväkortin lähetän molemmille.:) Ei se ole äidiltäni pois, että rakastan myös äitipuolta, eikä äitini ole siitä koskaan pahastunut. Äitini miehen kanssa en ole yhtä läheinen kuin isäni kanssa, mutta arvostan häntäkin kovasti. Mukava mies, ja varmasti olisi apunani, jos apua joskus tarvitsisin.
Nyt olen itse uusperheen äiti. Minulla on lapsi edellisestä liitosta ja miehelläni on kaksi lasta. Yhteinen ilmoitti tulostaa pari viikkoa sitten.:) Lapset tulevat hyvin toimeen, ja minun exäni ja hänen puolisonsa suuntaan asiat sujuvat hyvin. Ainoa ongelma on ollut miehen exä, mutta toivo elää, että hänkin oppii ymmärtämään, että se on meistä aikuisista kiinni, onko lapsilla onnellinen lapsuus.
Ja oman kokemukseni mukaan lapsuus voi olla oikein turvallinen, onnellinen ja rakastettu myös uusperheessä.